AIKUISTESTI

Huumorista, naiseudesta ja kasvamisesta.

Kuten kaikki me suomalaiset, myös minä olen hyvin tietoinen kaikista niistä asioista, missä olen surkea. Olenkin tähän listannut erinäisiä asioita itsessäni, missä suoraan sanottuna olen surkea, onneton ja ehkä ihan vähä jopa huonokin. 



Messy bunin tekeminen 
Olen ehkä lukenut pitkän matematiikan, suorittanut neuropsykologian perusteet kiitettävästi ja ymmärrän jopa asian jos toisen fysiikastakin, mutta siltikään en ole vielä tähän päivään saanut selville sitä kosmista kaavaa, jolla messy bun eli söpösti sotkuinen ja huoleton nuttura saadaan aikaan. Ei, minun nutturani on enenmmänkin sotkuinen, kodittomalla tavalla huoleton suttura.


Ryhmäliikuntaan osallistuminen
Uskon vahvasti, että luontoäidin luodessaan maailmaa oli hänellä kaksi asiaa, joilla erottaa ihmiset toisistaan: ne, jotka tulevat käymään ryhmäliikuntatunneilla uskollisemmin kuin babtistit sunnintaikirkossa, ja ne, jotka eivät tule niillä koskaan käymään (ainakaan vapaaehtoisesti). Minä olen yksi niistä ihmisistä, jolle ryhmäliikuntatunnille osallistuminen on käytännössä sama asia, kuin menisin uudelleen VAKAVA-kokeeseen; ahdistavaa tilanne, joka on täynnä tuntemattomia, epäilyttävän pirtsakoita ihmisiä, tunne alemmuudesta sekä siitä, että minä en tule ikinä selviämään tästä tilanteesta elävänä takaisin kotiin.


Smoothiet ja hitaat aamut
Olen aina halunnut olla se ihminen, joka osaa luoda itselleen fengshuit heti päivän aluksi hitaiden aamujen avulla: tiedättehän, herää kuudelta, käy aamulenkillä koiransa kanssa juotuaan ensin Jutta Gustafsbergin ohjeiden mukaisesti vain vettä ennen aamulenkkiä, ja aamiaiseksi valmistaa tietysti blenderissään sen ihanan pirteän, ravitsevan ja naapureiden hermoja raastavan vihersmoothien.
Ei, minä olen se ihminen, joka joutuu taistelemaan oman unirytminsä kanssa jatkuvasti, jotta saisi hädintuskin herättyä ennen yhdeksää (ja nyt sekin meni persuksilleen kun piti kääntää kelloja ja nyt koko rulianssi alkaa alusta, thanks Obama!). Koiraa minulla ei ole, mutta minulla on läheisriippuvainen, hieman ylipainoinen katin retale, jonka käsitys aamulenkistä on sama, kun että istuu kuistilla viisi minuuttia ja sen jälkeen maukuu sisälle syömään toista aamupalaa. Eli ne voimaannuttavat lenkit lemminkin kera voidaan unohtaa samantien.
Ja ne smoothiet: olen aina miettinyt, miten kenelläkään on ensinnäkään varaa, saati sattumalta juuri nyt jääkaapissa sopivasti ylijäämänä babypinaattia, tuoretta ananasta, inkiväärijauhetta, lehtikaalia, avocadoja, ja tietenkin mantelimaitoa joita heittää kivasti sinne blenderiin ja surrauttaa sössöksi. Minulla ei ole niin kärsivällisyyttä kuin tietotaitoakaan kerätä supermarketista näitä jokamiehen taloustarvikkeita osaksi terveellistä ja edullista ruokavaliotani.
Älkää käsittäkö väärin, ihailen ihmisiä joitka näitä osaavat ja jaksavat tehdä. Itsehän olen vain tässäkin asiassa surkea.



Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: voi sisältää sarkasmia ja pieniä määriä paljastuksia naisten ajatusmaailmasta) 

Luin tässä vähän aikaa sitten mielipidekirjoituksen siitä, kuinka naisille ei kelpaa tänä päivänä mikään. Kirjoituksessa valaistiin meitä lukijoita muunmuassa erinäisillä havainnoilla siitä, kuinka miehen tulee olla jokaisen naisen mielestä "todella sporttinen, katseenkestävä ja muodikaskin". Parjaukselta ei jäänyt uupumaan edes miehet: oli ilmeisen ok olla sinkku, jos olet nörtti tai nössö. Mutta tavallinen, kiltti mies, kun  sekään ei kelpaa. Pitää olla renttu, haluttu, mölyapina, supersankari. Kun tavallisillekaan tytöille ei tavallinen mies kelpaa, uhkaa meitä tulevaisuudessa sukupuutto, koska naiset ovat alkaneet vaatia liikaa eivätkä siksi enää pariudu. 


Tämä artikkeli sai minut ensin todella huvittuneeksi ja jopa hieman provosoiduin sen yksioikoisesta 
 tyylistä kuvailla naisia ja miehiä, mutta sitten aloin miettimään:  mitä naiset todella haluavat kumppaniltaan? 


Kun tyttöjenilloissa istumme ja hörpimme kyykkyviinejämme ja alamme nousujohteisissamme avautumaan omista preferensseistämme, on gallup varsin monivivahteinen. Toisille ehdoton preferenssi on parta, toisille pitkä tukka. Toisille nämä piirteet ovat täysi turn off ja sen sijaan etsitään miestä, jolla on ananastukka ja pillifarkut. Toisille tämä tyyli tuo pienen määrän kyykkyviiniä takaisin suuhun ja tuodaan esiin sellainen miestyyppi jolla on maanläheinen duunarilookki. Toiselle pieni rasvaprosentti ja vatsalihakset ovat turn on, toisille pieni daddy-päkki on vain plussaa. 

Kaikesta tästä voisikin päätellä, että emmehän me naiset osaa edes päättää kollektiivisesti, mikä se juuri oikea, kuuma, absoluuttinen nollapiste on sille täydelliselle Herra Dreamylle! 

Voi meitä naisia, kun ei edes tällaista osata päättää!

Vai voisikohan tämä erilaisten mieltymysten kirjo olla vain luontoäidin ja evoluution tapa taata tyttökavereiden välinen ystävyyden jatkuvuus silloinkin, kun joku seurustelee? "Ettei nyt vain tuo pirkko tule ja vie minun miestäni?!"
Ken tietää. 

Mutta sen sijaan me kyllä tiedetään, mitä me ei haluta. Jos vilkaiset paikkakuntasi Jodelia, löytyy sieltä loputtomia listoja otsikolla "turn offit miehessä/naisessa". On sinne listattu asuinpaikkaa, ulkonäköä, opiskelualaa, yleisiä ällöttäviä tapoja sekä se, tykkääkö kissoista vai koirista vai onko enemmän possu-ihmisiä. Sieltä sitten jokainen mies tai nainen voi käydä lukemassa kuinka hyvin osuu tähän listaan ja ahdistua. Turn offeja löytyy ilmeisesti meistä jokaisesta. 


En kuitenkaan tunne ketään naista, jonka turn on-listalla olisi ollut "mölyapina" tai "kaikkien muiden mielestä pantava". Ehkäpä tällaiset preferenssit joltain löytyvätkin, tiedä häntä. Kuitenkin taitavat olla aika marginaalissa. Eikä meistä kovin moni varmaan myöskään halua sellaista miestä, kuka kirjoittelee ympäri internettiä yleistyksiä naisista, jotka eivät pidä edes paikkaansa. Siitä tulee vain valitettavasti ruikuttava kuva. Ei, ei me haluta ruikuttajiakaan.  

Mitä me sitten halutaan? 

Kun kyykkyviinit on juotu puoleen pulloon, tulee useammalle aihetta läpikäyvälle valaistumisen kokemus siitä, mitä mieheltä haluaisi. Toki pitää olla komea, mutta kauneushan on katsojan silmässä. Mutta me halutaan mies, joka kuuntelee. Mies joka osaa puhua tunteistaan. Mies, joka välittää, on luotettava, rehellinen, hauska, ehkä joskus jännittäväkin. Palvoo maata jalkojesi alla ja on kiitollinen siitä, että saa juuri olla sinun kanssasi. Ei siihen listaan usein kuulu mölyapinat tai edes ne rentutkaan.

Miehillä on ehkä ollut vuosituhannet etuoikeus määrittää sitä, mitä he haluavat naisista  ja ovat saaneet leikitellä naisten ulkonäöllä, käytöksellä ja naiseuden käsitteellä. Tasa-arvon nimissä siihen on tullut muutos; myös naisilla saa olla toiveita, jopa kokonaisia vaatimuslistoja siitä, mitä mieheltään /naiseltaan haluaa, ennen kuin päättää hänen kanssaan pistää hynttyyt yhteen siinä toivossa, ettei niitä lusikoita tarvitsisi lähteä ihan samana jouluna vielä jakamaan.
 Järkyttävää, eikö?

Joten jos nyt vielä tätä lukiessasi mietit, että mitä me naiset haluamme, niin tässä ainakin yksi paljastus: 

Me halutaan ihan itse päättää, mitä me halutaan. 



  
Share
Tweet
Pin
Share
2 kommenttia
Vaikka olen tosielämässä omannut jo jokusen IRL-poikaystävän, on minullakin synkkä menneisyyteni. Nuoruuden habitukseni nimittäin loi täydelliset olosuhteet hankkia lukuisia mielikuvituspoikaystäviä: olin pullukka, muotitiedoton, äärimmäisen outo ja toivottoman uppoutunut Emily Bronteen sekä Jane Austeniin.




Kaikille niille, jotka eivät tiedä, mitä mielikuvituspoikaystävän kanssa seurustelu meinasi, aijon nyt valaista teitä. Se nimittäin tarkoitti sitä, että puolihulluuden partaalla stalkattiin jotain rinnakkaisluokkalaista poikaparkaa, ja siinä romanttisesti sitten päässä kehiteltiin meille yhteinen elämä, parisuhde, söpö tarina miten tavattiin, suunniteltiin häät, koirat ja hautajaiset. Kuitenkaan ikinä puhumatta tälle poitsulle, ei, se olisi ollut täyttä hulluutta!
Mutta siis semmosella söpöllä pakkomielteisellä tavalla stalkattiin. 
Ei mitenkään sellaisella "yksi lippu hullujen huoneelle"-tyylisellä tavalla. 

Mielikuvituspoikaystävästä kerrottiin tietenkin parhaille ystäville, joilla myös olivat omat mielikuvituspoikaystävät. Yhdessä käytiin läpi, mikä just mun mielikuvituspoikaystävässä on parasta, ja miks se on niin ihQ ja söps. Kerrottiin ihanista mielikuvitustreffeistä ja pohdittiin, miten täydellisesti se osais pussailla. Sitten yhteistuumin tuskailtiin, miksei kukaan niistä 14-vuotiaista finninaamoista lähestyneet koskaan meitä ruusukimppu kädessä koko koulun edessä laulaen Elviksen "I cant help falling in love with youta".  
Wonder Why?



Isoin ele, mitä heiltä koskaan saattoi saada, oli hieman liian kauan jatkunut katsekontakti, joka tietenkin minulle merkkasi heti vihjettä tosirakkaudesta ja telepaattisesta yhteydestä, koska silloin ei ollut vielä WhatsAppia. Pojalle tämä ei merkinnyt mitään, koska hänen silmänsä olivat vain lasittuneet väsymyksestä paikoilleen hänen pelattuaan koko yön WoW:ia. Opin tämän kantapään kautta. Ei mennä siihen. 

Tiedän kuitenkin, että mielikuvituspoikaystäviä- tai tyttöjä on ollut ja voi olla meillä kaikilla. Joku lukijoistani ehkä kärsii tälläkin hetkellä kroonisista sydänsuruista, kun se nuoren Cary Grantin kaksoisolento sieltä metrosta ei ole vieläkään huomannut sinua. Ohjeeni onkin, että jätä se! 


Ja tässä top-3 parhaat vinkit siihen expertiltä, eli minulta: 

1. Kerro itsellesi, ettei siitä olisi kuitenkaan tullut yhtään mitään.

Tiedättehän, hän olisi kuitenkin ollut aivan liian outo, takertuva, perverssi, halunnut kokeilla eritejuttuja tai jotain muuta mikä ei luultavasti alkuunkaan pitänyt paikkaansa mutta helpottaa asiasta yli pääsemistä. Oleellista tässä on mielikuvituksen käyttö: mitä pahempi vulgaari, sitä helpompi ero. Ethän sinä muutenkaan tiedä tästä ihmisestä mitään todellista, joten miksi nyt yrittää luoda hänelle pesunkestävää persoonallisuusprofiilia?



2. Olet strong independent woman, joka ei tarvitse mielikuvituspoikaystävää ollakseen kokonainen. 

Tämä on fakta, joka sinun tulee pitää mielessäsi jokaisena yksinäisenä lauantai-iltana, kun otat älypuhelimesi käteen ja päätät aloittaa joka iltaisen stalkkaus-operaatiosi Cary Grantistäsi. Et tarvitse tätä, olet paljon enemmän kuin mielikuvitusmaailmasi. Laske kännykkä alas ja katso romanttisia komedioita niinkuin kaikki muutkin strong independent womanit. 


3. Löydä uusi kohde. Ja tällä kertaan mieluummin ihan todellisesta elämästä. 

Vaikka tämä voi tuntuntua äärimmäisen hankalalta ja jopa ahdistavalta ajatukselta, on sinun ymmärrettävä, ettei sitä todellista romanssia löydy pääsi sisältä, vaan sinun on otettava itseäsi niskasta kiinni ja tutustuttava muihin ihmisiin löytääksesi oikea parisuhde. Vaikka mielessäsi kaikki voi tuntua ruusuiselta ja täydelliselta ja ajattelet ettei tosielämä tätä ole, voi se olla paljon parempaa. Ja sitä paitsi, jos kaikki lössähtää niin kuin pannukakku yrityksistäsi huolimatta, ainakin sinulla on taas hyviä juttuja kerrottavana parhaille ystävillesi!


Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: sisältää ironiaa ja ällöromantiikkaa) 

Selaan instagrammin "tutki"-sivua. Vastaan tulee valkoista taustaa vasten räpsäistyjä kokovartalo-asukuvia, ripsen pidennysten ennen-jälkeen-kuvia, vaalennettuja hiuksia ja hampaita, koiran ulkoiluttajia tyylikkäästi mätsäävissä toppavaatteissaan järven jäällä. Joku ehkä on ottanut klassikoksi muodostuneen videon itsestään vetämässä ylätaljaa selkä kameraan päin; strong, motivation ja fitnessinspiration on valittu kuvaamaan videonpätkää.

Haluan mennä syvemmälle. Selaan hästägejä pariskunnista; #relationshipgoals,# eternallove, #loveforever, #iloveusforreal, #couplegoals, #infinitylove, #love. Kuvissa ulkoista täydellisyyttä uhkivat pariskunnat maistelevat luonnollisesti täydellisesti katettua brunssipöytää sunnuntai-aamuna, ovat toistensa sylissä sängyllä niin rakastuneina (eivätkä tietenkään kiinnitä mitään huomiota kuvan kuvaajaan), suutelevat toisiaan rannalla tai auringonlaskussa. Kuvat viestivät #iternalloven lisäksi hyvää elintasobarometria kalliilla vaatteillaan ja lokaatiovalinnoillaan. Hiukset on pidennetty, hampaat vaalennettu, asut värikoodattu ja useimmat kuvat antavat salaisen viestin siitä, että täydellisissä parisuhteissa miehet pukeutuvat aina joko pukuun tai James Deania mukaillen, ja naisilla ei koskaan ole rakkauskiloja.
kuva täältä

Voi hyvä sylvi.

Mietin, minkälaista meidän elämä olisi, jos olisimme instagramin #couplegoals-pari? Ottaisimme kuvia ulkona hitaasti loskaksi ja harmaudeksi muuttuvassa katukuvassa, sillä varaa matkailuun ei todellakaan ole. Hiukset lässähtäneenä jatkuvasta pakkasen tai kosteuden määrästä, toisella on aina vähintään toinen silmä puoliksi kiinni, ja itselläni maskara valuu pitkin poskia. En ole ikinä täysin ymmärtänyt, miksi pitäisi ostaa vedenkestävät meikit.

Ehkäpä juuri näiden romanttisten ulkopussailukuvien takia?


Täydellinen #couplegoals-asuntokin pitäisi loihtia. Ostaisimme ainoastaan sellaisia laatikoita, joissa tulee lukea ulkopuolella, mitä niihin kuuluu laittaa: Bread, batteries, candless, bullshit, unpaid bills ja dildos.
Seiniä koristaisi seinätatuoinnit eli sisustustarrat, joissa vihjataan kodin yleiseen rakkauden täytteiseen ilmapiiriin kliseisillä ja hieman oksennusta suuhun tuikkaavilla fraaseilla, kuten "Love live, laugh", "Always kiss good night", "Home is where your heart is" tai "Having someone to love is family, having somewhere to go is home, having both is a blessing".
Kuka näitä keksii? Jos minä saisin tehdä oman seinätarrani, siinä lukisi luultavasti  "Fart like no one is listening, shit like you're never been hurt, have sex like nobody is waching", tai jotain vastaavaa mieltä ylentävää elämäntyyliroskaa.

Olen huono aikuinen. Tiedän sen.

Olen myös huono tyttöystävä näiden kriteerien mukaan, tiedän sen. En ota jatkuvia #ourloveisforreal-kuvia someen todistaakseni rakkauttamme ympäri universumia, saati sitten perusta tubekanavaa, jossa voimme jakaa rakkauden täyteistä sanomaa toisille pariskunnille ja erityisesti antaa vinkkejä kaikille niille sinkkuparoille, jotka vielä jostain todella onnettomasta syystä joutuvat kärsimään elämästään yksin.

Täysin surkea en kuitenkaan aikuisuus/tyttöystävähabituksessani ole, sillä löytyy meiltäkin muutama Letters- ja candles-laatikko mahdollisten tupatarkastusten varalta. Mutta niiden sisältö ei todellakaan vastaa ulkoisesti määriteltyjä kriteereitä. Näitä laatikoita luultavasti paremmin kuvaisi seuraava teksti: "sekalaista, ei ihan vielä roskaa mutta kuitenkin poissa silmistä/ asioita, joita ehkä joskus saatat tarvita jos tulee esim. naamiaiset tai tarvetta vanhalle sokeripalalle". 

Ja ne matchaavat ulkotakit, ne meiltä löytyy. Ja se kynttilälaatikko. Ja pari taulua missä lukee love sitä ja tätä ettei nyt ihan unohdu että pitää rakastaa ja rakastella.


Ehkäpä jokainen parisuhde kaipaakin pientä kliseetä ollakseen juuri hiukan överi. Koska sitähän se elämän pitäisi olla.
Ihan pikkasen överiä.

Ja ihan vähän #iternaldiarrheaa.





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: sisätää naislogiikkaa ja pieniä määriä ironiaa)


Heräsin tänä aamuna siihen karuun todellisuuteen, että olen taas yksin. 

Tai no, en aivan yksin, onhan minulla tuo koira tuossa. 

Ai mikä koira? Kerron kohta. 


Niin ihanaa kun parisuhde onkin, on sillä varjopuolensa. Matkustamme molemmat paljon, ja tälläkin viikolla kerkesimme nähdä vain yhtenä päivänä, muutoin olemme olleet erossa. Vaikka hetkellinen ero voikin jonkun mielestä tuntua hyvältä ja antaa mahdollisuuden hengähtää hetkeksi, alan minä oireilemaan näin pitkän yksinäisyysjakson jälkeen mitä oudoimmilla tavoilla. 




Strong independent woman-vaihe

Tämä vaihe iskee, kun tajuan todellakin olevani yksin: ei tarvitse keittää toisellekin kahvia, tehdä toisellekin ruokaa tai ottaa toista huomioon valitessasi romanttisen elokuvan tai action-pläjäyksen väliltä. 
Kerrankin saa katsoa actionia.

Kahvista tulee kuitenkin liian vahvaa koska muistan tasata veden mutten puruja. En myöskään osaa päättää mitä söisin, koska kerrankin saan vapaasti valita. Päätän kuitenkin olla strong independent woman joka itse kantaa ruuan pöytään, tällä kertaa ihan kirjaimellisesti.  
Tapoja joilla toteuttaa tämä kulinaristinen kokemus on vain kaksi: joko jatkan tavalliseen suht terveelliseen tapaani, tai pistän kerralla överiksi. Voin ylpeydellä sanoa, ettei ole ollut montaa kertaa, jolloin tästä tietystä dietistä olisi lipsuttu: lähes aina itsenäisen vahvan yksinäisen naisen valinta on ollut Ã¶verit.

kuva täältä

Voimaannutan itseni Kaija Koolla ja Beyoncella, joiden säestämänä suuntaan supermarkettiin. Kaupassa kasaan itselleni kolmen pääruokalajin illallisen. Sitten jälkkäriä, vähän irttareita, ehkä sipsiä? Miksi ei! Dippiäkin pitää olla koska sipsit. Mutta nyt ei ole mitään terveellistä? Otetaan noita porkkanoita, luumutomaatteja, kurkkua, ja tätä, mikähän tämä edes on? En tiedä, otetaan se silti!
Ehkä pähkinöitä niin saadaan hyviä rasvoja. Voisihan tuota jäätelöäkin ottaa tuosta mukaan, kun on alennuksessa. Suklaatahan mulla taisikin olla jo kotona?
Kassalla yritän piilotella ostoksiani laittamalla ensin kaikki terveelliset asiat etusijalle, ja sitten asettelemalla kaikki epäterveellisyydet siihen perään ikään kuin huomiotaherättämättömäksi kasaksi. Peitän vielä häpeätornini muovipussilla, jotta kassa ei vain luulisi että minulla on bulimia, tai vielä pahempaa; luule, että olen  oikeasti sinkku! 
Haen vielä alkosta sinkkupullon punkkua, koska jokainen strong independent woman juo punkkua perjantai-iltaisin.
Vaikka sitten yksin.  

kuva täältä


Paniikki

Paniikki iskee ja kaikki, toistan kaikki, alkaa ahdistamaan viimeistään seuraavana päivänä. Vieläkään ei ole kesätöitä, ja  graduakin pitäisi tehdä, myös viikonloppuisin, kuka tarvitsee palautumista muutenkaan?! Psykominä ottaa vallan ja alan käymään läpi sähköposteja ja päivämääriä sillä veruukkeella, että löytäisin jonkun syyn buustata tätä paniikkia; päivämääriä, tehtävänpalautuksia, hammaslääkäriaikoja?! Soooooos.
Normaalisti tässä tilanteessa se rauhallisempi osapuoli (tämä voi tulla yllätyksenä, mutta se en ole minä) rauhoittelee ja sanoo, että kyllä kaikki järjestyy ja menee hyvin, olet tehnyt riittävästi. No nyt kukaan ei ole täällä sanomassa mitään vaan psykominä ja ikuisuusprojektit yhdessä lietsomme paniikkia ympäriinsä. Ja nyt se koirakin pissi lattialle, oh my god. Ja mitähän se toinenkin siellä toisella paikkakunnalla tekee, onkohan pelkästään futistreenejä tiedossa?!

Ok, nyt rauhoitut. Olet trong independent woman.

Palautuminen

Vaikka luotan täysin omaan avopuolisooni, jostain syystä psykominä ei, vaan keksii aina silloin tällöin hauskoja juonenkäänteitä, miten J mahdollisesti voisikaan tuhota yhteisen elämämme, jos olemme kauan erossa. Tähänhän ei auta lainkaan se, että eilisen sipsi-karkki-koktailin jäljiltä edelleen turvottaa ja kaikki se suola ja sokeri on tehnyt kasvoilleni ilmaiset kasvonkohotus-täyttö-turvotukset. 
Noniin noniin, yritetäämpä muistaa, mitä kaikkea kivaa minä voin tehdä ilman toista osapuolta; voin ottaa selfieitä, kaivaa nenää, laulaa karaokea, mennä kirjastoon tai shoppailemaan, käydä kakalla ovi auki ja katsoa niin paljon niin hömppää kuin itse vaan ikinä unelmoinkaan, ilman fifa-taukoja! 

"so free, so independent!"

Niin ja siitä koirasta. Yksinäisyyden kaipuussani minä sitten että toki voin koiran ottaa itseäni piristämään. Kävisimme rentouttavilla lenkeillä, kaulailisimme sohvalla ja tekisimme yhdessä ruokaa ja katsoisimme niitä action-leffoja.  

Ja en siis ottanut omaa koiraa, vaan lainakoiran, hoitokoiran. Yhdeksi yöksi. 

Vaikka koiran läsnäolo todellakin lievensi yksinäisyydenkaipuuta, sai se minut myös ymmärtämään, miksi ihmiset usein tekevät tätä koira-hommaa kahdestaan: on aina joku, joka vahtii, ettei vessapaperirullat, shamppoopullot tai villasukat tule syödyksi. On aina joku, joka älyää ennen minua, että koira haluaa ulos ennen kuin se tulee ja pissaa sängyllesi. Ja on aina joku, joka jaksaa leikkiä koiran kanssa sillä aikaa, kun yritän katsoa romanttisia komed--ei kun siis action-leffoja. 

Olenhan strong independent woman. 


Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
...kaunis, kun heräät aamulla tukka  pystyssä ja räkää poskella, sillä teit eilen töitä klo.23 asti illalla. Vain jotta voisit tehdä sen kaiken uudelleen taas tänään. 

...huikea, kun saat muut nauramaan pieru- ja kakkavitseillesi. On mahtavaa olla nainen, sillä myös naiset käyvät kakalla. 



...määrätietoinen, kun jaksat kerta toisensa jälkeen muistuttaa niistä likaisista sukista lattialla, astioiden tiskaamisesta ja auton lämmityksestä. Tiedät  mitä haluat, ja niin tietävät myös muutkin. 


...rohkea, kun katsot itseäsi peilistä, ja tänään päätätkin sanoa kaikken niiden haukkujen, huoritteluiden ja itsetunto-ongelmien jälkeen itsellesi  "olen kaunis, olen riittävä, olen hyvä juuri näin". 

...uskomaton, kun teet kahta työtä, kasvatat lapset ja teet kotityöt sekä terveellistä ruokaa vielä viimeisin voimin iltaisin, samalla kun yksinhuoltajia arvostellaan rankalla kädellä suomivauva24:ssa. On ihan ok olla yksin, vaikka tarvitsisikin välillä apua. 



...vaikutusvaltainen, kun uskallat nousta ylös ja sanoa mielipiteesi ääneen, oli se sitten facebookissa, twitterissä, Jodelissa tai työpaikkasi kahvihuoneessa. Meillä on ääni, ja sinä annat sen kuulua. 

...säteilevä, kun leikkaat tukkasi lyhyeksi ja värjäät sen pinkiksi, vaikka kaikki eivät siitä pitäisikään. Et välitä, mitä muut ajattelevat, koska haluat olla juuri sinä. 


...vahva, kun jaksat nauraa ja kannustaa muita, olet positiivinen ja täynnä toivoa, vaikka oletkin itse juuri menettänyt läheisesi. 

...itsenäinen, kun pukeudut juuri kuten haluat, teet juuri sitä mitä haluat ja kunnioitat muita. 

...älykäs, vaikket silloin tällöin ehkä muistaisikaan, miten tietokone, avocado-pastaresepti tai parisuhteet toimii.

...vapaa rakastamaan ketä haluat, miten haluat. 



...kaunis, huolimatta siitä, minkä kokoinen, näköinen tai mallinen olet. 

...upea, kun ymmärrät, kannustat ja rohkaiset muita naisia. Tuet heitä kuin siskojasi, ja kannustat heitä eteenpäin. Naurat heidän kanssaan, et heille. Et sulje heitä ulkopuolelle vain siksi, että pelkäisit silloin itse jääväsi ulkopuoliseksi. Kutsut heitä ystäviksi, koska he ovat pitäneet aina puoliasi, olleet tukenasi ja apunasi aina kun olet sitä tarvinnut. Et kadehdi, vaan ihailet; haluat olla kuten he, heidän kanssaan, ei heidän yläpuolella. 

...Wonder Woman, upea, kaunis, vahva ja itsenäinen. Sinä olet nainen vailla vertaa. 

Ihanaa naistenpäivää kaikille! 




Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Varmaan moni teistä lukijoistani tietää sen tunteen, kun tuntuu ettei mikään vaate istu. Olet ehkä turvoksissa kuukautiskierrosta, olet syönyt vehnää pitkin viikkoa vaikka olet yliherkkä, tai olet muuten vain erityisen tuomitseva tänään itseäsi kohtaan.

Murheenkryyniä aiheuttaa ajatukset kuten: "vatsalihakset ei näy, vaikka eilen näkyi", "sellulliittia on tuolla, vaikka eilen sitä oli vain tuolla", "taas tursuan ja pursuan, kamala muffin top!". Kuukausien diettaaminen ei yhtäkkiä näykään enää missään, vaan tilalle on yön aikana tullut turvonnut Itä-Meren manaatti.



Perjantaina erityistä ahdistusta minulle tuotti housun nappi. Puristi se niin penteleesti. Istuessa, seistessä, makuulla ja kyyryssä. Painoi siinä ja samalla muistutti edelleen sen pahamaineisen yläröllykän olemassaolosta.

Vaatteista ei voinut mitään kivoja uusia pistää päälle, koska se perhanan nappi painoi mahan vatsamakkaroille, ja peilistä katsoi takaisin tummahiuksinen kebab-rulla. 

Muhkuraa siellä, muhkuraa täällä.

Puristelin vatsaröllykkää siinä toivossa, että ehkäpä se lähtisi vetämään, jos tässä sitten vähän sitä lisää vaivaisin ja kauhistelisin.


No ei se lähtenyt. Lysähdin peilin eteen lattialle ja siinä katselin kauhuissani vatsaläskejäni. Vitutti se nappikin. Pullistelin vatsaa ja tein kaksoisleukoja. Vedin vatsaa sisään ja ajattelin että kyllä ne  vatsalihakset näkyisi, jos vähän vaan kehtaisi nähdä vaivaa.

Ja sitten lopetin.

Avasin napin, ja kuin ihmeen kaupalla, se helpotti heti. Ei enää ahdistanut, ja pystyi hengittämään. Vatsamakkara oli tiessään. Röllykkä oli poissa.


Niinpä minä sitten tästä ihmekeinosta innostuneena koko päivän kävelin ympäriinsä housun nappi auki. Auki kaupungilla, auki kaupassa. Auki jopa työhaastattelussa. Hykertelin siitä ajatuksesta, että kukaan ei tiedä tätä salaisuuttani, huijaustani. Oli uskomattoman rento tunne, kun ei puristanut, ei pakottanut. Näin jo mielessäni kohuotsikot siitä, kuinka napinttomuus olisi uusi tapa huijata ihmisiä luulemaan, että olet viehättävä.  Mutta en välittänyt. 
Kaverinkin kanssa illalla availtiin housunnapit, syötiin pizzaa ja katottiin telkkaria. 


Niin availkaa tekin teidän nappeja ja hengitelkää syvään. Ja sen jälkeen käykää ostamassa paremmin istuvat housut. Ei tarvitse mahtua enää niihin samoihin mihin 17-vuotiaana. Se on ihan ok.









Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Newer Posts
Older Posts

about

Tervetuloa seuraamaan Suomen (nais)hauskinta blogia!
Blogi sisältää huomoristisia tekstejä ihmissuhteista, aikuistumisesta ja naislogiikasta. Mukaan mahtuu myös välissä ehkä vähän vakavampiakin ajankohtaisia aiheita, sekä omaa arkeani treenaamisen, shoppailun, elämästä nauttimisen, opiskelun (välttelyn) ja muiden upeiden asioiden parissa.

Blog Archive

  • ►  2019 (1)
    • ►  helmikuuta 2019 (1)
  • ▼  2018 (50)
    • ►  marraskuuta 2018 (1)
    • ►  lokakuuta 2018 (1)
    • ►  syyskuuta 2018 (1)
    • ►  elokuuta 2018 (1)
    • ►  kesäkuuta 2018 (2)
    • ►  toukokuuta 2018 (3)
    • ►  huhtikuuta 2018 (7)
    • ▼  maaliskuuta 2018 (7)
      • Asioita, joissa olen surkea
      • Mitä nainen haluaa?
      • Kuinka päästä yli mielikuvituspoikaystävästä?
      • #couplegoals?
      • parisuhteen varjopuolia: erossa toisesta
      • nainen sinä olet...
      • Tällä keinolla äkkiä eroon vatsaröllykästä!
    • ►  helmikuuta 2018 (11)
    • ►  tammikuuta 2018 (16)
  • ►  2017 (9)
    • ►  joulukuuta 2017 (9)

instagram

Categories

  • aikuisuus
  • bodypositiivisuus
  • feminismi
  • huumori
  • itsetunto
  • joulu
  • juhlat
  • kauneus
  • koti
  • meemit
  • motivaatio
  • muoti
  • my day
  • naiset vs. miehet
  • naiseus
  • parisuhde
  • pohdintoja
  • pukeutuminen
  • rakkaus
  • shoppailu
  • sisustus
  • suhteet
  • treeni
  • vaakakapina
  • vapaa-aika
  • viikon vakava
  • yhteiskunta
  • ystävät

Suositut tekstit

  • halloween kuvina
    Hei ja harmaata mutta sitäkin iloisempaa marraskuun alkua! Kuten varmasti monet tietävätkin, on minun henkilökohtainen lempivuodenaik...
  • Näillä kikoilla peppu pikaisesti pyöreämmäksi!
    (varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä huumoria ja klikkiotsikointia) Nykypäivän ehdoton ykkösasuste, pyöreät pakarat, ovat jokaisen ...
  • Kuinka saada ystäviä aikuisena?
      Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....
  • Naisten shoppailu vs. miesten shoppailu
    (varoitus: sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Sekä sarkasmia) Let's face it: jos mies sanoo nauttivasta shoppailusta, hän joko a) v...
  • Mitä nainen haluaa?
    (varoitus: voi sisältää sarkasmia ja pieniä määriä  paljastuksia naisten ajatusmaailmasta)  Luin tässä vähän aikaa sitten mielipidekir...
  • saako nainen olla enää naisellinen?
    Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten...
  • My Day kuvina
    Nyt kun on arki potkaistu kunnolla käyntiin joululoman jäljiltä, ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, miten noin suurinpiirtein mu...
  • Wanhan akan näsäviisauvet
    TANKKI TÄYTEEN! Hellurei ja hellä takamus! Syksy on pyörähtänyt jo lokakuun loppupuolelle, ja minusta on varttunut neljännesvuo...
  • kesäksi kesäkotiin
    Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli...
  • bikini(fitness)helvetti
    Kuten jo  tällä viikolla raportoin onnettomasta kesäkuntotilanteestani, päätin kerrankin tehdä asioille jotain valituksen sijaan ja lähteä ...
Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

  Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista

Ilmoita väärinkäytöstä

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates