Varmaan moni teistä lukijoistani tietää sen tunteen, kun tuntuu ettei mikään vaate istu. Olet ehkä turvoksissa kuukautiskierrosta, olet syönyt vehnää pitkin viikkoa vaikka olet yliherkkä, tai olet muuten vain erityisen tuomitseva tänään itseäsi kohtaan.

Murheenkryyniä aiheuttaa ajatukset kuten: "vatsalihakset ei näy, vaikka eilen näkyi", "sellulliittia on tuolla, vaikka eilen sitä oli vain tuolla", "taas tursuan ja pursuan, kamala muffin top!". Kuukausien diettaaminen ei yhtäkkiä näykään enää missään, vaan tilalle on yön aikana tullut turvonnut Itä-Meren manaatti.

Perjantaina erityistä ahdistusta minulle tuotti housun nappi. Puristi se niin penteleesti. Istuessa, seistessä, makuulla ja kyyryssä. Painoi siinä ja samalla muistutti edelleen sen pahamaineisen yläröllykän olemassaolosta.

Vaatteista ei voinut mitään kivoja uusia pistää päälle, koska se perhanan nappi painoi mahan vatsamakkaroille, ja peilistä katsoi takaisin tummahiuksinen kebab-rulla. 

Muhkuraa siellä, muhkuraa täällä.

Puristelin vatsaröllykkää siinä toivossa, että ehkäpä se lähtisi vetämään, jos tässä sitten vähän sitä lisää vaivaisin ja kauhistelisin.

No ei se lähtenyt. Lysähdin peilin eteen lattialle ja siinä katselin kauhuissani vatsaläskejäni. Vitutti se nappikin. Pullistelin vatsaa ja tein kaksoisleukoja. Vedin vatsaa sisään ja ajattelin että kyllä ne  vatsalihakset näkyisi, jos vähän vaan kehtaisi nähdä vaivaa.

Ja sitten lopetin.

Avasin napin, ja kuin ihmeen kaupalla, se helpotti heti. Ei enää ahdistanut, ja pystyi hengittämään. Vatsamakkara oli tiessään. Röllykkä oli poissa.

Niinpä minä sitten tästä ihmekeinosta innostuneena koko päivän kävelin ympäriinsä housun nappi auki. Auki kaupungilla, auki kaupassa. Auki jopa työhaastattelussa. Hykertelin siitä ajatuksesta, että kukaan ei tiedä tätä salaisuuttani, huijaustani. Oli uskomattoman rento tunne, kun ei puristanut, ei pakottanut. Näin jo mielessäni kohuotsikot siitä, kuinka napinttomuus olisi uusi tapa huijata ihmisiä luulemaan, että olet viehättävä.  Mutta en välittänyt. 

Kaverinkin kanssa illalla availtiin housunnapit, syötiin pizzaa ja katottiin telkkaria. 

Niin availkaa tekin teidän nappeja ja hengitelkää syvään. Ja sen jälkeen käykää ostamassa paremmin istuvat housut. Ei tarvitse mahtua enää niihin samoihin mihin 17-vuotiaana. Se on ihan ok.