AIKUISTESTI

Huumorista, naiseudesta ja kasvamisesta.

 


Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa. Näin ainakin, jos olet parisuhteessa ja asut Jenkeissä. Kuitenkin Suomessa ystävänpäivänä kuuluisi juhlia  ja muistaa myös ystävää, ystävyyttä.

Vielä vuosi sitten näihin aikoihin en ollut saanut juuri yhtään ystävää asuinpaikkakunnaltani jokseenkin epätoivoisista yrityksistäni huolimatta. Toki pari opiskelukaveria olin saanut yliopistolta, mutta heidänkin elämänsä oli hyvin erivaiheissa kun minun, joten vapaa-aikani koostui lähinnä Netflixistä, poikaystävästä ja kelloon tuijottelusta. Olin jo valmis hyväksymään yksinäisen ylhäisyyteni ja kruunaamaan itseni yksinäisten marttyyrien kuningattareksi, kun viimein viime syksynä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia ystäviä lähempää kuin 150km säteeltä.

Kuinka siis saada itsesi ympärille loistelias ystäväpiiri? Tietenkään tällaiset asiat eivät tapahdu omalla painollaan vaan sinun on oltava valmis uhraamaan hieman omaa vapaa-aikaasi, uskottavuuttasi ja rahaasi: mutta kaikki uhraukset ovat sen arvoisia, sillä vastapainoksi saat iloa, naurua, hyviä tarinoita ja pari lisäkiloa! Luottakaa minuun; olen tehnyt tämän jo usean kerran ja vain pari kertaa se on todella toiminut!




1. Paras paikka löytää ystäviä on tunkeutua juhliin, kotibileisiin, polttareihin, poikaystävän saunailtoihin, opiskelijabileisiin tai mihin tahansa missä on muita hengittäviä homo sapiensseja! Kukaan ei tule sinua sieltä kotoa hakemaan, varsinkaan jos olet niin säälittävä ettet tunne ketään. Älä usko mitään typerää Cosmopolitan-huttua siitä, että ystäviä saa parhaiten sieltä, missä vietät jo muutenkin aikaa: kukaan ei halua alkaa juttelemaan kanssasi kesken reidenloitontaja-sarjan. Ja BTW: jos vietät siellä jo niin paljon aikaa, mikseiköhän kukaan ole koskaan tullut ystävystymään sinun kanssasi?! Niin.

2. Älä pelkää mennä paikkoihin yksin: yksinäisyys pakottaa sinut etsimään seuraa, Jos hankit jonkin wingfriendin, joudut vain illan päätteeksi toteamaan, että uusien ystävien sijaan sait taas kuunnella hyvänpäivän tuttusi sepostuksia uudesta fitness-perse-parsakaali-harrastuksestaan sekä siitä Petestä, joka ei koskaan soittanut, vaikka lupasi. 

3. Paras tapa yksin ollessasi on tietenkin löytää jokin oman henkinen porukka, jonka muut henkilöt ovat jo keskenään ystäviä. Tällöin uuden ihmisen yllättävä pölähtäminen keskuuteen voi ollakin piristävä ruiske, eikä epäilyttävän stalkkerin saapuminen hyvin alkaneeseen illanviettoon.



4. Mukaudu uuden, orastavan ystäväporukkasi toimintamalleihin, olivat ne kuinka erikoisia tahansa. Esim. raivoaggressiiviseen tissutteluun ja bingoperjantaihin on ihan ok osallistua, koska koskaan ei voi tietää miten ilta päättyy! Näihin toimintohin sinun tulee sitoutua alusta alkaen, sillä paras tapa tutustua toisiin on pienessä hiprakassa voiton kiilto silmissä.

5. Ole itse aktiivinen, mutta älä tunkeileva! perustakaa yhteinen Whatsapp-ryhmä ja keksikää yhteistä tekemistä juuri teidän porukalle, johon kaikki ovat valmiita sitoutumaan. Esimerkiksi meillä tällainen tekeminen on juhliminen ja bingo. Kuten Atriakin sanoo: aina on hyvä sää juhlia! Tai bingota.
Oleellista on se, että pääsette tutustumaan toisiinne muutoinkin kuin vain humalan turvin silloin tällöin opiskelijatapahtumissa tai tyky-päivillä. Tai no, ainakin pääsette tutustumaan.

Näin. Ystävien löytäminen yli 25-vuoden iässä tuntuu olevan monille täysi mahdottomuus, enkä ihmettele. Monilla on jo vakiintuneet porukat, poika-ja tyttöystävät tai ehkäpä jo perhekin. Ystävien olemassaoloa ei todellakaan älyä tai arvosta, ennen kuin niitä ei enää ole lähettyvillä. Ja vaikka itse panostan jokaiseen ystävyyssuhteeseeni paljon, ei se tee tekemättömäksi sitä, että ystävien löytyminen myös läheltä, omalta paikkakunnalta on todella tärkeää yksinäisyyden vastalääkettä.
...Ja aina silloin tällöin, kun tähdet ovat kohdillaan jallupullossa, voit törmätä muutamaan valioyksilöön, joiden takia elämäsi ei enää olekaan ihan niin tylsää ja tavanomaista. Eivätkä perjantai-iltasi ole enää mitään ilman Bingoa.





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia


Hei ja harmaata mutta sitäkin iloisempaa marraskuun alkua!
Kuten varmasti monet tietävätkin, on minun henkilökohtainen lempivuodenaikani syksy, ja sitä vasten mieluisin juhlapyhä All Hallows Eve, eli halloween. Koska tämä juhla ei juuri ole tietyille päiville rajattu, kuten joulu tai juhannus, päätin minä sitten että juhlitaan sitä niin paljon kun vain pystytään!
Koska syntymäpäiväni sattuu olemaan myös halloweenin lähituntumassa, why not double the fun?!
Tässäpä siis pitemmittä puheitta valtava kasa kuvia siitä, mitä minä ja oudot rakkaat ystäväni puuhasimme pitkin tuota pelottavaakin pelottavampaa kuukautta pitkin!

Vinski toimi meidän henkisenä ohjaajana Tampereen yössä



Ystäväni Sanna osti minulle syntymäpäivälahjaksi luput Särkänniemellä järjestettävään Karmivaan karnevaaliin. 





kuolettavan tylsää deittiseuraa nämä luurangot. 

ruumiita

..lisää ruumiita.






Synttärini sattuivatkin sitten juuri sopivasti tuohon halloweenin aattoon. Teemana oli vaatimattomasti "SynttäriHalloweenExtravaganza". Minä olin luonnollisesti Lumikki. Joka oli juonut myrkkyomenasiideriä.

Parhaat ihmiset mitä maa päällään kantaa. 

Sanoinko jo että seurustelen Jack Sparrown kanssa? 

Sitten muutama kuva vaatimattomista sisustuselementeistämme:





Värikynäpiirros Tim Burttonin elokuvasta Corpse Bride. 
Tätä hämähäkin seittiä löytyy edelleenkin joka paikasta...


Burttonin tyylistä innoittuneena tein myös juhliin vaatimattomasti "omakuvan".
vessatirkistelijä



Miedän asuntomme sympaattinen mörkömme Lilith.





Vielä viime viikonloppuna lähdin Helsinkiin siskoni luokse, joka oli myöskin ostanut minulle liput halloween-juhliin Gloriaan. Valitettavasti siellä kuvaaminen oli kiellettyä, joten minulla ei ole kuvia jaettavaksi, mutta voin vain todeta, että jos haluatte nähdä todellista viihteellistä burleskia, menkää katsomaan sitä Helsinkiin! Todella laadukasta, viihdyttävää, eikä todellakaan liian paljastavaa vaan juuri lajille ominaisesti flirttailevaa, esteettistä ja taiteellista. 10/10 kokemus. 

Joten, siinäpä niitä. Olen todella tyytyväinen ja onnellinen näistä kaikista ihanista tapahtumista, mitä läheiseni minulle järjestivät ja olivat mukana järjestämässä, suurin kiitos kuuluu heille. 
Nyt sitten pääkallot ja kurpitsat komeroon ja....

 JOULU, IM READY FOR YOU!!





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia



TANKKI TÄYTEEN!


Hellurei ja hellä takamus!

Syksy on pyörähtänyt jo lokakuun loppupuolelle, ja minusta on varttunut neljännesvuosisatainen kääkkä. Kyllä, toinen jalka haudassa, ikäloppu, illassa ja mitä näitä nyt onkaan.



Mutta ei ikä tuo pelkkiä vuosia, vaan se tuo myös viisautta tai ainakin erilaisia oppeja elämästä. Olenkin tähän listannut 25 elämänoppia, joita olen oppinut vuosien varrella ja joista olisi ihan hyvä pitää kiinni kenen tahansa muunkin kuolevaisen: 


  1. Jos mikään ei mene oikein, mene viinille.
  2. Jos joskus alat vegaaniksi ja tarvitset proteiinia ruokavalioon, lisää vain vähän lihaa siihen.
  3. Ole tarkkana, keneltä otat ohjeita vastaan.
  4. Vahvat naiset tukevat vahvoja naisia. Ja heikkoja, koska vain idiootit määrittävät toisen lihasmassan perusteella.
  5. Joskus paska osuu tuulettimeen.
  6. Silloin on enemmän kuin ok itkeä ja kertoa siitä.
  7. Parhaat ystäväsi tietävät, mitä teit viime kesänä.
  8. He edelleen tietävät, mitä teit viime kesänä. Itseasiassa, he tulevat aina tietämään, mitä teit viime kesänä.
  9. Kaikki asiat eivät sovi kaikille.
  10. Elämä opettaa edetessään. Se muunmuassa opettaa, kuinka paljon aikaa hukataan turhiin huoliin ja turhanpäiväisyyksiin.
  11. Sinua innostavat asiat eivät ole satunnaisia. Ne yhdistyvät tarkoitukseesi täällä maapallolla. Joten tartu niistä kiinni!
  12. Usko kohtaloon.
  13. Aina elämä ei ole reilua. Mutta on se silti aika jees.
  14. Jos plääni A ei toiminut, sulla on vielä 27 muuta kirjainta jäljellä!
  15. Älä petä. Koskaan. Varsinkaan, jos olette TAUOLLA.
  16. Elämä on liian lyhyt vihaamaan ketään. Mutta pieni höyryjen päästely silloin tällöin ystävien ja viinin kesken on vain hyväksi mielenterveydelle.
  17. Polta kalliita kynttilöitä, ota vaahtokylpyjä, osta kalliita lakanoita ja pidä ruoka- ja viinijuhlia ystävien kanssa. Elämä on liian lyhyt ollakseen myöskään turhan tavanomainen.
  18. Jos joku asia mietityttää, kysy itseltäsi:”onko tällä mitään väliä viiden vuoden kuluttua?”
  19. Jos et kysy, et luultavasti saa.
  20. Mitään hyvää ei tapahdu klo 2.00 jälkeen. Ellei sitten tarjolla jallukolaa. Silloin voi vielä jatkaa valvomista.
  21. Asiat, joista et ennen pitänyt, eivät välttämättä enää olekaan niin pahoja. Esimerkiksi ne oliivit.
  22. Täydellinen ei ole aina täydellistä.
  23. Loppujen lopuksi, se millä on mitään merkitystä, ovat ne asiat joita rakastat. Ja ne ihmiset, kenet näet kanssasi istumassa kahdeksankymppisenä samalla terassilla kanssasi.
  24. Rakasta ihmisiä niin kuin ne olisivat taika-yksisarvisia! Koska ne ovat. Ainakin ne parhaat ihmiset.
  25. Parhaat vuodet ovat vasta edessä!




Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Hei ja ihanaa syyskuun alkua!

Tänäkään vuonna en saanut kutsua Tylypahkaan, joten paluu takaisin Jyväskylän mäkiseen maastoon oli jälleen kerran edessä. Tänä syksynä kovin kirjaimellisesti palaan takaisin koulun penkille, tosin nyt minun pitää varoa niitä pieru-tyynyjä ja nuppineuloja omallani, sillä edessä olisi vihoviimeinen harjoittelu ennen valmistumistani karttakepin sertifioiduksi haltijaksi. 

Syksy on ollut minulle aina vuodenajoista mieluisin. Se on uuden alku, mutta sillä tavalla rustiikkisesti, perinteikkäästi. Rakastan lehtien vaihtuvia värejä, raikasta ilmaa, villatakkeja- ja huiveja, korkeita nahkasaappaita, polvisukkia ja mekkoja, kahvia joka lämmittää kohmeisia sormia koulumatkalla. Tuntuu, kuin kesän huvitteluiden jälkeen aina syksyn tullessa heräisin henkiin ja saan olla juuri niin erikoinen ja mustanpuhuva kuin itse haluan, eikä kukaan ihmettele miksi pidän huivia ja käsineitä myös sisätiloissa, tai miksi minulla saattaa olla pienen pieni kurpitsa käsilaukussani (dont ask, dont tell).

Syksyssä on myös yksi erityisen ihastuttava piirre: silloin saa ostaa kaikkea uutta ja ihanaa! En varmasti ole ainut, jolle tulee aina elokuun kulmalla äärimmäisen kyltymätön tarve hankkia uusi penaali, koululaukku ja tietenkin kouluvaatteet. Itse suosin kirpputoreja, mutta on sitä muutama isompikin ostos tullut tehtyä syksyn hurmoksessa.

Olenkin tähän koonnut nyt muutamia asukokonaisuuksia, joilla aijon järkyttää ja aiheuttaa
pahennusta kanssaharjoittelijoitteni kesken tänä syksynä. En sano, että jyväskyläläisessä katukuvassa erityisesti erottuisi kyseisillä vaatevalinnoillani, tai että täällä olisi jotain erityisen vallalla olevaa pukeutumistrenidiä. Mutta sanotaanko vaikka näin, että kipparilakit, yli-isot farkkutakit, trumpettihousut ja pyöreät imagolasit eivät vain puhuttele minua tarpeeksi. sorry guys.
Inspiraatiota tämän syksyn muotihommiin olen hakenut vähän sieltä sun täältä, Tylypahkasta Lontoon katukuvaan. Old School-tyyliset kouluhameet, syksyn tummat värit, villa ja nahka inspiroivat juuri nyt. Kaikkea ihanaa polvisukkia unohtamatta!














Ihanaa ja tunnelmallista syksyn alkua kaikille lukijoilleni! <3








Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Ystävä-ero. Bänksit bestiksen kanssa. Mitä näitä nyt on. Kuten parisuhdekin, myös ystävyyssuhde voi tulla tiensä päähän, ja entisten, hyvienkin ystävyyssuhteiden karikkoinen kohtalo voi olla vääjäämätön ajan kuluessa. Itsekin olen oman lyhyen taipaleeni aikana kohdannut monia ihmisiä, tutustunut upeisiin ystäviin, ja päästänyt irti toisista.

Kun mietin, milloin ystävyyteni ovat alkaneet ja milloin ne ovat loppuneet, ja miten ne ovat loppuneet, on mentävä taaksepäin pitkä matka, suorinta tietä lapsuuteen.



Olen ala-aste -iästä asti rakastanut tutustua uusiin ihmisiin. Ihmisyys ja ihmiset ovat aina kiehtoneet minua. Myöskään muiden ei ole ollut vaikeaa lähestyä minua: olen ollut räväkkä, suorasuu ja luokan pelle, jolle ei ole koskaan ollut erityisen hankalaa saada ystävä-seuraa.
Ensimmäinen ystäväero minulle tapanhtui, kuin olin kahdeksan. Olin tutustunut perhetuttujen  tyttäreen, ja mielestäni hän oli supermielenkiintoinen ja rohkea, sellainen joka uskalsi tehdä asioita salaa vanhemmiltaan. Minä en. Ero kuitenkin tuli, kun hänen koiransa alkoi nylkyttämään jalkaani raivoisasti ja minä järkytyksissäni luulin, että nyt tulin raskaaksi ja kohta synnytän pieniä vauvan ja koiran sekoituksen näkösiä otuksia. Olin kauhuissani. Ghoustasin heti tytön, koska pelkäsin liikaa sekä sitä seksihullua koiraa, että sitä, että hän suuttuisi minulle häveliäästä käytöksestäni. Tai pahempaa, olisin joutunut kertomaan vanhemmilleni, että olen raskaana, koiralle. 


On varmasti hyvä tässä vaiheessa vielä muistuttaa, että olin lapsi.

Isolla L:llä. 

Toisen kerran tunteeni kylmenivät erääseen koulukaveriini, jonka käytös oli vähintäänkin erikoista. Pidin häntä maailman cooleimpana, koska kuten minäkin, kuunteli hänkin punkkia ja piti maihareita. Ystävyys kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun hän hullun naurun vallassa talvella varasti ullakoltamme nukkeja ja irrotti niiltä päät ja heitti niitä lumihankeen, ikään kuin se olisi ollut maailman normaaleinta ja hauskinta puuhaa. Minusta ei. minusta se oli ihan helvetin outoa. En enää kutsunut häntä kotiimme. 


Toisaalta ystävä-ero voi iskeä nuoruudessa, tai nykyään myös aikuisuudessa. Mielestäni se on joskus jopa välttämätöntä. Ystävyys voi joko saapua tiensä päähän vain siitä syystä, että olette kasvaneet erillenne. Teitä ei enää yhdistä samat asiat kuin 13-vuotiaana. Tai teidän elämäntapanne eroavat niin paljon, ettei yhteistä aikaa tai keskusteluaiheitakaan enää vain löydy. Olette ehkä fyysisesti toisistanne erossa, jolloin ystävyys vain laantuu facebook-kaverilistan tasolle, jossa unohdetaan onnitella syntymäpäivänä. (Tai vielä laimeampaa, katsot , että synttärit olisi tänään, mutta päätät olla onnittelematta, koska se vain olisi liian vaivalloista. )

Toisaalta ystävyys voi loppua dramaattisemmin, Voi olla riitoja, väärinkäsityksiä, mököttämistä ja syrjimistä kaveriporukasta. Itse olen kokenut noita kaikkea, ja jotain olen myös tehnyt itse muille. 
Kerran muistan rankan ystävävyys-eron, jossa molemminpuolinen kyräily rikkoi lopulta ystäväporukan, tai ainakaan minä en sinne enää ollut tervetullut. 
Kerran tahtomattani jouduin eroamaan, sillä kuvittelin, että tosi ystävä kertoisi toiselle, jos hänen poikaystävänsä laukoo hävyttömyyksiä ja flirttailee muille naisille. Ystäväni luonnollisestikin näki tilanteen niin, että minä olin kaiken pahan alku ja juuri, vaikka olin vain yrittänyt auttaa ystävääni. Se tuntui erityisen pahalta, ja joskus vieläkin mietin, olisimmeko enää ystäviä, jos olisin pitänyt suuni kiinni. En silti kadu sitä, mitä tein ja kerroin, sillä mielestäni tein oikein. Olen edelleenkin sitä mieltä, että jos tiedät ystäväsi poika-tai tyttöystävän puuhailevan moraalittomia asioita toisen selän takana, on ystävällä velvollisuus siitä raportoida. Piste.


Kerran ystävyys on loppunut, kun yksi porukastamme menehtyi. Emme osanneet kohdata kriisiä vaan ajauduimme erillemme. Se oli kamalaa.


Omasta mielestäni ystävä-erot voivat olla jopa pahempia kuin parisuhde-erot, sillä useinmiten jaatte saman kaveriporukan, joka nyt tietenkin aiheuttaa kismaa myös muiden ihmisten välille. Lisäksi ystävän menettäminen voi tuntua raskaammalta, koska usein ystävä on aina se, keneen on voinut tukeutua silloin kun elämä lyö ja parisuhde mättää. Usein myös tässä iässä ystävyyssuhteet ovat kestäneet pidemmän aikaa kuin parisuhteet, joten kaikki se historia toisen kanssa jaettuna ei olekaan enää hauskoja muistoja, vaan katkeruutta ja ikäviä tuntemuksia.
Kaikista näistä ystävyys-eroista olen kuitenkin oppinut arvostamaan yhä enemmän ystävyyttä, ja etsimään ystävyyttä oikeista paikoista. Ystävät merkitsevät minulle enemmän kuin voin kuvailla, ja jokaista ystävyyttäni pyrin vaalimaan nyt, kun tiedän niiden todellisen arvon.

Ystävien löytäminen nyt aikuisena, #metoo-aikana tuntuu olevan huomattavasti haastavampaa, sillä pelkään jatkuvasti, että muut kuvittelevat minun olevan joko hullu, haluan toiselta vähintään sadistista perse-seksiä tai muuten vain olisin outo tyyppi, jos haluan tutustua uusiin ihmisiin. Nämä ovat tietenkin minun pääni sisällä tapahtuvia typeriä ennakko-oletuksia muista ihmisistä ja heidän arvoistaan ja asenteistaan, ei todellisuutta. Toisaalta nykyään osaan myös arvoida ihmisten tarkoitusperiä paremmin kuin nuorena, enkä päästä ihmisiä todellakaan niin nopeasti niin lähelle. Se on myös hyvä ominaisuus, sillä tässä iässä maailmankatsomuksemme, asenteemme ja tapamme olla on yhä rehellisempää, kun ei tarvitse esittää jotain, mitä ei todellisuudessa ole. Tämän vuoksi aikuisissa ystävissä on jotain arvokasta, koska kaikista maailman ihmisistä juuri te olette löytäneet ne arvot, asenteet, ajatusmaailman ja elämänasenteen, jotka sopivat yhteen omienne kanssa. Ja ennen kaikkea, olette löytäneet  toisenne.


Se on aika ihmeellistä. 



Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
En ole ikinä ollut ihminen, joka uskoo tauon pitämiseen parisuhteessa. Jos toisesta on tullut niin vastenmielinen, että hänestä on pidettävä taukoa, on mielestäni se vain lähinnä lopun alkua eikä todellakaan ratkaisu ongelmiin. 

Näin olen ajatellut, tähän asti. 

Aikuistumisen myötä olen kuitenkin oppinut,  että on olemassa sellaisia elämäntilanteita, jotka vaativat taukoa, erossa olemista. On ehkä mietittävä, mitä elämältä haluaa, tai haluaa panostaa hetken itseensä, eikä vain keskittyä parisuhteeseen. On tehtävä niitä omia juttuja.



Tiedän, että lähipiirissämme monella on nyt edessä vähintään kuukauden mittainen tauko parisuhteeseen, sillä kyllä, jalkapallon MM-kisat alkavat tänään. 

Kuten jo aijemmassa postauksessani parisuhteen merkityksestä penkkiurheilulle kirjoitin, ei sohvan kuluttaminen urheilun parissa ole minulle sitä mieluisinta hommaa. Aluksi toki jaksoin jonkin aikaa teeskennellä että tietenkin minua kiinnostaa kaikki ja tottakai tiedän mikä on laitapakki ja paitsio, mutta nykyään tyydyn vain toteamaan, että parisuhteemmme tulee vääjäämättä ajautumaan henkiselle tauolle ja ainut keino pitää minut TV:n ääressä pelien aikaan on joko lupaus sipsistä ja dipistä tai kokovartalohieronnasta.

Mutta se on ihan ok, koska todellisessa maailmassa, jossa asiat eivät mene aina niin kuin itse haluaisi ja sinä et yksin voi aina päättää mitä ominaisuuksia ja mielenkiinnon kohteita toisella on (tämä tuli minulle hieman shokkina kun aloin ensimmäisen kerran seurustelemaan), on tärkeää tehdä kompromisseja. Meillä urheilu ja jalkapallo on sitä. Yksi, iso komromissi. 



Mutta tänä vuonna en anna tämän ajan mennä hukkaan, sillä olen kehitellyt oman taukoon liittyvän peliohjelmani, johon sisältyy  niitä asioita, mitä voin tehdä, kun toinen on naulittuna tv:n ääreen. Tässäpä siis omat vakio-vinkkini kaikille futis-leskille, jotka joutuvat seuraavan kuukauden ajan totuttelemaan henkiseen yksinäisyyteen: 

-karkaa ystäväsi kanssa afterworkeille tai bailaamaan, sillä ajantaju on miehiltä seuraavan kuukauden ajan täysin kadoksissa tai sidottuna otteluohjelmaan. 

-shoppaile henkesi edestä, sillä tiedät itsekin, että nyt tai koskaan mies ei voi syyllistää sinua satojen eurojen "turhuuksien" hankkimisesta, sillä hän itse veikkaa kuin viimeistä päivää. Ripsenpidennnykset ja kynsihuollot, here I come! 

-"kun sulla ei oo siinä nyt mitään muutakaan tekemistä kun töllöttää teeveetä, niin etkö sä vois vähän hieroa mun niskoja?"

-saat hyvän tekosyyn kuukauden ajaksi syödä kaikkea mahdollista epäterveellistä, sillä urheilun katsomiseen liittyy jokin eriskummallinen käsitys siitä, että pelien aikana voi huoletta vetää pizzaa, hampurilaisia, sipsiä ja kaljaa, lihoamatta. En tiedä, ehkä he kuvittelevat, että vain futiksen katsominenkin kuluttaa saman verran kaloreita kuin sen harrastaminen.´


Ja jos kumppanisi kuukauden jälkeen herää siihen, että mihin rahat ovat kadonneet, silmäluomiasi koristaa karvamadot ja miksi olette molemmat lihonneet viisi kiloa, voit aina huutaa täydestä sydämmestäsi: 

"WE WERE ON A BREAK!"







Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia

Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli Mikkeliin kesätöiden ja jalkapallon perässä (kyllä), ja vanhempiemme onneksi päätimme hankkia asunnon tällä kertaa lähempää keskustaa, pois pyörimästä heidän nurkistaan. 




Itse pidän Mikkelistä paljon, vaikka monet täältä poistuneet ovatkin tämän paikan ilolla jättäneet taakseen. Täällä luonto on kaunista, ihmiset rempseitä ja kaupunkitunnelma on jotenkin aitoa ja turvallista. Jyväskylässä asuessa on jo kerennyt tottumaan siihen, että ihmiset ovat jollain tavalla kylmiä ja etäisiä, ja kontaktia ei oteta edes pakon edessä (muuta kuin haalaribileissä). Täällä on myös kohtuullisen paljon elämää, vaikka joskus Jodel antaakin toisin ymmärtää. Toissa päivänä kävellessäni salille kirkkopuistossa oli ihana kesäkonsertti ja valtavasti ihmisiä, keskellä päivää. Se oli jotenkin todella Mikkelimäistä. Kirkkopuisto, ihmiset ja kesäpäivä.

Asumme siis tämän kesän J:n kanssa 45 neliön kaksiossa lähellä työpaikkaani. Vaikka kämpässä onkin muovilattiat, en vain pääse yli siitä, kuinka on kivaa asua kerrankin kesä kaupungissa, lähellä ystäviä ja palveluita. Olen jo vuosia majaillut kesät vanhempieni luona maaseudulla, joten erilainen kesä on todellakin tiedossa, enkä malta odottaa mitä kaikkea pääsenkään tekemään!

Saimme sisustettua asunnon todella hyvin, kiitos Millan,  ja muutenkin asiat tuntuvat tällä hetkellä kovin stressittömiltä ja elämä pitkästä aikaa rennolta, perusarjelta. 


Opiskelija-elämässä haasteena usein tuntuu olevan ajan ja vastuun järjestäminen ja priorisointi. Vaikka elämä näyttäytyy somessa rennolta ja arki koostuu  kolmesta B:stä eli bilettämisestä, bodaamisesta ja beerbongista, ei se sitä todellakaan jatkuvasti ole. Vapaus tuo vastuuta, ja vastuu on välillä, viiden itsenäisen kurssin ja kolmen ryhmätyön lomassa viimeinen asia, mitä haluaisi. Sen takia aijonkin ottaa nyt kaiken irti tästä rennosta, huolettomasta ajasta, minkä saan täällä kesäkodissamme ja kotikaupungissani viettää. Käydä töissä, tehdä hyvää ruokaa, nähdä ystäviä, maistella viinejä, urheilla, käydä teatterissa ja keikoilla, tehdä asioita jotka eivät vaadi paljoa, mutta antavat todella paljon. 

En aijo tehdä mitään kliseistä joka bloggarin kesän bucket-listiä, koska a) ne eivät ikinä toteudu ja b) olen huomannut, että parhaat asiat tapahtuvat extempore-tyylillä. Jotenkin myös tuntuisi siltä, että jos tekisin lupauksia siitä, miten hauskaa aijon tänä kesänä pitää ja listaisin ne ylös, muuttuisi lista ajan kanssa vain suorittamiseksi eikä asiat olisi enää kivoja juttuja mitä haluaisi tehdä. Jokainen tyylillään, minä aijon nyt ottaa rennosti, kaikin puolin. 

Joten nauttikaa tekin kesästä ja koittakaa rentoutua!




Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Older Posts

about

Tervetuloa seuraamaan Suomen (nais)hauskinta blogia!
Blogi sisältää huomoristisia tekstejä ihmissuhteista, aikuistumisesta ja naislogiikasta. Mukaan mahtuu myös välissä ehkä vähän vakavampiakin ajankohtaisia aiheita, sekä omaa arkeani treenaamisen, shoppailun, elämästä nauttimisen, opiskelun (välttelyn) ja muiden upeiden asioiden parissa.

Blog Archive

  • ▼  2019 (1)
    • ▼  helmikuuta 2019 (1)
      • Kuinka saada ystäviä aikuisena?
  • ►  2018 (50)
    • ►  marraskuuta 2018 (1)
    • ►  lokakuuta 2018 (1)
    • ►  syyskuuta 2018 (1)
    • ►  elokuuta 2018 (1)
    • ►  kesäkuuta 2018 (2)
    • ►  toukokuuta 2018 (3)
    • ►  huhtikuuta 2018 (7)
    • ►  maaliskuuta 2018 (7)
    • ►  helmikuuta 2018 (11)
    • ►  tammikuuta 2018 (16)
  • ►  2017 (9)
    • ►  joulukuuta 2017 (9)

instagram

Categories

  • aikuisuus
  • bodypositiivisuus
  • feminismi
  • huumori
  • itsetunto
  • joulu
  • juhlat
  • kauneus
  • koti
  • meemit
  • motivaatio
  • muoti
  • my day
  • naiset vs. miehet
  • naiseus
  • parisuhde
  • pohdintoja
  • pukeutuminen
  • rakkaus
  • shoppailu
  • sisustus
  • suhteet
  • treeni
  • vaakakapina
  • vapaa-aika
  • viikon vakava
  • yhteiskunta
  • ystävät

Suositut tekstit

  • halloween kuvina
    Hei ja harmaata mutta sitäkin iloisempaa marraskuun alkua! Kuten varmasti monet tietävätkin, on minun henkilökohtainen lempivuodenaik...
  • Näillä kikoilla peppu pikaisesti pyöreämmäksi!
    (varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä huumoria ja klikkiotsikointia) Nykypäivän ehdoton ykkösasuste, pyöreät pakarat, ovat jokaisen ...
  • Kuinka saada ystäviä aikuisena?
      Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....
  • Naisten shoppailu vs. miesten shoppailu
    (varoitus: sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Sekä sarkasmia) Let's face it: jos mies sanoo nauttivasta shoppailusta, hän joko a) v...
  • Mitä nainen haluaa?
    (varoitus: voi sisältää sarkasmia ja pieniä määriä  paljastuksia naisten ajatusmaailmasta)  Luin tässä vähän aikaa sitten mielipidekir...
  • saako nainen olla enää naisellinen?
    Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten...
  • My Day kuvina
    Nyt kun on arki potkaistu kunnolla käyntiin joululoman jäljiltä, ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, miten noin suurinpiirtein mu...
  • Wanhan akan näsäviisauvet
    TANKKI TÄYTEEN! Hellurei ja hellä takamus! Syksy on pyörähtänyt jo lokakuun loppupuolelle, ja minusta on varttunut neljännesvuo...
  • kesäksi kesäkotiin
    Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli...
  • bikini(fitness)helvetti
    Kuten jo  tällä viikolla raportoin onnettomasta kesäkuntotilanteestani, päätin kerrankin tehdä asioille jotain valituksen sijaan ja lähteä ...
Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

  Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista

Ilmoita väärinkäytöstä

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates