AIKUISTESTI

Huumorista, naiseudesta ja kasvamisesta.

Hei ja ihan tuikitavallista keskiviikkoa vaan teille kaikille morsoille!

Olen viime aikoina tehnyt aikalailla jos minkä moista löydöstä kuluttajan näkökulmasta, ja ajattelinkin nyt tulla leijumaan niillä tänne blogin puolelle. Ajatuksen sain avopuolisoltani, joka kysyi  minulta, että olenko harkinnut laittavani noita ostoksiani blogin puolelle niin olisi niistä jotain hyötyäkin. Tätä ennen hän totesi että minulla on ongelma.

En myönnä mitään. 

ps. vaatekaappi on edelleen siivoamatta.

Olen toden tosiaan shoppaillut viime aikoina urakalla, mutta kuten jo ihka ensimmäisessä postauksessa teille lupasin, en yritä luoda tämän blogin avulla kuvaa itsestäni rikkaana merkki-tuotteiden suurkuluttajana joka tienaa enemmän kuin keskiverto kansanedustaja.

Mihin olen sitten kaikki ne rahani hyysännyt? No kirpputoreille tietenkin! Olen huomannut, että tällainen kierrätysmenetelmä sopii minulle kuin nenä päähän ja täyttää muutenkin vastuuni hiilijalanjälkeä vähentävänä kansalaisena, kun en noin muutoin juurikaan kierrätä tai käytä edes bioskaa (shokkiuutinen!). 

Olen ehkä jostain näkövinkkelistä punnittuna himoshoppaaja, ja rakastan erityisesti vaatteita ja sisustusjuttuja. Tykkään uusia tyyliäni ja sisustustani tasaisin väliajoin, mutta toistaiseksi palkkashekkini eivät ole täysin vastanneet henkisiä kulutustarpeitani. Siksi olen alkanut kiertelemään kirppareilla ja olenkin löytänyt vaikka mitä kivaa!

Nykyään kun elämme kulutustaloutta, jossa nettikaupat jyllää ja tavara vaihtaa omistajaansa suurin piirtein ajatuksen voimalla, on kirppareiden merkitys entistäkin suurempi. Sinne ihmiset raahaavat ne käyttämättömät zalandon paketit, kengät mitkä ei enää istu, ja vaatteet mitkä eivät enää mahdu. 
Sinne vaatekaappiin siis.
Tämän johdosta olenkin vähentänyt huomattavasti shoppailua varsinaisissa kaupoissa, ja panostanut kirppareilla kiertelyyn, sillä parhaimmillaan löydät sieltä persoonallisia, uusia tuotteita, joille hintaa ei jää juuri mitään.
Ja saat samalla liikuntaa. Vink vink.

Tietenkin tähän rättien kiertokulkuun kuuluu molemminpuolisuus, eli myös itse varaan pöydän aina vähintään kerran vuoteen. Sillä tavoin voin antaa jotain eteenpäin omastani...

Tässä siis viimeaikaiset lempparini kirppareiden maailmasta:

Rakastan tätä mattoa. Se on täysin uusi ja juuri sopivan kokoinen makuuhuoneeseen ja sopii muutenkin sisustukseemme, jota voisi kuvailla sananparrella "tähdet tähdet". Hintaa taisi uudelle matolle olla 6e.

Mielestäni nämä kehykset ovat aivan ihanat. Se, mitä taulu yrittää  minulle geneerisen valkotyttömäisesti vihjaista on toissijaista. Ostan siis ilmeisesti tauluja kehysten mukaan...Hintaa taisi jäädä 2e. 

Ten Pointsin kengät, jotka ovat aitoa nahkaa. En todellakaan ymmärrä miksi joku näistä luopui, mutta minä keräsin ne talteen 3e hintaan.
Sitten vielä muutama ryijy, joiden käyttämistä kevään tultua odotan vähintäänkin innolla: 

Ostin elämäni toisen nappipaidan. Tämä on suht läpinäkyvä + selässä on pitkä halkio, joten tätä suositellaan ilmeisestikin pitämään ilman aluspaitaa. Tai rintaliivejä. Vyö 2,5oe, paita 3e

Tekonahkatakki, hinta taisi olla 2.50e. Ei paha...


...Ja samaan hintaan myös tämä jakku. Pidän tästä mallista kovasti, en malta odottaa kevättä!

Ja viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä, jokaisen true sarjakuvanörtin must have- eli Avengers-paita! Pure love. Hinta 0,20e. Ilmeisesti minulla on myös halpa maku...

Noniin, siinä oli ensimmäinen osa "Himoshoppaajan nettipäiväkirjoista", toivottavasti piditte! Takaan, että näitä tulee vielä lisää, koska shoppailu on kardioni. 
Kirjaimellisesti. 





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: sisältää epävireisyyttä ja tuskan parahduksia) 

Kävin perjantaina huoltamassa vanhan, vanhempieni nurkissa pölyttyneen kitaran. Vein sen Mikkelin Musiikkiin, jossa siihen vaihdettiin kielet ja hommattiin muutamia lisäosia. Toin kitaran mukanani Jyväskylään ja nyt olen koko viikonlopun ajan terrorisoinut naapureitani epävireisellä kitaransoitollani. 

Zero F-majors given


 Olen joskus aikoinaan opetellut kitaran soiton alkeita, mutta siihen se on oikeastaan jäänyt. En siis ole saanut kummempaa opetusta soittamiseen saati käynyt tunneilla. Olen kuitenkin viimeaikoina miettinyt ja pohtinut, että miksi en opettelisi tekemään sellaisia asioita, josta voisi ihan oikeasti olla jotain iloa ja ehkä vähän hyötyäkin elämässä. 

No kuinkas se harjoittelu sujuu? About näin; 
Ensimmäisen tunnin ajan taistelen käden ja kramppien kanssa siitä, missä asennossa niiden sointujen kuuluisi soida. Minusta sormet kuuluvat olla tässä, kitaran mielestä tuossa. Epävireistä? Kyllä. Meneekö hermot? Kyllä. Lopetanko? Heeel no!


Seuraava tunti opetellaan soittamaan sitä C-duuria, G-duuria ja D-duuria niin, ettei joka kerta joku kieli särähtäisi tai soittaisin täysin väärän soinnun täysin väärässä paikassa. 

Kun tämä flow-tunne alkaa valtaamaan kramppaavat sormeni, hoilailen päälle Jolene Jolene Jolene, Jolee-nnnperseeee. 
Väärä sointu. 

..ja eikun alusta. 

Kun saan ensimmäisen kerran väännettyä biisin alusta loppuun ilman kamalia virheitä, rukoilen äänettömästi anteeksiantoa naapureiltani tulevasta melusta ja päätän äänittää upean taiteellisen teokseni, jotta voin kuunnella kuinka se todella meni. 
Tähän menee jälleen vähitään tunti, koska aina silloin mokaa, kun joku kuuntelee, oli se sitten vaikka se kännykän äänitys-sovellus tai ne uteliaat naapurit.

Ja jos en mokaa, unohdan painaa rec-nappulaa. 


Taistelen kuitenkin tieni loppuun äänitteen kanssa ja päätän kuunnella sen; mikä soundi, mikä vire, mikä yllätyksellisyys! Ok ok, oikeasti se kuullostaa aika kamalalta, biitti menee miten sattuu, soinnut soivat n. kerran kymmenestä kerrasta ja laulusta kuuluu läpi kaikki ne äänettömät perskaleet ja voi helvetit joita lausun päässäni kun ei vaan suju.

Luovutanko? En. 


Mitään ei voi oppia ilman että harjoittelee, mokaa, ja harjoittelee ja sitten taas uudelleen mokaa. Eihän lapsikaan sano opetellessaan kävelemään, että "nyt en kyllä enää yritä!" kaaduttuaan sadannen  kerran, vaan nousee uudelleen ylös.  Miten sitä voisi olla oikeasti hyvä jossain, jos ei ole ikinä edes sitä kunnolla yrittänyt? Jos ei ole valmis ottamaan sitä riskiä, että välillä voi kaatua ja mokailla?

On ihan ok olla ihan surkea, ainakin aluksi. Ja on ihan ok myös olla surkea harjoittelusta huolimatta, tärkeintä on se, että itse nauttii siitä tekemisestä, ja jatkaa sitä. Ehkä joku hyvä päivä ne soinnut alkavatkin soida, eihän sitä tiedä.

Niin minä ainakin ajattelen. 


Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: voi sisältää huumoria, kaksihaaraisia ja mahdollista katumusta)


Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on pitkänteisyyttä ja kykyä kasvattaa ja huoltaa tukkaansa, esimerkiksi ylläpitämällä omaa luonnollista hiustenväriään.

Minä en ole yksi niistä ihmisistä.

Kynnykseni lähteä tekemään mitä tahansa hiuksilleni on täysin olematon, sitä ei ole. Se on enemmänkin liukumäki, jonka yläpuolella olen ja odotan vain sopivaa kuvaa, tyyliä tai pelkkää päähänpistosta, ja kouruun hypätään  samoin tein, pää edellä. Eräs ystäväni totesikin osuvasti kerran kun erehdyin häneltä kysymään, miksei hän huomaa uusinta tukkatyyliäni: "Sulla on aina erilainen tyyli kun nähdään, ei jaksa aina mainita siitä erikseen!"

Niin, no tottahan se on.

Tein kuitenkin jonkin tyyllisen henkilökohtaisen ennätyksen tässä viime kuukausina, kun jaksoin 5kk ajan olla koskematta tukkaani vaalennuspulvereilla (raitoja ei lasketa). Sitten kuitenkin tuli taas se impulssi ja tietenkin jämpitinä ihmisenä minä sitten että antaa mennä sen kummempia miettimättä.

Tein siis tukalleni tällä kertaa liukuvärjäyksen, tai kuten internätiönälisesti voi sanoa; hombre-värjäyksen (pun intented). Olen ennenkin liukuvärjännyt tukkaani, joskus paremmalla, joskus pahemmalla menestyksellä. Ei niistä kuitenkaan sen enempää.

Ainiin ja napsasin myös sen otsatukan. Sivu-sellaisen, mutta kuitenkin.
Tässä siis  lopputulos:




Omasta mielestäni homma onnistui yllättävän hyvin. Latvat ovat arvatenkin tässä vaiheessa saattohoidossa ja muistuttavat materiaaliltaan lähinnä viljaa, mutta sekä väri että tasainen lopputulos olivat positiivinen yllätys. On mukavaa saada aina silloin tällöin (tai vähän useamminkin) päivitystä tukkaan. Eipähän kyllästy!


älkää kysykö tuosta tupeerauksesta...


Jos nyt sait samallaisen tukkaitsemurha-kipinän kuin minä, niin olen tuohon alas listannut vinkkivitoset siihen, miten homma hoituu näppärästi kotona (huom! en ole ammattilainen mutta voin värjätä).


Varmat vinkit liukuvärjäykseen kotona: 

-varmista ensin, että tukkasi on siinä kunnossa, että voit sitä vaalentaa. Kuinka? No esimerkiksi jos tukkasi pitää rapisevaa ääntä, tai irtoilee päästä ja latvoista kuin koirankarva konsanaan, suosittelisin odottamaan vielä hetken. 

-Mene lähimpään äss/koomarkettiin, tai jos olet porvari, Sokokselle. Vertaile siellä valikoimaa; valitse vaalennusaine, joka EI sisällä ammoniakkia tai mielellään edes vetyperoksidia. Nuo aineet tuhoavat kaiken tieltään.  Äläkä varsinkaan osta raita-ainetta tai (h)ombe-värejä. Molempia kokeiltu, ei kannata. 

saattohoitoon näillä tuotteilla
-valitse kylkeen myös valmiiksi sävyte, jolla voit myöhemmin värjätä vaallenuksesta oranssihtavat kiharasi. Let's face it: vaalennuksen luomaa hailakan oranssia sävyä ei pysty kantamaan todellakaan kukaan, joten sävytys on ehdottomasti paikallaan. (Ellet sitten halua näyttää 15-vuotiaalta amistytöltä.)


-Levitä väri niihin pituuksiin, mitkä jäisivät ponkkarisi kohdalta vapaaksi. Älä mene liian ylös, sillä muuten värjäystulos näyttää lähinnä epäonnistuneelta blondaukselta. 

-tasoita väri muovisella harjalla (esim. tangle teaser), jotta värjäystulos olisi mahdollisimman luonnollinen. (Mikä varmasti on todella tärkeä arvo sinulle ylipäätään siinä vaiheessa kun olet tähän projektiin lähtenyt...)

-muista hoitaa tukkaasi erityisen hyvin vaalennuksen jäljiltä, niin ulkoa kuin sisältäkin. Itse käytän olaplex-hoitotuotteita tai muuta vastaavia, sekä syön biotiinia, joka rakentaa hiusta sisältä päin. Tekohengitys must. 

-rukoile kuin viimeistä päivää jumalaa tai Henry Harjusolaa tai kehen tahansa nyt uskotkaan, että tukkasi selviää prosessista hengissä ja terveenä.


Että ei sitten muuta kuin värjäilemään! 
Ps. ei kaduta, ainakaan vielä.









Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: sisältää arjen realismia ja tavallisen naisen tuskailuja) 

En varmasti ole ainoa jolla lähtee aina silloin tällöin lapasesta, nimittäin sen viikonlopun ruokailun kanssa.

Kääk.

Kun viikonloppuna on vetänyt pastaa, pizzaa, tortilloja, karkkia ja sipsejä (kyllä), on suhtautumisen taso omiin valintoihini näin maanantaisin vähintäänkin verrattavissa esiavioiseen seksin harrastamiseen himouskovaisilla.





Ärsyttää, kun piti syödä kaikkea ja nyt meni koko kehon balanssi pilalle, mitähän Juttakin tähän nyt sanoisi? Nyt vatsa pömpöttää, naama on turvonnut ja nilkat on suolasta paksut. Puntarille ei edes kannatta mennä, jos haluat säilyttää mielenterveytesi. Mikrot ja makrot sekaisin, ja kehon PH-arvo on ihan vinkuralla.

Siis ka-ma-laa!!

Tai sitten se on vain ihan luonnollinen asia, mitä pitäisi opetella itsessään sietämään.
Niitä tunteita mitä tulee, kun haluaa elää rennommin.



Nykyään tuntuu siltä, että kokoajan on suoritettava: joka tuutista tulee viestiä siitä, että pitää olla parempi, kehittyä, olla paras versio itsestäsi. Vapaa-aika ei ole vapaa-aikaa vaan aikaa, jolloin voit kehittää itseäsi. Olemme oman elämämme yrittäjiä.

Jopa tavan tallaajillakin on ilman suurempaa syytä "cheatdayt" ja muut härpäkkeet ja hörpäkkeet. Alkoholia ei juoda koska yksi saunaolut sotkee seuraavan kahden viikon treenit täysin! Ja paine olla täydellinen kasvaa. 

Jos haluat elää näin, en sitä todellakaan ole pahemksumassa tai kieltämässä. Jokaisella ihmisellä on ne omat intohimot, ja jokainen saa tehdä keholleen juuri niitä asioita joita haluaa ja kokee tarpeelliseksi.

On kuitenkin myös ihan ok syödä rasvaisempaa tai "epäterveellisempää" ruokaa, ja nauttia ulkona syömisestä sekä satunnaisesta saunaolusesta. Viikonlopun tapahtumat kruunautuvat usein meillä päin hyvällä ruualla ja juomalla, ja sitä pitäisikin oppia arvostamaan ja nauttimaan, eikä alkaa soimaamaan itseään jälkikäteen siitä, että on elänyt, nauttimut, nauranut ja viettänyt aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. 
"Rakas röllykkä, kiitos kun suojaat sisuskalujani"


Kun tänään katsoin itseni peilistä alusvaatteissani, en valehtele: kauhistelin, ajattelin: "Miten annoin itseni sillä tavalla repsahtaa! Mikä pömppis, ja reidetkin hiilaa toisiaan! Mitähän Jutta nyt sanoisi..".
Ja sitten hengitin hetken, otin askeleen taakse ja  katselin itseäni kauempaa: mitä väliä?

On ihan ok olla välillä vähän turvonnut, pikkaisen pulleampi. Kyllä se siitä.  

Nää itserakkausjutut on välillä vaikeita, mutta näin sitä harjoitellaan. Yksi vilkaisu kerrallaan. Toivottavasti tekin. 
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! 















Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia

Muistatteko sen ajan, kun pohdittiin tekstiviestillä jättämisen moraalisia tarkoitusperiä? Tekstarilla, eli ex-tarilla jättäminen nähtiin suhdeprotokollan ehdottomana pääpahana, johon tukeutuvat olivat ihmiskunnan alinta pohjasakkaa ja saivat palaa helvetin liekeissä koko loppuelämänsä.


Nyt kuitenkin Extiviestillä dumppaaminen kuullostaa jo ajattelevaiselta tämän ilmiön tiellä, jota kutsutaan ghostaamiseksi. Törmäsin termiin vähän aikaa sitten, ja päätin ottaa asiasta selvää. Ghostaus tarkoittaa siis jonkun ihmisen täydellistä ghostaamista, eli ollaan, kuin toista ihmistä ei olisi olemassakaan. Nimensä mukaan muututaan aaveiksi. Tätä esiintyy erityisesti tilanteissa, jossa on kaksi ihmistä, jonkin asteinen suhde ja kyvyttömyys jättää toinen asian mukaisella tavalla.

Tuntemattomuus tämä ilmiö ei tosin varmasti monelle ole, sillä en usko että on kovin montaa ala-asteen käynyttä ihmistä, jolle tälläinen ignooraaminen  tai yleinen ulkopuolelle jättäminen olisi tuntematon temppu. Ilmeisestikin jotkut valioyksilöt ovat vain päättäneet uuden deittailu-aikakauden aikana, että se mikä toimi 8-vuotiaana, voi ihan yhtä hyvin toimia 25-vuotiaana. Simple as that. Aikuistestissä opit, että vanhat kikat kannattaa kierrättää eikä jättää sinne lelukoppaan!

Itse en ole ghostauksen uhriksi joutunut viime aikoina, mutta eräs ystäväni kylläkin. Hänen tapauksessaan mies hävisi kuin pieru saharaan. Yhteiset sovitut tapaamiset unohdettiin ja jopa tekstaaminen tuntui olevan tälle ihmiselle yhtäkkiä täysin mahdoton tehtävä.
Yhdessä sitten pohdittiin ja analysoitiin ja yritettiin selvittää, mihin sairaalaan kyseinen yksilö on viety ja missä hänen mahdollinen hautaustoimistonsa sijaitsee, sillä me siihen hänen käyttäytymiseen tietenkin että mahtaa olla kuollut.
Ei, kuollut hän ei ollut. Täysissä sielun ja ruumiin voimissaan oltiin, ja tietenkin me (kyllä miehet, naiset ratkovat jokaisen suhdekiemuran aina kokonaisen kanalauman avulla, ettäs tiedätte) sitten heittäydyimme ghostbustereiksi ja vaadimme selitystä tälle katoamistemppuilulle. Jostain tämä mies sitten repi viimeiset ylpeytensä rippeet ja kertoi, että hän yritti tällaista kikkaa, että jos hän ei laita enää viestiä tai ole yhteyksissä ystävääni, ystäväni ehkä omatoimisesti unohtaisi koko 6kk suhteen, sekä tämän miehen olemassa olon,  ja voisi siirtyä eteenpäin elämässään ilman suurempaa draamaa.


Mahtavintahan tässä kaikessa ghostaamisessa on se ajatus, että ajatellaan toisen tunteita. Kun Herra x päättää, että nyt riittää, hän päättää heittäytyä Äiti Ammaksi olemalla kertomatta, että suhde on nyt ohi. Ei riitaa, ei draamaa, ja tämä on ilmeisestikin sitten jonkin tyyppinen win-win-situaatio sitten. Mitä suhteiden filantropiaa.

Mielestäni tämähän johtaa vain yhteen ainoaan loogiseen ratkaisuun: kun jättämisestä ei vaivauduta kertomaan edes tekstiviestillä, on ghostauksen uhrin jatkettava elämäänsä eteenpäin niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Siis mitään eroa.

Koska mitään selkeää merkkiä ei ole siitä, että suhde tosiaankin on päättynyt, mielestäni sitä voin ihan hyvin jatkaa, vaikka sitten yksipuolisesti. Joten jos tunnistit yllä olevasta kuvauksesta joutuneesi ghostauksen uhriksi, tässäpä ohjelista siitä, kuinka menetellä tästä eteenpäin: 

1. Jatka yhteisen tulevaisuutenne suunnittelua. Suunnittele tulevia häitänne sekä lastenne nimiä. Koska tyyppi ei kuitenkaan vastaa, sinulla on täysi päätäntävalta kaikkiin tärkeisiin asioihin, mahtavaa! Nauti siitä. Lähettele hänelle kuvia tulevista lapsistanne, joita olet luonut kuvanmuokkausapliikaation avulla, sekä luonnoksia tulevien häiden budjetista. Kerro myös, että hänen vanhempansa ovat luvanneet maksaa kaiken.

2. Käyttäydy mustasukkaisesti, sillä ettehän ole eronneet. Jos näet hänet esimerkiksi ravintolassa uuden deitin kanssa, järjestä kohtaus, heitä juomat ghostaajan päälle ja selitä deitille, kuinka hän on treffeillä varatun kanssa. Ghostaaja ei voi tätä mitenkään puolustella, koska hän tietää varsin hyvin, että missään vaiheessa mitään eroa ei ole toteutettu eikä toimeenpantu, eikä varsinkaan puollustella deitilleen tapahtunutta sillä pelkää saavansa pelkurin maineen.

3.Eroa itse ghostaajastasi. Loppujen lopuksi elämä varsin yksipuolisessa suhteessa käy ehkä turhankin vapaamieliseksi, joten saadaksesi suhteen päätökseen, on sinun ilmoitettava ghostaajalle polkujenne haarautumisesta. Ilmoita, kuinka jotenkin sinusta vain alkoi tuntua siltä että tienne olivat alkaneet erkaantua. Teillä ei tunnu olevan enää yhteisiä puheenaiheita, eikä kommunikaatiokaan ole pelannut molemmin puolisesti. Lisäksi ette ole harrastaneet seksiäkään enää aikoihin.

Siksi nyt lähetät tämän ex-tarin ja ilmoitat, että suhde on ohi.

Ps. tää ei johdu musta vaan pelkästään susta.



Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Hei ja ihanaa ystävänpäivää!

Jos nyt ajattelit päässäsi että kuka kehtaa viettää tuota kapitalistien luomaa kulutusmarkkinajuhlaa, niin minä!


"Vietä ystävänpäivä niiden ihmisten tai ihmisen kanssa, ketä eniten rakastat"

Rakastan erinomaisia tekosyitä juhlia oikeastaan mitä tahansa, ja mielestäni myös ystävien tai parisuhteen muistaminen on hyvä syy ostaa pikkupullo kuohuvaa ja syödä hyvää ruokaa.

Tietenkin, koska ystävänpäivä pursuaa romantiikkaa ollessaan pyhän Valentinuksen muistopäivä, ajattelin heittää tähän pientä analyysiä kehiin siitä, mikä nyt on kenenkin mielestä romanttista ja oivallinen tapa viettää tätä markkinahuumaan sekoittunutta rakkauden ilotulitusksen päivää.

Ps. jos heräät vasta siihen, että tänään on ystävänpäivä, tämä lista voi toimia juuri sinulle sopivana puskurina viimeistään nyt muistamaan sitä ihanalihanaa hanipöötäsi.



Miehille seuraavat asiat ovat romanttisia:

-ruuan laitto ja syöminen, kotona

-pleikkarin (Fortniten) pelaaminen, yhdessä tai yksin. Siis tiimin kanssa, ei sinun kanssasi.

-urheilun katsominen. Piste.

-sohvalla syöminen, ilman naisen jatkuvia kauhun sekaisia katseita, kun ketsuppia meinaa valua valkoiselle matolle.
Luottamus on tärkeää, myös ketsupin käytössä.




Naisille seuraavat asiat ovat romanttisia:

-hieronnat: jalka, niska, selkä, kokovartalo; The world is your oyster. 

-ravintolaillallinen: mitä kalliimpi paikka, sen paremmin naiselle välittyy, kuinka hänestä välität. Jos siis ajattelit viedä tyttöystäväsi romanttisesti mäkkäriin, voit unohtaa toiveesi loppuillan suhteen.

-siivoaminen tai kotitöiden tekeminen: mikään ei saa naista yhtä kuumaksi, kuin tieto siitä, että mies on ahkeroinut ja kerrankin ajatellut jotain muuta kuin itseään kuuraamalla vessat, tiskaamalla astiat ja imuroimalla koko asunnon. Jos tähän yhtälöön olet lisänä vielä vienyt likaiset boxerisi pesuun ja pyyhkinyt pölyt, voit olla varma siitä, että tänään onnistaa!

-ja tietenkin se iso K eli kosiminen: tämähän on se ultimaattinen kliimaksi, jolla osoitat rakkautesi naista kohtaan, jos hän kaipaa sormusta sormeensa.
Mitään kovin ekstravagansaa ei tarvitse olla, ehkä vain joku mukavan romanttinen miljöö, esimerkiksi elokuvateatteri. Mainokset alkavat pyöriä ja katsotte niitä yhdessä. Sanot, että käyt vessassa ennen elokuvan alkamista.
Nainen katsoo mainoksia, kunnes huomaa, että kasvosi piirtyvät valkokankaalle: kuvatussa pätkässä kerrot koskettavan tarinan koko yleisölle siitä, kuinka siellä istuu unelmiesi nainen jota rakastat yli kaiken ja jota ilman et voisi elää. Spotti osuu valkokankaan alaosaan ja siellä olet, James Bond-puvussasi, valmiina polvistuneena. Yleisö ryhtyy yllättäen yhteiseen flash mobiin Bruno Marssin Marry You-biisin tahtiin. Pyydät tyttöystäväsi teatterin etuosaan ja kysyt häneltä, haluaisiko hän viettää koko loppuelämänsä sinun kanssasi. Hän vastaa kyynelten seasta että kyllä, ja elokuvamusiikki alkaa, gospel-kuoro laulaa, konfetit poksahtavat ja henkilökunta tuo shamppanjaa koko salille. Ulkona ilotulitukset paukkuvat samalla kun astutte yhdessä ulos onnesta pyöreinä ja rakkaudesta sokeina kohti yhteistä tulevaisuutta.


Mutta ei mitään sen kummempaa, sellaista ihan pientä simppeliä vaan.





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia


Maanantai alkoi hyvin perinteisissä merkeissä, eli silmäpusseilla ja synkällä kelillä. Se ei kuitenkaan tätä arjen sankaria enää jaksa lannistaa, sillä kohtahan on jo kevät! 

 Hellou dark world...


Aamu päräytettiin tulille tietenkin kunnon hiilarimätöllä eli puurolla ja marjoilla. Yritän pitää kaikki tärkeimmät hiilarinlähteet tuollaisissa pikku purkeissa, niin eipähän leviä ympäriinsä kun niitä aamuisin tai iltaisin silmät ristissä availee.





Olin rahansäästömielessä ostanut kaupasta tällaisia Rainbow-vadelmia, ja mielestäni tein oikein osuvan valinnan. No, ilmeisesti nämä pitikin keittää pussin takaosan mukaan, ja sehän on juuri se homma mitä haluan aamuisin muutenkin kauhean väsymyksen kourissa ennen aamukahvia ruveta tekemään. 

 Eihän se auttanut ruveta muutakuin keittohommiin heti aamusta. Siis vadelmankeitto-hommiin. Tässä nämä nyt nätisti vielä porisivat ja mielessäni näin jo kuvan itsestäni uskottavana lifestyle/foodie-bloggaajana. Kahden minuutin jälkeen nämä marjat piti sitten olla valmiita, ja tietenkin niistä pitää tuo vesi valuuttaa pois. No minä fiksuna ihmisenä sitten tietenkin että siivilään!


...ja tässä on sitten tulos. Voin kertoa, että keittiön allasosasto näytti epätöivoisen siiviläräpelöintini jälkeen post-apokalyptiselta menkkojen uhraus-temppeliltä, eikä niistä marjoista jäänyt jäljelle kuin pari hassua ruokalusikallista. Rainbow-pakastevadelmat, 0/5.


Vaikka tuo onnetton määrä vadelmia ei tätä asetelmaa ehkä pelasta, niin onneksi tuo vähintään viisi vuotta vanha shakeri kruunaa tämänkin lifestyle-kokonaisuuden!


Aloitin myös katsomaan uutta sarjaa, Nashvilleä. Sarja on pyörinyt jo useamman vuoden ajan myös televisiossa, mutta niin kuin mummo hangessa, minäkin tulen kaikessa jäljessä. Vahva suoratoistosuositus sarjalle, varsinkin jos tykkää country-musiikista ja turhanpäiväisestä draamailusta, plus aivan ihanasta Hayden Panettierestä!
Viisi tuotantokautta löytyy siis ainakin Viaplaysta jos haluttaa katsoa.

Talvella ainut keino säästyä kylmä-balsamoinnilta on kunnollinen ihonhuolto. Itse olen käyttänyt näitä Lumenen pro-tuotteita tämän talven, ja kyllä toimii hyvin kuivuutta vastaan!


Salilla käytiin J:n kanssa tavallisesta poiketen jo heti aamupäivällä, ja voin kyllä suositella! Näin alkuvuodesta kun on vielä paljon elämäntapamuutoksesta innostuneita (mikä on siis hieno homma heille, mutta ei minulle) liikkeellä varsinkin iltaisin, on todella  virkistävää tehdä treeni juuri niinkuin olit sen suunnittellut ilman jatkuvaa odottelua ja passiivisaggressiivisia mulkaisuja tyypeille, jotka ovat varailleet kolme laitetta kerralla omaan käyttöönsä.



Jottei tämä elämä menisi ihan vain laiskotteluksi, niin käväisimpä minä yliopistollakin arvostelemassa muiden graduja! Parastahan opponoinnissa on se, että saa päteä mukaviisaana toisten töihin, samalla kun oma junnaa edelleen kuudetta  kuukautta täysin samassa kuopassa. True story.


Ilta-päivällä jaksoin herätellä toiveita laulajanurasta ja äänitellä covereita, tällä kertaa country-skenestä. Mitenkäs sattui...
En todellakaan ole koskaan tosissani haaveillut laulajan urasta (enpä), mutta rakastan laulaa ja tehdä muutenkin musiikkia. Ehkäpä joskus uskaltaudun lataamaan tänne jonkun coverin. Ehkä.


Ilta menikin sitten Enni Rukajärveä fanittaessa ja syödessä. Mahtavaa että ollaan jo saatu mitaleja Suomelle!


Mmm, lanttua...


Päivälliseksi vetäisin uunissa paistettua kanan rintapalaa, keitettyjä lanttuja ja vähän hiilaririisiä kylkeen. Kyllä muuten maistui! Sen jälkeen kun lopetin tupakan polton, ovat ruuat maistuneet uskomattoman hyvältä. Olenkin fiilistellyt aika paljon juureksia viimeaikoina, ja lanttu on kyllä ehdoton lemppari tällä hetkellä.


Iltapalaksi vielä lähes jokailtaiset Maman täysjyvä-kananuudelit raejuustolla ja vihanneksilla. Huom huom asettelu! Ehkä minusta sittenkin  vielä tulee joku päivä uskottava lifestyle/foodie-bloggaaja?






Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Newer Posts
Older Posts

about

Tervetuloa seuraamaan Suomen (nais)hauskinta blogia!
Blogi sisältää huomoristisia tekstejä ihmissuhteista, aikuistumisesta ja naislogiikasta. Mukaan mahtuu myös välissä ehkä vähän vakavampiakin ajankohtaisia aiheita, sekä omaa arkeani treenaamisen, shoppailun, elämästä nauttimisen, opiskelun (välttelyn) ja muiden upeiden asioiden parissa.

Blog Archive

  • ►  2019 (1)
    • ►  helmikuuta 2019 (1)
  • ▼  2018 (50)
    • ►  marraskuuta 2018 (1)
    • ►  lokakuuta 2018 (1)
    • ►  syyskuuta 2018 (1)
    • ►  elokuuta 2018 (1)
    • ►  kesäkuuta 2018 (2)
    • ►  toukokuuta 2018 (3)
    • ►  huhtikuuta 2018 (7)
    • ►  maaliskuuta 2018 (7)
    • ▼  helmikuuta 2018 (11)
      • Himoshoppaajan nettipäiväkirja: osa 1
      • Kannattaako luovuttaa?
      • astetta radikaalimpi muodonmuutos
      • Ruokamorkkis
      • Ghostaus on uusi Ex-tari
      • Naiset vs. miehet: ystävänpäivä ja romantiikka
      • MY DAY kuvina: Country-unelmia ja marjamössöä
      • top-5 ärsyttävimmät asiat miehissä (tällä hetkellä)
      • Pakkomielteenä otsatukka
      • Penkkiurheilun merkitys parisuhteelle
      • Parisuhteen hyvät ja pahat (ja vähän ehkä rumat)
    • ►  tammikuuta 2018 (16)
  • ►  2017 (9)
    • ►  joulukuuta 2017 (9)

instagram

Categories

  • aikuisuus
  • bodypositiivisuus
  • feminismi
  • huumori
  • itsetunto
  • joulu
  • juhlat
  • kauneus
  • koti
  • meemit
  • motivaatio
  • muoti
  • my day
  • naiset vs. miehet
  • naiseus
  • parisuhde
  • pohdintoja
  • pukeutuminen
  • rakkaus
  • shoppailu
  • sisustus
  • suhteet
  • treeni
  • vaakakapina
  • vapaa-aika
  • viikon vakava
  • yhteiskunta
  • ystävät

Suositut tekstit

  • halloween kuvina
    Hei ja harmaata mutta sitäkin iloisempaa marraskuun alkua! Kuten varmasti monet tietävätkin, on minun henkilökohtainen lempivuodenaik...
  • Näillä kikoilla peppu pikaisesti pyöreämmäksi!
    (varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä huumoria ja klikkiotsikointia) Nykypäivän ehdoton ykkösasuste, pyöreät pakarat, ovat jokaisen ...
  • Kuinka saada ystäviä aikuisena?
      Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....
  • Naisten shoppailu vs. miesten shoppailu
    (varoitus: sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Sekä sarkasmia) Let's face it: jos mies sanoo nauttivasta shoppailusta, hän joko a) v...
  • Mitä nainen haluaa?
    (varoitus: voi sisältää sarkasmia ja pieniä määriä  paljastuksia naisten ajatusmaailmasta)  Luin tässä vähän aikaa sitten mielipidekir...
  • saako nainen olla enää naisellinen?
    Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten...
  • My Day kuvina
    Nyt kun on arki potkaistu kunnolla käyntiin joululoman jäljiltä, ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, miten noin suurinpiirtein mu...
  • Wanhan akan näsäviisauvet
    TANKKI TÄYTEEN! Hellurei ja hellä takamus! Syksy on pyörähtänyt jo lokakuun loppupuolelle, ja minusta on varttunut neljännesvuo...
  • kesäksi kesäkotiin
    Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli...
  • bikini(fitness)helvetti
    Kuten jo  tällä viikolla raportoin onnettomasta kesäkuntotilanteestani, päätin kerrankin tehdä asioille jotain valituksen sijaan ja lähteä ...
Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

  Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista

Ilmoita väärinkäytöstä

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates