Kun olet tilanteessa, jossa haaveilet hellyydestä, suudelmista, läheisyydestä ja yhteisestä tulevaisuudesta eli toisin sanoen parisuhteesta, on sinun valmistauduttava tekemään sen eteen töitä, että todella saisitkin sen unelma-korston hellään lukko-otteeseesi. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut sitä, että olen joutunut uhraamaan omasta ajastani tunteja ja tunteja penkkiurheilulle. 

En sano, ettenkö nauttisi penkkiurheilusta noin niin kuin tavallinen keskivertosuomalainen yleensäkin, eli jääkiekon vannoutuneiksi faneiksi ruvetaan aina keväisin MM-kisojen aikaan, olympialaisia seurataan lähinnä siksi, ettei sattuisi epämukavia hiljaisuuksia kahvitauolla ja Patrik Laine on jääkiekon suurin lupaus koska, no, niin sanottiin Iltalehdessä. Olen kuitenkin joutunut näistä tiukoista säännöstelyistäni urheilun suhteen luopumaan parisuhteen toivossa, sillä poikaystäväni ensirakkaus ja oikeastaan koko elämä on täysin rakentunut sekä liikunnan että penkkiurheilun päälle. Se, että edes yritin lähteä kiilaamaan tähän väliin oli jo itsessään aikamoinen riski, mutta hei, rakkaudesta lajiin. 

Koska tiesin jo tapailumme alkuvaiheessa, että hän on penkkiurheilun suurkuluttaja, en lannistunut, vaan päätin ottaa haasteen vastaan, ja esittää että tottakai minähän rakastan Valioliigaa ja tietenkin seuraan NHL:llää aktiivisesti.  

Ongelmaksi tässä tietenkin muodostui se, että enhän minä tiennyt mistään yhtään mitään. Lähtötaso oli jotakuinkin nolla; sanotaanko vaikka näin, että jos minulta olisi tuohon  aikaan kysytty, että seuraanko valioliigaa, olisin luultavasti vastannut että en, koska pyrin välttämään maitotuotteita.

Jossain aivojeni limbisissä järjestelmissä olin kuitenkin saanut päähäni, että minun on nyt tiedettävä ja osattava kaikki penkkiurheilusta tai muuten tulen olemaan koko loppuelämäni yksin. Kun tavallisesti iltaisin olisin pienessä Savonlinnan yksiössäni tankannut Grayn anatomiaa ja Frendejä, nyt opettelin Eurooppa-liigan joukkuekokoonpanoja Wikipediasta. Päätin, että jos tähän leikkiin ryhdyn niin mennään nyt sitten kunnolla maaliin asti. 

Kolme vuotta sitten tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, mikä sotki pelikuvioni täysin. En ollut ajatellutkaan, että jalkapallon, jääkiekon, hiihdon, yleisurheilun sekä pesäpallon lisäksi olisi enää mitään lajia mitä olisi mahdollista seurata. Kuinka väärässä olinkaan. Näihin aikoihin kolme vuotta sitten tuli nimittäin Super Bowlin 49. ottelu, Patriots vs. Seahawks. Kello oli jo yksitoista illalla, ja tankattuani koko illan Rakas sinusta on tullut pullukkaa, en todellakaan ollut valmis enää uuteen tunteiden vuoristorataan.

J kuitenkin päätti ilmoittaa, että aikoo katsoa kyseisen ottelun, ja minähän tietenkin sitten siihen että joo minäkin, olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa! 

Perse. 

Siinä sitten piti alkaa yhdeltätoista illalla kertamaan amerikkalaisen jalkapallon sääntöjä sekä lyhyttä historiikkia sekä yrittää epätoivoisesti etsiä sitä kanavaa joka lähettäisi kyseisen ottelun. En voinut tietenkään tunnustaa, etten ole kyseistä lajia ikinä seurannut, sillä tietenkin täydellisen tyttöystäväehdokkaan on tunnettava ja seurattava fluentisti lajia kuin lajia.  Olin aivan loppu ja kahviakaan ei enää ollut, kun löysin kanavan, ja katsoin lähetysaikaa: 1.00-6.30?!

...rakkaudesta lajiin. 

Kuin hullu seilasin wikipedian ja googlen avulla amerikkalaisen jalkapallon maailmaan, ja selasin uusimmat uutiset. Tuntui ettei tästä tule mitään; jos olette joskus yrittäneet opetella amerikkalaisen jalkapallon sääntöjä kello 23.30, suosittelen että älkää. Sanotaan vaikka näin, että sääntöjä ja tulkintoja pelillä on enemmän kuin Pate Laineella one timereitä, eli hommahan oli jo lähtökohtaisesti aivan järjetön. 

Hulluuden partaallani olin jo luovuttamassa ja tunnustamassa J:lle että kaikki on ollut valhetta, en tiedä urheilusta mitään, jätä minut, olen heikko, sitcom-komedioita kuluttava puoskari, kunnes, kuin taivaan porteilta, olisi viesti lähetetty puhelimeeni: 

"katon tätä ekaa kertaa, jännä nähä mite pysyy kärryillä kun en oo kauheesti kyseiseen lajiin perehtynyt". 

Halleluja!

Tänä vuonna Patriots kohtasi Eaglesin, ja "underdogina" Eagles vei joukkueensa voittoon varmalla otteella. Vaikka lähetys edelleen alkaa klo. 1 yöllä, ei se haittaa, sillä siitä on muodostunut meille jo pienimuotoinen perinne: ostetaan wingssejä ja dippiä, energiajuomaa ja veikataan, kuinka pitkään minä pysyn hereillä. 

Ja kuten amerikkalaisessa jalkapallossa rakastetaan tehdä ennätys-tilastoja muunmuassa kaikesta, niin tein minäkin: ensimmäisen kerran historian aikana jaksoin valvoa viimeiseen neljännekseen asti.

Ja aamulla katsoin pelin loppuun. Vapaaehtoisesti. 

On se penkkiurheilu sittenkin välillä ihan kivaa. Ja kaiken sen työn ja vaivan jälkeen, mitä minäkin olen tähän lajiin antanut ja panostanut,  voin välillä hyvillä mielin nukahtaa toisen syliin, vaikka kesken pelin.