Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten vuoksi, sillä olen kuitenkin ihan normaalimitoissa ja "viehättävän näköinen", naisellinen nainen. Tämä kysymys sai minut ensin raivon partaalle, ja sen jälkeen todella miettimään: voiko naista ottaa vakavasti tai tosissaan, jos hän on ns. naisellinen?

Naisellisuudella tarkoitan nyt sitä, että ulkoiselta olemukseltaan noudattelee perinteisesti feminiinisiksi miellettyjä piirteitä: pitkähköt hiukset, käyttää silloin tällöin mekkoja ja meikkiä, korostaa kurvikkuutta, ehkä lakkaa jopa kyntensä- perinteisempiä naiseuden tunnusmerkkejä. Omasta mielestäni on todella vaikeaa edes laittaa "naiseutta" johonkin tiettyyn lokeroon, nytkin jouduin todella miettimään noita esimerkkejä listattaessani, mitkä edes voisivat kuvastaa naisellista naista. Mielestäni esimerkiksi asenne kertoo enenmmän naisellisuudesta kuin ulkoinen olemus, ulkonäkö on kuitenkin usein sinun oman persoonasi ja tyylisi heijastamista ulospäin. Ulkonäkö ei sinänsä kerro mitään ihmisen luonteesta tai maailmankuvasta. 

Itse pyrin tunnustamaan erilaisia naiseuksia: inhoan slutsheimausta tai toisten alentamista sen takia, että he näyttävät erilaisilta tai eivät muistuta näitä perinteisiä naisihanteita- naisten kokonaisvaltaista arvostelemista heidän pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Miksi se, miltä näytät, pitäisi olla este sille, mitä sanot? 

Jos ajat pääsi kaljuksi ja kasvatat pinkit kainalokarvat, sinun on hyväksyttävää puhua mistä haluat ja ihmiset lankeavat jalkoihisi, osa vihaa sinua sen takia ja loput paheksuu tai hehkuttaa Jodelin blogijuoruissa. On kuitenkin outoa, että jos oletkin feminiinisempi ulkoiselta olemukseltasi, sinulla ei ole oikeutta puhua naisten epävarmuuksista, tai vaikka ihan vain tavallisista naisten huolista ja ajatuksista, mitä meillä jokaisella kuitenkin on, ripsenpidennyksillä tai ilman.

Uskon, että slutsheimaus ja erilaiset naisen alentamiset ja vähättelyt johtuvat samoista asioista, mistä ne ovat johtuneet jo vuosituhansia: ennakkoluuloista. Ihmiset tekevät mitä erikoisimpia päätelmiä toisista jo pelkän pään koristuksen perusteella: jos sinulla on shokkiväriä päässä, olet elämäm_kolu. Jos sinulla on kalju, olet femakko. Jos sinulla on pitkät hiukset tai vaikka pidennyksetkin, olet bimbo. Jos sinulla on tupee, olet Mauri Pekkarinen. 

Ei ole tekopyhää tai feikkiä puhua epävarmuuksista, itsetunnosta tai kannustaa muita, vaikka näyttäisit miltä. Tiedän useita valtavan kauniita naisia, jotka ovat todella epävarmoja itsestään, eivätkä edes uskalla puhua näistä asioista kenellekään, ehkä juuri siksi että hekin vain pelkäävät, ettei heitä uskota tai oteta tosissaan. Heille sanotaan "fuck you, sähän oot täydellinen, ei sulla oo oikeutta ajatella noin".  On tärkeää muistaa, että sinä et voi tietää, mitä toisen päässä liikkuu tai mitä taisteluita hän on käynyt. Hän voi pitää vaikka itseään maailman rumimpana ihmisenä, siinä missä sinä näet hänet täydellisenä.  Voit kuitenkin aina tarjotua kuuntelemaan ja antaa toisen kertoa. 

Se mitä sanot ja teet, niillä on todella merkitystä. Oikeat ihmiset löytävät varmasti luoksesi, kunhan vain olet aito oma itsesi. On turhaa yrittää miellyttää täällä kaikkia ihmisiä, keskity mieluummin niihin ihmisiin, ketkä tekevät sinut onnelliseksi. Ja aloita itsestäsi. Ole juuri sen näköinen kun itse haluat olla, naisellinen tai ei niin perinteisen naisellinen. Puhu niistä asioista, mitkä ovat sinun mielestäsi tärkeitä jakaa muille. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa toisesta, jätä sanomatta. Ja ennen kaikkea: Lopeta toisten ennakkoluuloinen tuomitseminen ja arvioiminen henkilönä sen takia, miltä he näyttävät. Tutustu, keskustele ja kuuntele: saatat vaikka yllättyä, positiivisesti!