Kaikkihan aina miettivät, että onko se nurmi vihreämpää siellä aidan toisella puolella, vai käyttääkö se naapurin Matti ihan oikeasti väriainetta?

Koska omalla kohdallani onnen tie alkoi reilut kolme vuotta sitten, olen päättänyt, että on aika paljastaa, minkälainen väriyhdistelmä nyt onkaan meidän nurmimattomme takana. 

Jotta todella päästäisiin tämän jutun äärelle, päätinkin tehdä pros and cons-listan siitä, mitkä asiat todella puoltavat hyvää parisuhdetta, ja mitkä taas saattavat tuoda sille haasteita (koska lets face it: meillä kaikilla niitä kuitenkin on)

HYVÄT

Jahti

Kun sinkkuna päämäärätavoitteesi oli joka vuosikvarttaalilla ansioida vähintään yksi mielekäs patchelor (?), oli kilpailu vähintäänkin kiivasta.

Nimittäin niistä miehistä.

Kaikki parhaathan vietiin jo lastentarhassa ja loput naitettiin naapurin Liisalle viimeistään 15-vuotiaana jollain nuorisoleirillä. Jos olit kuten minä, eli parhaassa lastentarhaiässä ylipainoinen pullero ja puberteettikin iski vasta kun täytit 18, ei miehiä ollut ihan jonoksi asti "parhaina vuosinani", jos asian voisi näin muotoilla.

Tähän yhtälöön kun vielä iskettiin minun käsitykseni flirttailusta, ei asiassa usein päästy kovin pitkälle.  Katsokaas, minun käsitykseni flirttailusta oli se, että jos välttelet miehen katsetta tarpeeksi kauan, hän todellakin tajuaa että haluat hänen tulevan rakastamaan sinua nyt ja heti. 

Loogista, eikö vain?

Nykyään vuosikvarttaalit voidaan heittää ö-mappiin ja huokaista helpotuksesta, kun se naapurin Liisa päätti hakea aikaista avioeroa ja päädyit joidenkin kohtalon jumalattarien armosta seurustelemaan unelmiesi miehen kanssa. Minulla ei tähän asiaan ollut paljoa osaa eikä arpaa flirttailutaitojeni vuoksi, kiitän yhteiselomme alkamisesta täysin näitä rakkauden forttuunoita. 

The goodness of fit

Sinkkuna olessa ehkä tärkein ominaisuutesi on ulkoinen presenssisi. Harvoin nimittäin Tinderiä selatessa tuli sanottua, että "oi kuinka ihana persoonallisuus hänen kuvastaan välittyy!" 
Täytyy olla aallon harjalla, mikä on muodikasta, mikä on out. Käytänkö tänä talvena itseruskettavaa, vai oliko se viimeisintä huutoa  sittenkin viimeeksi vuonna 2009? Pitääkö se tukka olla nutturalla pään päällä vai niskassa vai kahtena pallerona niikuin sillon 8-vuotiaana? Onko kokovartalosukka edelleen in?

Ja sitä treenaamisen määrää! Et itsekään tiedä, miksi pitää niin perhanasti hikoilla ja olla fit, mutta koska olit tuolloin vähintäänkin keskivertoepätoivoinen, olet omissa haaveunelmissasi muodostanut kuvan sinusta ja täydellisestä hunksistasi halaamassa toisianne sillein söpösti urheiluvaatteissa tosi lihaksikkaana. 

Nykyään parasta parisuhteessa onkin se, ettei sinun tarvitse koskaan epäillä sitä, pitääkö toinen sinua viehättävänä. Kyllä, testattu on; tasaisin väliajoin kysymys "oonko mä susta vielä ihan nätti?" saa salaman nopean vastauksen "oot maailman nätein", eikä se vaadi häneltä edes vilkaisua! Hyvin treenattu on puoliksi alttarilla tehty.

Myös treenaaminen on mukavaa, sillä voitte yhdessä käydä salilla,  jonka jälkeen mikään ei ole yhtä nautinnollista kuin valtavan kolmen ruokalajin vetäminen nassuun klo.. 21.30, sekä samalla "rakas sinusta on tullut pullukka"-ohjelman parien arvostelu. Eikä kumpikaan paheksu. Parasta. 

PAHAT

yhteinen kieli

Haasteita syntyy tässä kategoriassa varsinkin silloin, kun kohtaatte tosia pariskuntia. Kiertelette toisianne hetken katsoen toisianne silmästä silmään, nautitte alkumaljat ystävyyden eleenä, istutte sohvalle nättiin riviin valmiina ottamaan ensimmäisen haasteen vastaan. Kaikki tietävät, mitä on tulossa, se on välttämätöntä, se on väistämätöntä:

Party-alias.

Hikikarpalot nousevat otsallesi, ollaanko me valmiita? Ahdistus ja paniikki iskee ja unohdat, mitä sovitte käsimerkeistä ja yhteisistä koodisanoista. Pyörryttää ja pierettää. Et voi hävitä taas Mikolle ja Liisalle, muuten he jaksavat jauhaa voittoputkestaan taas seuraavat kolme kuukautta. Ja se kaikista ahdistavin: mitä jos mies ei tiedä, mitä yrität selittää ja teillä ei ole siksi yhteistä kieltä ja ette ymmärrä toisianne ja mitä jos me tehtiinkin kauhea virhe kun valittiin tämä peli?! 
Ja ei edes mennä siihen Monopoliin. 

Ristiriitoja riitelyssä

Yksi haastavimmista asioista toimivassa parisuhteessa on löytää ne oikeat tavat riidellä. Kun sinkkuna ajattelit, että minähän olen maailman ihanin ja kuka nyt minun kanssani haluaisi haastaa riitaa, on parisuhteessa hyväksyttävä se tosiasia, että niitäkin hetkiä tulee, kun toinen vituttaa niin maan perhanasti.

Oletkin koko päivän valmistellut hyvin yksityiskohtaista "asioita jotka sinussa vituttavat"-listaa päässäsi. Olet  päässäsi muotoillut erinomaisia argumentteja sen puolesta, kuinka sinussa ei ole mitään vikaa, hän on kaiken pahan alku ja juuri. Olet miettinyt päässäsi vaihe vaiheelta, kuinka riitanne tulee menemään ja kuinka aijot iskeä juuri oikeat aseet juuri oikeaan aikaan: itsesääli, itku ja anoppi-kortti. 

Adrenaliini alkaa virrata suonissasi. Tiedät, että on aika kohda hänet. Kihiset raivosta: buustataksesi tunnetilaasi mietit ehkä niitä kertoja, kun hän söi säästelemäsi suklaakonvehtirasian, mainitsi exästään jotain positiiviseen sävyyn, tai mites se kerta, kun hän jätti wc-kannen ylös?!

Avaat oven ja olet valmis lukemaan päivän säätiedotteen:" Paskamyrskyä Jyväskylän yläpuolella, todella vaarallista, kannattaa pysyä sisätiloissa!"

Astut sisään asuntoonne ja haistat oudon, kutsuvan tuoksun jo ovelta. Onko se pizzaa? korvasi kuulevat smooth-jazz- kanavan soivan olohuoneessa. Ovatko nuo ruusuja?!

Haparoivin askelin astut olohuoneeseen, ja siellä hän, tuo omahyväinen hymy (vaiko sittenkin vain iloinen hymy?) kasvoillaa, puku päällä toivottamassa sinut tervetulleeksi viikonlopun viettoon. Muistaa hän vielä mainita, kuinka ihanaa onkaan, kun hän on saanut juuri sinunlaisen tyttöystävän, ja kuinka hän on onnellinen siitä, että saa olla noin tasapainoisen ja fiksun naisen kanssa. Ja että hän rakastaa sinua.

Perse. 

Sinne meni sitten sekin täydellinen riita.