Naisten shoppailu vs. miesten shoppailu

by - tammikuuta 30, 2018

(varoitus: sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Sekä sarkasmia)

Let's face it: jos mies sanoo nauttivasta shoppailusta, hän joko a) valehtelee, b) ei ole olemassa. Miehen käsitys shoppailusta on ylimmälläkin liigatasolla max. puolen tunnin pituinen suoritus, johon yleensä tarvitaan vähintään yksi lisäpelaaja tai hänen unelmatapauksessaan nettialusta. Hommat hoidetaan kerralla pakettiin, välinnat ja päätökset tehdään usein budjettia ajatellen sekä aikaa säästäen.

Naiset sen sijaan ovat tehneet shoppailusta samaa, mitä miehet ovat tehneet jalkapallosta: taitolajin.
jokainen liike, jokainen kuvio, jokainen ostotapahtuma on kuin ekonominen baletti, vuosien harjoittelun tulos. Kun mies kävelee liikkeeseen ja ostaa sen mikä sattui sopimaan päälle, on nainen kierrellyt kaikki putiikit läpikotaisin usean viikon ajan. Hän on nettikaupassa tehnyt hintavertailuja, tutustunut vaatteiden materiaalivalintoihin sekä eettisyyteen. Hän on vertaillut haluttuja ryijyjä instagramin ja pinterestin kuvavirrasta sekä joissain tapauksissa jopa tehnyt omia kollaaseja kaikista niistä asukokonaisuuksista, joita aikoo hankkia. Rakkaudesta lajiin.
Myös itse ostotapahtuma ottaa rituaalinomaista lähestymistapaa toteutuakseen, jota naiset kutsuvat usein koodinimellä "omaa aikaa". 


Tässäpä siis hypoteettinen tilanne, jota mukaillen voi nähdä näitä yllä mainittuja esimerkkejä käytännön valossa, täysin oletusarvoisesti tietenkin.  

Mies: "Miksi ei voida vaan tilata netistä?" kysyt tyttöystävältäsi kun kävelette kohti valtavaa ostoskeskusta. 

Nainen: "Koska shoppailu on mun kardio!" Astut sisälle kauppaan, jossa haluttu vaatekappale sijaitsee. Varo katsomasta itseäsi peilistä, ettei epätoivo iske jo ennen sovittamista.

Mies: astut naisen vanavedessä kauppaan, katsot viimeistä kertaa tyttöystävääsi syvälle silmiin ja toteat toiveikkaalla äänellä: "nähdään kassoilla?" Lähdet kohti miestenosastoa. 

Nainen: Katselet ympärillesi, skannaat väkijoukon: jos keski-ikä vaikuttaa yli 18-vuotiailta, olet oikealla kentällä.
Näet edessäsi valtavan pitkän kentän, täynnä vaaroja ja harhautuksia:

alennusrekit.

Ne ovat saartaneet kulkureittisi täysin ja sinun on nyt improvisoitava, alkuperäinen reittikuvio voidaan heittää samantien roskiin. Älä vain vilkaise ympärillesi, et tullut tänne tätä varten. Olet vahva, itsenäinen nainen joka tekee itse omat valintansa!

15min myöhemmin olet selviuýtynyt alennusviidakosta, kädelläsi kolme eläinkuosista vaatetta. Selviytyminen ottaa uhrinsa. 


Mies: Nouset rullaportaat ylös miesten osastolle. Näet edessäsi vaatemeren, etkä tiedä mitä tehdä. Epätoivo iskee, sillä et vieläkään ole päässyt täysin kärryille siitä, miksi kenenkän pitäisi omistaa muita vaatekappaleita kuin huppari, 3 t-paitaa ja kahdet farkut. Ja kollarit. 

Boxeritkin ovat lähinnä elämäntapa-kysymys. 


Nainen: Saavut liikkeen keskiosaan, jossa sijaitsevat nuorten vaatteet. Otat ylimielisen asenteen ja tuhahdat itsellesi, "kuka tuollaisiakin vaatteita mukamas pitää, teineillä ei ole kyllä minkäänlaista makua". Samalla annat itsellesi henkisen taputuksen olalle; olet aikuistunut, hyvä me! 
Luulet olevasi jo kuivilla, kun silmäkulmaasi osuu jotain kimaltavaa, jotai upeaa, jotain loistavaa:

Yksisarvispaita.

Yrität kääntää katseesi, mutta et voi estää kättäsi ojentumatta kohti tätä upeaa ilmestystä. Ajattelet, että noh, tämän kerran. Eihän minulla näitä vielä ollut.
Tässä värissä.

10min myöhemmin kädessäsi on kolme yksisarvispaitaa (kaikissa väreissä, just in case), kaksi t-paitaa, joissa lukee jotain muka-kornia sekä nilkat paljastavat farkut ja napapaita. Tai no, teineille nämä olisivat varmaankin täysipitkät vaatetukset.

Mies: Päätät hyödyntää elämässäsi hyväksi oppimaa kikkaa saadaksesi apua tässä ostosviidakossa; esität tietämätöntä. Tämä on erinomainen taktiikka, sillä harhaileva, hieman epätoivoinen katse, päämäärätiedoton vaeltelu ja pienet tuskan parahdukset siellä täällä houkuttelevat 5/5 ajasta jonkun auttavaisen kaupan työntekijän paikalle. Kuten tälläkin kertaa. 

Nainen: Olet nyt ohittanut teinien ostoskimaran ja edessäsi on suo. Loputon suo. Nimittäin niitä alusvaatteita. Hikikarpalot vierivät otsallesi, ja päätät antautua kuin Reino Nordin.
Totuushan on, että kukaan ei ihan oikeasti osaa valita niitä taikatamineita, joilla raamisi näyttäisi Viktoorian salaisuudelta. Ainakaan ilman apua. Samalla hetkellä myyjä kysyy olakasi takaa "tarvitsetko apua?". Kuin apteekin hyllyltä vastaat "Ei kiitos, mä vaan kattelen". 
Perse. 

 Päätät käydä avuttomana hipelöimässä muutamaa rintaliiviä epävarmasti. Olet kuitenkin juuri lukenut fifty shades darkerin, joten henkinen Anastasia ottaa ohjat. Matkaasi tarttuu jotain, minkä ilmeisesti pitäisi olla body, mutta muodostuu pelkästä naruista. 

Mies: valkoinen ritarisi ananastukassa ja pillifarkuissa sähähtää paikalle, ja yhdessä alatte suunnittelemaan asukokonaisuuttasi. Myyjä ottaa pikaisen silmäisyn figuuristasi ja nanosekunnissa kädessäsi on kolmet farkut, kaksi kulmapaitaa, neljä  villatakkia ja yksi takki. Et ole varma, mitä juuri tapahtui, mutta päätät olla kyseenalaistamatta tapahtunutta sen enempää. Senkin olet havainnut toimivaksi kikaksi elämässä. 


Nainen: Päätät nyt mennä pukukoppiin. Osittain siksi, että olet pukenut aivan liikaa päällesi ja olet valmis heittäytymään nudeksi tässä ja heti jo muutenkin, ja osittain siksi, että kätesi ei enää jaksa kantaa kaikkea sitä häpeää, mitä olet sen päälle asettanut.

Pukukopin valaistus kertoo aina omaa tarinaansa. Sellaista tarinaa, mitä et tiennyt, että kehollasi on kerrottavana tai ylipäätään mahdollista olla olemassa. Voiko selluliittiä oikeasti keräytyä tuonne?!

Epätoivoinen tunne valtaa mielesi. Rupeat kiskomaan vaatteita puolittaisessa paniikissa päällesi: Tämä paita on liian tiukka tästä, nämä farkut ei menisi päälle edes Metti Forssellille. Höpö höpö, Mettille sopisi mikä tahansa, se on pahvipalan paksuinen muutenkin. Mitä ihmettä olen miettinyt kun olen tämän mekkoa muistuttavan tuubisukan napannut matkaani, eikö tämän kuulukaan peittää perskannikoita? Minkä kokoisille ihmisille näitä vaatteita tehdään, anorektisille hobiteille?! 

Mies: Sovitat kimaltelevan ananastukka-miehen antamia vaatteita päällesi, ja ihmettelet, kun kaikki istuvat niin hyvin. Tämä shoppailuhan on tosi helppoa! Keräät vaatteesi tyytyväisenä ja siirryt kassoille. Tyttöystävää ei näy missään. Voih. Siirryt miestenpaikalle, eli istumaan mallinukkejen jalustoille, niikuin kaikki muutkin tyttöystävänsä hukanneet raukat. 


Nainen: joku koputtaa pukukoppisi oveen, ja kysyy onko kaikki hyvin.  Kuulet kyyneltesi alta kuhinaa oven takaa: "en ole varma mitä tapahtui, kuului parkaisuja, huutoja, ja outoa kolinaa..." Toinen vastaa: "onkohan se taas joku kassialma joka yrittää keittää trangiassa makaroonia meidän kopeissa? Mä en niin ala siivoo sitä sotkua!
Pyyhit kyyneleesi ja huudat myyjille: "mä oon ihan ok. Tarviin vaan vähän apua". Avaat oven ja näet myyjien järkyttyneet katseet. 
"Miten sä olet laittanut ton päällesi?" toinen myyjistä kysyy kauhuissaan, ja vilkaiset itseäsi peilistä. Narubody on antanut kehollesi sille kuuluvaa kunniaa, jos kunniaksi lasketaan se että näytät nyt kuumalta kinkulta. Kinkulta, joka on tungettu liian tiukkaan verkkoon ja pursuaa nyt ulos joka reijästä ja hikoilee kuin pieni possu.

Mies: Odotat edelleen tyttöystävääsi. 

Nainen:  Toivuttuasi kinkkuepisodista ja päätettyäsi ettet enää ikinä kieltäydy avusta kun sitä tarjotaan, lähdet kohti kassoja. Joudut pysähtymään hengähtääksesi, sillä sykkeesi on edelleen siellä 140 paikkeella, kun yritit selviytyä sisään ja ulos kaikista niistä vaateansoista. Samalla päätät, ettet enää ikinä poimi vinkkejä pukeutumiseen instagramista.
Sovituksen jälkeen kädessäsi on enää yksi t-paita, bleiseri, bile-toppi (mistä tämä tuli?), hattu, 10x stringejä (eihän sitä koskaan tiedä), housupuku virallisuuksia varten ja tietenkin yksisarvispaita. Siirryt kassalle. 


Mies: näet tyttöystäväsi. Hän näyttää siltä että olisi juuri tulossa ydinsodasta. Mitä ihmettä on tapahtunut?!

Nainen: Mitään et ostanut ja silti loppusumma näyttää kolminumeroisia lukuja. Lompakkosi ei kestä tätä kulutusta ja päätät omistaa lopun elämäsi kirppareilla kiertelyyn. 
Toivut kuitenkin nopeasti kulutus-itse-inhostasi, koska mielesi täyttää se todellinen hyvinvoinnin barometri: 
materialismionnellisuus
Näet poikaystäväsi istuskelemassa ovien läheisyydessä ja saavut hänen luokseen vieläkin puuskuttaen. Miten hän on jo valmis? 

Kohdattuanne mies kysyy epäröiden: "miten olet noin punakka ja hikinen?"
Vastaat: "no kyllähän sä tiedät, shoppailu on mun kardio." 



Kuvat: Pinterest 

You May Also Like

0 kommenttia

jätä kommenttia!