AIKUISTESTI

Huumorista, naiseudesta ja kasvamisesta.



Hei ja harmaata mutta sitäkin iloisempaa marraskuun alkua!
Kuten varmasti monet tietävätkin, on minun henkilökohtainen lempivuodenaikani syksy, ja sitä vasten mieluisin juhlapyhä All Hallows Eve, eli halloween. Koska tämä juhla ei juuri ole tietyille päiville rajattu, kuten joulu tai juhannus, päätin minä sitten että juhlitaan sitä niin paljon kun vain pystytään!
Koska syntymäpäiväni sattuu olemaan myös halloweenin lähituntumassa, why not double the fun?!
Tässäpä siis pitemmittä puheitta valtava kasa kuvia siitä, mitä minä ja oudot rakkaat ystäväni puuhasimme pitkin tuota pelottavaakin pelottavampaa kuukautta pitkin!

Vinski toimi meidän henkisenä ohjaajana Tampereen yössä



Ystäväni Sanna osti minulle syntymäpäivälahjaksi luput Särkänniemellä järjestettävään Karmivaan karnevaaliin. 





kuolettavan tylsää deittiseuraa nämä luurangot. 

ruumiita

..lisää ruumiita.






Synttärini sattuivatkin sitten juuri sopivasti tuohon halloweenin aattoon. Teemana oli vaatimattomasti "SynttäriHalloweenExtravaganza". Minä olin luonnollisesti Lumikki. Joka oli juonut myrkkyomenasiideriä.

Parhaat ihmiset mitä maa päällään kantaa. 

Sanoinko jo että seurustelen Jack Sparrown kanssa? 

Sitten muutama kuva vaatimattomista sisustuselementeistämme:





Värikynäpiirros Tim Burttonin elokuvasta Corpse Bride. 
Tätä hämähäkin seittiä löytyy edelleenkin joka paikasta...


Burttonin tyylistä innoittuneena tein myös juhliin vaatimattomasti "omakuvan".
vessatirkistelijä



Miedän asuntomme sympaattinen mörkömme Lilith.





Vielä viime viikonloppuna lähdin Helsinkiin siskoni luokse, joka oli myöskin ostanut minulle liput halloween-juhliin Gloriaan. Valitettavasti siellä kuvaaminen oli kiellettyä, joten minulla ei ole kuvia jaettavaksi, mutta voin vain todeta, että jos haluatte nähdä todellista viihteellistä burleskia, menkää katsomaan sitä Helsinkiin! Todella laadukasta, viihdyttävää, eikä todellakaan liian paljastavaa vaan juuri lajille ominaisesti flirttailevaa, esteettistä ja taiteellista. 10/10 kokemus. 

Joten, siinäpä niitä. Olen todella tyytyväinen ja onnellinen näistä kaikista ihanista tapahtumista, mitä läheiseni minulle järjestivät ja olivat mukana järjestämässä, suurin kiitos kuuluu heille. 
Nyt sitten pääkallot ja kurpitsat komeroon ja....

 JOULU, IM READY FOR YOU!!





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia



TANKKI TÄYTEEN!


Hellurei ja hellä takamus!

Syksy on pyörähtänyt jo lokakuun loppupuolelle, ja minusta on varttunut neljännesvuosisatainen kääkkä. Kyllä, toinen jalka haudassa, ikäloppu, illassa ja mitä näitä nyt onkaan.



Mutta ei ikä tuo pelkkiä vuosia, vaan se tuo myös viisautta tai ainakin erilaisia oppeja elämästä. Olenkin tähän listannut 25 elämänoppia, joita olen oppinut vuosien varrella ja joista olisi ihan hyvä pitää kiinni kenen tahansa muunkin kuolevaisen: 


  1. Jos mikään ei mene oikein, mene viinille.
  2. Jos joskus alat vegaaniksi ja tarvitset proteiinia ruokavalioon, lisää vain vähän lihaa siihen.
  3. Ole tarkkana, keneltä otat ohjeita vastaan.
  4. Vahvat naiset tukevat vahvoja naisia. Ja heikkoja, koska vain idiootit määrittävät toisen lihasmassan perusteella.
  5. Joskus paska osuu tuulettimeen.
  6. Silloin on enemmän kuin ok itkeä ja kertoa siitä.
  7. Parhaat ystäväsi tietävät, mitä teit viime kesänä.
  8. He edelleen tietävät, mitä teit viime kesänä. Itseasiassa, he tulevat aina tietämään, mitä teit viime kesänä.
  9. Kaikki asiat eivät sovi kaikille.
  10. Elämä opettaa edetessään. Se muunmuassa opettaa, kuinka paljon aikaa hukataan turhiin huoliin ja turhanpäiväisyyksiin.
  11. Sinua innostavat asiat eivät ole satunnaisia. Ne yhdistyvät tarkoitukseesi täällä maapallolla. Joten tartu niistä kiinni!
  12. Usko kohtaloon.
  13. Aina elämä ei ole reilua. Mutta on se silti aika jees.
  14. Jos plääni A ei toiminut, sulla on vielä 27 muuta kirjainta jäljellä!
  15. Älä petä. Koskaan. Varsinkaan, jos olette TAUOLLA.
  16. Elämä on liian lyhyt vihaamaan ketään. Mutta pieni höyryjen päästely silloin tällöin ystävien ja viinin kesken on vain hyväksi mielenterveydelle.
  17. Polta kalliita kynttilöitä, ota vaahtokylpyjä, osta kalliita lakanoita ja pidä ruoka- ja viinijuhlia ystävien kanssa. Elämä on liian lyhyt ollakseen myöskään turhan tavanomainen.
  18. Jos joku asia mietityttää, kysy itseltäsi:”onko tällä mitään väliä viiden vuoden kuluttua?”
  19. Jos et kysy, et luultavasti saa.
  20. Mitään hyvää ei tapahdu klo 2.00 jälkeen. Ellei sitten tarjolla jallukolaa. Silloin voi vielä jatkaa valvomista.
  21. Asiat, joista et ennen pitänyt, eivät välttämättä enää olekaan niin pahoja. Esimerkiksi ne oliivit.
  22. Täydellinen ei ole aina täydellistä.
  23. Loppujen lopuksi, se millä on mitään merkitystä, ovat ne asiat joita rakastat. Ja ne ihmiset, kenet näet kanssasi istumassa kahdeksankymppisenä samalla terassilla kanssasi.
  24. Rakasta ihmisiä niin kuin ne olisivat taika-yksisarvisia! Koska ne ovat. Ainakin ne parhaat ihmiset.
  25. Parhaat vuodet ovat vasta edessä!




Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Hei ja ihanaa syyskuun alkua!

Tänäkään vuonna en saanut kutsua Tylypahkaan, joten paluu takaisin Jyväskylän mäkiseen maastoon oli jälleen kerran edessä. Tänä syksynä kovin kirjaimellisesti palaan takaisin koulun penkille, tosin nyt minun pitää varoa niitä pieru-tyynyjä ja nuppineuloja omallani, sillä edessä olisi vihoviimeinen harjoittelu ennen valmistumistani karttakepin sertifioiduksi haltijaksi. 

Syksy on ollut minulle aina vuodenajoista mieluisin. Se on uuden alku, mutta sillä tavalla rustiikkisesti, perinteikkäästi. Rakastan lehtien vaihtuvia värejä, raikasta ilmaa, villatakkeja- ja huiveja, korkeita nahkasaappaita, polvisukkia ja mekkoja, kahvia joka lämmittää kohmeisia sormia koulumatkalla. Tuntuu, kuin kesän huvitteluiden jälkeen aina syksyn tullessa heräisin henkiin ja saan olla juuri niin erikoinen ja mustanpuhuva kuin itse haluan, eikä kukaan ihmettele miksi pidän huivia ja käsineitä myös sisätiloissa, tai miksi minulla saattaa olla pienen pieni kurpitsa käsilaukussani (dont ask, dont tell).

Syksyssä on myös yksi erityisen ihastuttava piirre: silloin saa ostaa kaikkea uutta ja ihanaa! En varmasti ole ainut, jolle tulee aina elokuun kulmalla äärimmäisen kyltymätön tarve hankkia uusi penaali, koululaukku ja tietenkin kouluvaatteet. Itse suosin kirpputoreja, mutta on sitä muutama isompikin ostos tullut tehtyä syksyn hurmoksessa.

Olenkin tähän koonnut nyt muutamia asukokonaisuuksia, joilla aijon järkyttää ja aiheuttaa
pahennusta kanssaharjoittelijoitteni kesken tänä syksynä. En sano, että jyväskyläläisessä katukuvassa erityisesti erottuisi kyseisillä vaatevalinnoillani, tai että täällä olisi jotain erityisen vallalla olevaa pukeutumistrenidiä. Mutta sanotaanko vaikka näin, että kipparilakit, yli-isot farkkutakit, trumpettihousut ja pyöreät imagolasit eivät vain puhuttele minua tarpeeksi. sorry guys.
Inspiraatiota tämän syksyn muotihommiin olen hakenut vähän sieltä sun täältä, Tylypahkasta Lontoon katukuvaan. Old School-tyyliset kouluhameet, syksyn tummat värit, villa ja nahka inspiroivat juuri nyt. Kaikkea ihanaa polvisukkia unohtamatta!














Ihanaa ja tunnelmallista syksyn alkua kaikille lukijoilleni! <3








Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Ystävä-ero. Bänksit bestiksen kanssa. Mitä näitä nyt on. Kuten parisuhdekin, myös ystävyyssuhde voi tulla tiensä päähän, ja entisten, hyvienkin ystävyyssuhteiden karikkoinen kohtalo voi olla vääjäämätön ajan kuluessa. Itsekin olen oman lyhyen taipaleeni aikana kohdannut monia ihmisiä, tutustunut upeisiin ystäviin, ja päästänyt irti toisista.

Kun mietin, milloin ystävyyteni ovat alkaneet ja milloin ne ovat loppuneet, ja miten ne ovat loppuneet, on mentävä taaksepäin pitkä matka, suorinta tietä lapsuuteen.



Olen ala-aste -iästä asti rakastanut tutustua uusiin ihmisiin. Ihmisyys ja ihmiset ovat aina kiehtoneet minua. Myöskään muiden ei ole ollut vaikeaa lähestyä minua: olen ollut räväkkä, suorasuu ja luokan pelle, jolle ei ole koskaan ollut erityisen hankalaa saada ystävä-seuraa.
Ensimmäinen ystäväero minulle tapanhtui, kuin olin kahdeksan. Olin tutustunut perhetuttujen  tyttäreen, ja mielestäni hän oli supermielenkiintoinen ja rohkea, sellainen joka uskalsi tehdä asioita salaa vanhemmiltaan. Minä en. Ero kuitenkin tuli, kun hänen koiransa alkoi nylkyttämään jalkaani raivoisasti ja minä järkytyksissäni luulin, että nyt tulin raskaaksi ja kohta synnytän pieniä vauvan ja koiran sekoituksen näkösiä otuksia. Olin kauhuissani. Ghoustasin heti tytön, koska pelkäsin liikaa sekä sitä seksihullua koiraa, että sitä, että hän suuttuisi minulle häveliäästä käytöksestäni. Tai pahempaa, olisin joutunut kertomaan vanhemmilleni, että olen raskaana, koiralle. 


On varmasti hyvä tässä vaiheessa vielä muistuttaa, että olin lapsi.

Isolla L:llä. 

Toisen kerran tunteeni kylmenivät erääseen koulukaveriini, jonka käytös oli vähintäänkin erikoista. Pidin häntä maailman cooleimpana, koska kuten minäkin, kuunteli hänkin punkkia ja piti maihareita. Ystävyys kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun hän hullun naurun vallassa talvella varasti ullakoltamme nukkeja ja irrotti niiltä päät ja heitti niitä lumihankeen, ikään kuin se olisi ollut maailman normaaleinta ja hauskinta puuhaa. Minusta ei. minusta se oli ihan helvetin outoa. En enää kutsunut häntä kotiimme. 


Toisaalta ystävä-ero voi iskeä nuoruudessa, tai nykyään myös aikuisuudessa. Mielestäni se on joskus jopa välttämätöntä. Ystävyys voi joko saapua tiensä päähän vain siitä syystä, että olette kasvaneet erillenne. Teitä ei enää yhdistä samat asiat kuin 13-vuotiaana. Tai teidän elämäntapanne eroavat niin paljon, ettei yhteistä aikaa tai keskusteluaiheitakaan enää vain löydy. Olette ehkä fyysisesti toisistanne erossa, jolloin ystävyys vain laantuu facebook-kaverilistan tasolle, jossa unohdetaan onnitella syntymäpäivänä. (Tai vielä laimeampaa, katsot , että synttärit olisi tänään, mutta päätät olla onnittelematta, koska se vain olisi liian vaivalloista. )

Toisaalta ystävyys voi loppua dramaattisemmin, Voi olla riitoja, väärinkäsityksiä, mököttämistä ja syrjimistä kaveriporukasta. Itse olen kokenut noita kaikkea, ja jotain olen myös tehnyt itse muille. 
Kerran muistan rankan ystävävyys-eron, jossa molemminpuolinen kyräily rikkoi lopulta ystäväporukan, tai ainakaan minä en sinne enää ollut tervetullut. 
Kerran tahtomattani jouduin eroamaan, sillä kuvittelin, että tosi ystävä kertoisi toiselle, jos hänen poikaystävänsä laukoo hävyttömyyksiä ja flirttailee muille naisille. Ystäväni luonnollisestikin näki tilanteen niin, että minä olin kaiken pahan alku ja juuri, vaikka olin vain yrittänyt auttaa ystävääni. Se tuntui erityisen pahalta, ja joskus vieläkin mietin, olisimmeko enää ystäviä, jos olisin pitänyt suuni kiinni. En silti kadu sitä, mitä tein ja kerroin, sillä mielestäni tein oikein. Olen edelleenkin sitä mieltä, että jos tiedät ystäväsi poika-tai tyttöystävän puuhailevan moraalittomia asioita toisen selän takana, on ystävällä velvollisuus siitä raportoida. Piste.


Kerran ystävyys on loppunut, kun yksi porukastamme menehtyi. Emme osanneet kohdata kriisiä vaan ajauduimme erillemme. Se oli kamalaa.


Omasta mielestäni ystävä-erot voivat olla jopa pahempia kuin parisuhde-erot, sillä useinmiten jaatte saman kaveriporukan, joka nyt tietenkin aiheuttaa kismaa myös muiden ihmisten välille. Lisäksi ystävän menettäminen voi tuntua raskaammalta, koska usein ystävä on aina se, keneen on voinut tukeutua silloin kun elämä lyö ja parisuhde mättää. Usein myös tässä iässä ystävyyssuhteet ovat kestäneet pidemmän aikaa kuin parisuhteet, joten kaikki se historia toisen kanssa jaettuna ei olekaan enää hauskoja muistoja, vaan katkeruutta ja ikäviä tuntemuksia.
Kaikista näistä ystävyys-eroista olen kuitenkin oppinut arvostamaan yhä enemmän ystävyyttä, ja etsimään ystävyyttä oikeista paikoista. Ystävät merkitsevät minulle enemmän kuin voin kuvailla, ja jokaista ystävyyttäni pyrin vaalimaan nyt, kun tiedän niiden todellisen arvon.

Ystävien löytäminen nyt aikuisena, #metoo-aikana tuntuu olevan huomattavasti haastavampaa, sillä pelkään jatkuvasti, että muut kuvittelevat minun olevan joko hullu, haluan toiselta vähintään sadistista perse-seksiä tai muuten vain olisin outo tyyppi, jos haluan tutustua uusiin ihmisiin. Nämä ovat tietenkin minun pääni sisällä tapahtuvia typeriä ennakko-oletuksia muista ihmisistä ja heidän arvoistaan ja asenteistaan, ei todellisuutta. Toisaalta nykyään osaan myös arvoida ihmisten tarkoitusperiä paremmin kuin nuorena, enkä päästä ihmisiä todellakaan niin nopeasti niin lähelle. Se on myös hyvä ominaisuus, sillä tässä iässä maailmankatsomuksemme, asenteemme ja tapamme olla on yhä rehellisempää, kun ei tarvitse esittää jotain, mitä ei todellisuudessa ole. Tämän vuoksi aikuisissa ystävissä on jotain arvokasta, koska kaikista maailman ihmisistä juuri te olette löytäneet ne arvot, asenteet, ajatusmaailman ja elämänasenteen, jotka sopivat yhteen omienne kanssa. Ja ennen kaikkea, olette löytäneet  toisenne.


Se on aika ihmeellistä. 



Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
En ole ikinä ollut ihminen, joka uskoo tauon pitämiseen parisuhteessa. Jos toisesta on tullut niin vastenmielinen, että hänestä on pidettävä taukoa, on mielestäni se vain lähinnä lopun alkua eikä todellakaan ratkaisu ongelmiin. 

Näin olen ajatellut, tähän asti. 

Aikuistumisen myötä olen kuitenkin oppinut,  että on olemassa sellaisia elämäntilanteita, jotka vaativat taukoa, erossa olemista. On ehkä mietittävä, mitä elämältä haluaa, tai haluaa panostaa hetken itseensä, eikä vain keskittyä parisuhteeseen. On tehtävä niitä omia juttuja.



Tiedän, että lähipiirissämme monella on nyt edessä vähintään kuukauden mittainen tauko parisuhteeseen, sillä kyllä, jalkapallon MM-kisat alkavat tänään. 

Kuten jo aijemmassa postauksessani parisuhteen merkityksestä penkkiurheilulle kirjoitin, ei sohvan kuluttaminen urheilun parissa ole minulle sitä mieluisinta hommaa. Aluksi toki jaksoin jonkin aikaa teeskennellä että tietenkin minua kiinnostaa kaikki ja tottakai tiedän mikä on laitapakki ja paitsio, mutta nykyään tyydyn vain toteamaan, että parisuhteemmme tulee vääjäämättä ajautumaan henkiselle tauolle ja ainut keino pitää minut TV:n ääressä pelien aikaan on joko lupaus sipsistä ja dipistä tai kokovartalohieronnasta.

Mutta se on ihan ok, koska todellisessa maailmassa, jossa asiat eivät mene aina niin kuin itse haluaisi ja sinä et yksin voi aina päättää mitä ominaisuuksia ja mielenkiinnon kohteita toisella on (tämä tuli minulle hieman shokkina kun aloin ensimmäisen kerran seurustelemaan), on tärkeää tehdä kompromisseja. Meillä urheilu ja jalkapallo on sitä. Yksi, iso komromissi. 



Mutta tänä vuonna en anna tämän ajan mennä hukkaan, sillä olen kehitellyt oman taukoon liittyvän peliohjelmani, johon sisältyy  niitä asioita, mitä voin tehdä, kun toinen on naulittuna tv:n ääreen. Tässäpä siis omat vakio-vinkkini kaikille futis-leskille, jotka joutuvat seuraavan kuukauden ajan totuttelemaan henkiseen yksinäisyyteen: 

-karkaa ystäväsi kanssa afterworkeille tai bailaamaan, sillä ajantaju on miehiltä seuraavan kuukauden ajan täysin kadoksissa tai sidottuna otteluohjelmaan. 

-shoppaile henkesi edestä, sillä tiedät itsekin, että nyt tai koskaan mies ei voi syyllistää sinua satojen eurojen "turhuuksien" hankkimisesta, sillä hän itse veikkaa kuin viimeistä päivää. Ripsenpidennnykset ja kynsihuollot, here I come! 

-"kun sulla ei oo siinä nyt mitään muutakaan tekemistä kun töllöttää teeveetä, niin etkö sä vois vähän hieroa mun niskoja?"

-saat hyvän tekosyyn kuukauden ajaksi syödä kaikkea mahdollista epäterveellistä, sillä urheilun katsomiseen liittyy jokin eriskummallinen käsitys siitä, että pelien aikana voi huoletta vetää pizzaa, hampurilaisia, sipsiä ja kaljaa, lihoamatta. En tiedä, ehkä he kuvittelevat, että vain futiksen katsominenkin kuluttaa saman verran kaloreita kuin sen harrastaminen.´


Ja jos kumppanisi kuukauden jälkeen herää siihen, että mihin rahat ovat kadonneet, silmäluomiasi koristaa karvamadot ja miksi olette molemmat lihonneet viisi kiloa, voit aina huutaa täydestä sydämmestäsi: 

"WE WERE ON A BREAK!"







Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia

Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli Mikkeliin kesätöiden ja jalkapallon perässä (kyllä), ja vanhempiemme onneksi päätimme hankkia asunnon tällä kertaa lähempää keskustaa, pois pyörimästä heidän nurkistaan. 




Itse pidän Mikkelistä paljon, vaikka monet täältä poistuneet ovatkin tämän paikan ilolla jättäneet taakseen. Täällä luonto on kaunista, ihmiset rempseitä ja kaupunkitunnelma on jotenkin aitoa ja turvallista. Jyväskylässä asuessa on jo kerennyt tottumaan siihen, että ihmiset ovat jollain tavalla kylmiä ja etäisiä, ja kontaktia ei oteta edes pakon edessä (muuta kuin haalaribileissä). Täällä on myös kohtuullisen paljon elämää, vaikka joskus Jodel antaakin toisin ymmärtää. Toissa päivänä kävellessäni salille kirkkopuistossa oli ihana kesäkonsertti ja valtavasti ihmisiä, keskellä päivää. Se oli jotenkin todella Mikkelimäistä. Kirkkopuisto, ihmiset ja kesäpäivä.

Asumme siis tämän kesän J:n kanssa 45 neliön kaksiossa lähellä työpaikkaani. Vaikka kämpässä onkin muovilattiat, en vain pääse yli siitä, kuinka on kivaa asua kerrankin kesä kaupungissa, lähellä ystäviä ja palveluita. Olen jo vuosia majaillut kesät vanhempieni luona maaseudulla, joten erilainen kesä on todellakin tiedossa, enkä malta odottaa mitä kaikkea pääsenkään tekemään!

Saimme sisustettua asunnon todella hyvin, kiitos Millan,  ja muutenkin asiat tuntuvat tällä hetkellä kovin stressittömiltä ja elämä pitkästä aikaa rennolta, perusarjelta. 


Opiskelija-elämässä haasteena usein tuntuu olevan ajan ja vastuun järjestäminen ja priorisointi. Vaikka elämä näyttäytyy somessa rennolta ja arki koostuu  kolmesta B:stä eli bilettämisestä, bodaamisesta ja beerbongista, ei se sitä todellakaan jatkuvasti ole. Vapaus tuo vastuuta, ja vastuu on välillä, viiden itsenäisen kurssin ja kolmen ryhmätyön lomassa viimeinen asia, mitä haluaisi. Sen takia aijonkin ottaa nyt kaiken irti tästä rennosta, huolettomasta ajasta, minkä saan täällä kesäkodissamme ja kotikaupungissani viettää. Käydä töissä, tehdä hyvää ruokaa, nähdä ystäviä, maistella viinejä, urheilla, käydä teatterissa ja keikoilla, tehdä asioita jotka eivät vaadi paljoa, mutta antavat todella paljon. 

En aijo tehdä mitään kliseistä joka bloggarin kesän bucket-listiä, koska a) ne eivät ikinä toteudu ja b) olen huomannut, että parhaat asiat tapahtuvat extempore-tyylillä. Jotenkin myös tuntuisi siltä, että jos tekisin lupauksia siitä, miten hauskaa aijon tänä kesänä pitää ja listaisin ne ylös, muuttuisi lista ajan kanssa vain suorittamiseksi eikä asiat olisi enää kivoja juttuja mitä haluaisi tehdä. Jokainen tyylillään, minä aijon nyt ottaa rennosti, kaikin puolin. 

Joten nauttikaa tekin kesästä ja koittakaa rentoutua!




Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Kuten jo  tällä viikolla raportoin onnettomasta kesäkuntotilanteestani, päätin kerrankin tehdä asioille jotain valituksen sijaan ja lähteä harrastamaan omaa mindfullnesiani, eli shoppailemaan. Tiedostin toki riskit, mutta en todellakaan tiennyt, mitä oli tulossa. 

Jotta bikinien sovittaminen muutenkin olisi ihanan voimauttava kokemus pukukoppien halogeenilamppujen alla, on vettä lisätty myllyyn tuomalla kauppojen hyllyille bikineitä, joiden ei ole tarkoituskaan mahtua päälle!

Siis vitsi, miten ihanaa!

Mistä ihmeestä vaatekaupat ovat pieraisseet nämä nykyiset koot, joissa uima-asuja myydään? Kerätessäni bikini-asuja vaatehyllyllä ajattelin ottavani tietenkin ne samankokoiset ylä-ja alaosat, mitkä sopivat päälleni suurempinakin vaatekappaleina. Otin kokoja 36 ja 38, sillä oletin olevani jotain niiden väliltä. Kuinka väärässä olinkaan.

Bikinit: Cubus. Hame: kirppari. Hattu: kirppari. Kissa: lavaste.



Pukiessani päälleni polyesteri-elastaani-unelmaani huomasin, että edessäni oli perustavaa laatua oleva ongelma: kangasta ei riittänyt peittämään juuri mitään. Hilasin alaosaa edestakaisin kuin jähmeää kakkaa peräaukossa: vetäessä kangaspalaa persauksen päälle ei kangasta riittänyt etuosaan nimeksikään, ja vetäessä kangasta peittämään kamelinvarvasta, persekannikat olivat paljaana kuin yläasteelaisella perseposkishortseissa. Ja tämä oli kokoa, johon olen pukeutunut jo vuosia. Sama toistui myös yläosassa, mutta erityisen murheenkryynin aiheutti kaiken muun helppouden lisäksi se, että jokaisen yläosan kiinnitystavaksi on jonkun Einsteinin päätöksestä laitettu one-size-klipsikiinnitys. Hyvä idea, jos tämän vuoden rantamuotiin kuuluu kukkakuosien ja korilaukkujen lisäksi selkämakkarat.
Tuntuu, että sanonta "olet bikinikunnossa kun laitat bikinit päälle" on tulistuttanut vuosia itseän riuduttaneet muotimaailman ihmiset vaatemarkkinoilla ja heidän sanomansa on tänä kesänä" "olet bikinikunnossa, jos saat jumpattua itsesi näihin trikoisiin päätymättä poliisikamarille vilauttelusta julkisilla paikoilla, sinä senkin itsensä hyväksi juuri tuonkokoisena tunteva merivalas. "
Fuck you. 
Tietenkään lafkasta ei löytynyt kokoja yli koon 80B koska hyvänen aika, eihän kukaan voi olla niin iso täällä Suomessa! 


Eikä helvettini päättynyt siihen. Jumpatessani itseni ulos näistä järkyttävistä bodynegatiivisuushaalareista, pukukoppiin päätti paukata seurakseni täysin pyytämättä ja koputtamatta vaatekaupan mies-puolinen siivoaja. En tiedä kumpi oli järkyttyneempi, minä, vaiko se siivoaja joka näki kamalat selkämakkarani, mutta jokatapauksessa hän kiljahtaen paiskasi oven kiinni ja häipyi paikalta. Minä vedin vaatteet päälle ja lähdin metsästämään tätä miestä #metoo-höyryissäni, mutta ilmeisesti mies oli häpeissään hävinnyt maan alle. 

Lopulta löysin hien ja raivon peittämänä itselleni bikinit Cubukselta. En tiennyt olevani plus size-kokoinen, mutta mama im serving it!   Tänä kesänä olen sitten strategisilta mitoiltani L-kokoa, ja hyvä näin. Jäi siellä sovitellessa vain  harmittamaan, että ostamastani koko oli toisiksi suurin, mitä heiltä löytyi. En koe kuitenkaan olevani erityisen isokokoinen, ja mielestäni jokaisella keholla on oikeus pukeutua hyvin istuviin bikineihin, joten mietin, mistäköhän ne muut, vielä pidemmät tai kurvikkaammat mamat hakevat  omat asunsa? 




Eniten ihmetyttää tässä asiassa se, että missä vaiheessa olemme tehneet jonkun konsensuksen siitä, että ex-S on nykyinen L? Eikö meidän pitänyt mennä yhteiskuntana bodypositiivisuuden siivittämänä kohti armollisempaa kehonkuvaa ja mahdollisuutta tarjota kaikille hyvää oloa omasta kehostaan, kookoon katsomatta?
Eikä siinä, että itse L-koossa mitään pahaa olisi, rakastan muodokkaita naisia ja kurveja yleensäkin. Mutta se on vain outoa, kuinka tällaisellakin asialla voidaan tuottaa huono päivä ihmiselle vain sen takia, ettei tuotannolla itsellään nyt ollut heittää enempää kangasta kyseisiin virityksiin. Aivan kuin muotiteollisuudelta  olisi jossain vaiheessa mennyt ohi, että naisilla usein miten nyt vaan sattuu löytymään perse ja tissit.

Vuosien treenaamisen myötä toki selkäni on keskivertoa leveämpi, ja glutemus maximukset pyöreämmät, mutta ympärysmitat ovat kutakuinkin samat kuin aijemminkin. Sen sijaan, yleinen trendi vain tuntuu olevan, että less is more. Mutta siinä vaiheessa, jos alaosa ei suostu edes peittämään kriittisiä paikkoja, on minusta menty vajareissa övereiksi.
Joten huomio kaikille muillekin muodokkaammille mimmeille: jos tänä kesänä halajatte bikineitä, älkää edes ajatelko, että kaupoissa olisi tarjolla sinun koossasi sellaiset biksut, jotka peittäisivät toivotut kriittiset alueet.
Joten älkää pelätkö niitä isompia kokoja, jos haluatte istuvan kokonaisuuden. Ja sovittakaa ensin. Mieluiten sellaisissa kopeissa, missä on lukko.

Just in case.





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Talvi hävisi kuin pieru saharaan, ja nyt saadaankin sitten nauttia ilmastonmuutoksen sponsoroimaa kesän alkua täysin rinnoin jo toukokuussa! Kaiken kevään kiireen alla en itse ole kerennyt valmistumaan kesään mm. ollenkaan, ja nyt maatessani rannalla stressin laukaiseman flunssan höystämänä alkaa taas kelailemaan, mitä kaikkea sitä pitäisi tehdä, että saisi karistettua talven tuomat tuhot, jotta olisi valmis kesälaitumille. 




Ensinäkin: se kuuluisa kesäkunto. Vedin viimevuotiset bikinit päälle ja pällistelin kuvajaistani: ei, ei miellytä. Mutta oliko tämä joku yllätys, ei. Aina on joku kohta, joku kulma, joku makkara mikä on tullut sinne mihin valo ei ole koskettanut talven aikana, vaan sai kypsyä siellä kaikessa rauhassa odottaen kesän tiristyksiä. Tämä varsinkin naisille tyypillinen ajatusmaailma  siitä, että kaikki on ihan päin persettä kehossa, on yhtä varmaa kuin fysiikan lait. Mutta iän karttuessa muutaman ylimääräisen makkaran ilmestyminen ei olekaan enää se pahin. Ei, ikä nimittäin tuo mukanaan  ei-toivottuja yllätyksiä, joista ei kerrottu cosmossa 16-vuotiaana. Toisin sanoen suonikohjuja, selluliittiä ja kamalan kasan luomia. Jos joillain  ”kesäkuntoon 2k18” on tarkoittanut laihdutusta tai kiinteytymistä, on minulla se tarkoittanut internetin syövereihin valumista vuoroin laskimotukos- ja melanoomapelkojen takia.  

Toisena: rusketus. Ehkä mikään ei ole kirkkaanpi valon valkea hehku, kuin suomalaisen kinttu shortseissa ensimmäisenä kesäpäivänä. Sama tilanne täälläkin. Ja vaikka haluaisin tälläkin hetkellä käristää itseäni auringossa beibioilit niskassa kuin kesämies hiillosmakkaraa pallogrillissä, pitäisi kuitenkin varovasti aloitella sen auringonoton kanssa ettei niitä luomia tulisi enää enempää. Niin, pitäisi. 
Ja mikä siinäkin on, että suojakertoimista huolimatta illan päätteeksi peilistä ei katso päivettynyt kahvipapu, vaan turvonnut kirkkaanpunainen tomaatti? Ja miksi ruotsalaiset, samoista leveyspiireistä huolimatta, ovat aina niin täydellisen ruskettuneita?!

Kolmantena: vaatetus. Ne viimevuotiset kesäshortsit ovat hävinneet, kun syksyn konmarituksissasi olet ajatellut, että kesävaatteet on varastoitava jonnekin liian hyvään talteen. Päälle pitäisi vetäistä nyt sitten jotain kesäistä, joten kuvioihin astuvat viisi vuotta  liian pienet levikset ja halterneck-toppi 2008-luvun uumenista, missä lukee tyylikkään rahvaanomaisesti ”paradise”. No, ainakaan ei tarvitse mennä kaupasta erikseen hakemaan niitä perseposkishortseja ja napapaitaa tälle kesälle.  Bikineillekään ei löydy mätsäävää alaosaa joten auringosta nautitaan sitten tropiikkikuvioisessa yläosassa ja puuvilla-alushousuissa. Hellou vaan naapurit! 



Ja neljäntenä: karvoitus. Sinisenä hohkaava iho saa täydellisen kruununsa jalkakarvoista, jotka viettelevästi kihartuen pohkeitasi pitkin luovat kauniin kesäisen matta-hehkun säärillesi, joita et ole muistanut rasvata vuodenvaihteen jälkeen. Viimeisen silauksen voit kesäkarvalookkiisi luoda letittämällä turkkisi, vaikkapa kalanruotoleteille. 
Jos kuitenkin päätät, että haluat mennä posliinireitenä kohti kesää, on tätä talven tuhoista pusikkoa turha yrittää leikata pois pelkällä sheiverillä. Karvat ovat kasvattaneet itsellensä vuoden kuluessa sellaisen teräspinnan, että ainut keino, jolla karvoista pääset eroon on safari-veitsi. 

Mutta toisaalta, mitä väliä näilläkään on? Tässä auringon alla naputellessa tätä tekstiä olen vain onnellinen, että vihdoin on lämmintä ja viimeinkin olen siinä iässä, että en välitä, jos on jalkakarvat uimarannalla. Tai yksi uusi vuosirengas-makkara. 





Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Tänään olisi sitten järjestyksessä kolmas vuosipäivä minulle ja J:lle. Tai olisi, elleivät molemmat olisi niin kiireisiä, ettäi edes vessassa kerkeä käymään ovi kiinni.

 Kyllä, päivä on alkanut romanttisesti. 

Koska olemme ennustajia ja tiesimme jo etukäteen ettemme kerkeä viettämään kummempia riittejä ja juhlallisuuksia itse pääpäivänä, päätimme ennakoida, ja samalla saada tekosyyn mennä syömään ja juomaan hyvin, ja päätimme juhlia vuosipäivää jo lauantaina.


 En todellakaan tiedä, miten nämä päivät kuuluisi viettää, enkä tiedä tietääkö kukaan muukaan.  Veikkaan kuitenkin, ettei silloin kannata ainakaan erota, ettei jätä toiselle mitään traumoja. Jotkut kosivat, koska haluavat viettää loppuelämänsä toisen kanssa, ja mikäpä olisikaan romanttisempi päivä tehdä se kuin vuosipäivä.  Useimmat menevät instagramin mukaan kylpylään tai hotelliin, ja eivät jätä yhtäkään someseuraajaansa pimentoon aikeistaan. Romanttinen juhlapäivä vietetään mätsäävissä kylpytakeissa, toisen miehen hierottavana Flamingon hierontaosastolla, ja sen jälkeen rentoutuen ihanasti höyrysaunassa erossa toisesta. Lopulta läsähdetään rentoutumisen ja äärimmäisen ähkyn vallatessa 200cm leveälle sängylle, mahdollisimman kauas toisistaan. Seksiä on turha odottaa, koska molemmat ovat jo niin raukeita aivo-orgasmeistaan hieroja-Diegon käsittelyssä, että yhdyntä tuntuisi lähinnä siinä olotilassa suoritukselta, johon kumpikaan ei ole enää valmis ryhtymään. Kun on jo suihkussakin käyty ja nämä kivat kylpytakit päällä. 



Koska meidän rahallinen tilanteemme on mitä on ja haluamme mieluummin nukkua 120cm levyisellä sängyllä, päätimme jättää kylpylälomat muille ja viettää päivän ensin romanttisesti yhdessä opiskellen. Kyllä, romantiikkaa vailla vertaa. Minä kerroin, kuinka rikollisten aivokemiat kohtaavat, ja J ei kertonut mitään, koska olisi vain sillä hetkellä halunnut katsoa jalkapalloa. 

Myöhemmin lähdimme ostamaan toisillemme vuosipäivälahjat, koska rakastamme yllätyksiä eli toisinsanoen halusimme molemmat kontrolloida, mitä toinen toiselle ostaa. Minä sain kauan haluamani SNÖ:n kaulakorun, ja J sai myös kauan haluamani Versacen tuoksun. Täydelliset lahjat Win-win-twistillä.



Ilta jatkui vielä ruuan merkeissä ravintolaan, josta tilasimme rakkauden huumassa hampurilaiset. Itse sain vihdoin viimein myös maistaa niitä kuuluisia bataattiranskalaisia, mistä kaikki ovat touhottaneet. Vaikka vuosipäiväjuhlinta meidän kohdalta ei ollutkaan batchelor-tyylinen vuoristokiipeily-viiden tähden illallinen ilotulituksilla, oli se silti meidän näköinen päivä, kiireestäkin huolimatta. Olen aina ollut sitä mieltä muutenkin, että suuret rakkauden osoitukset ovat turhia, jos ne pienet asiat eivät ole niitä kivoimpia.

 Koska olemme olleet nyt kolme vuotta yhdessä, joka on omalle kohdalleni saavutus, niin päätin vielä tähän loppukaneettina jakaa loputonta viisautta myös teille kaikille muille kolmelle lukijalleni, hyvän parisuhteen ylläpitäimiseen.

1. puhukaa, kaikesta.
Tämä koskee erityisesti miehiä, miksei myös naisiakin. Asia, joka usein ajaa ihmiset erilleen, on kykenemättömyys kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan, koska pelätään että toinen suuttuu tai pitää sinua hulluna. Näinhän se ei kuitenkaan ole, joten olkaa hyvä ja keskustelkaa! Pahimmassa tapauksessa tämä puhumattomuus johtaa eroon, jossa sitten ne padot avautuvat ja kerrotaan, kuinka sä et ikinä tehnyt sitä tätä ja tuota. No, ehkä olisin tehnyt, jos asiasta oltaisiin puhuttu. 

2. kosketa, välitä, ole lähellä.
Tätä ei voi korostaa liikaa. Päivittäinen halaaminen edes 10 sekunnin ajan lisää endorfiinituotantoamme ja saa meidät kiintymään toisiimme, luomalla illuusion, että hei täähän oli se tyyppi kenen kanssa voisin lähennellä muutoinkin. Ja niin sitten sitä seksiä ja semmosta. Kyllä te tiedätte. Ja kuun vaihteessakin punaisia päin niin johan luistaa läheisyys.

3. naureskelkaa ja piereskelkää
Luin eräs päivä joltain ranskalaiselta rakkauden ammattilaiselta, kuinka parisuhteessa kaikista tärkeintä on pitää mystiikkaa parisuhteessa peittelemällä omia ällöttäviä tapojaan. Asiat, kuten röyhtäily ja pieruverkkareissa hengailu sen sieluntoverin kanssa pilaavat yksiselitteisesti kaiken. No, jollekin tämä varmasti voi olla todellisuutta, mutta oma kantani on, että mitään sellaisia asioita on typerää piilotella, jotka ovat ihmiselle arkipäivää. Jos jatkuvasti joutuu rajoittamaan ja suojaamaan itseään toiselta niin, ettei siltä toiselta nyt lerssi lerpsahda löysän kangaspalan takia, on ehkä hyvä miettiä, oletko sellaisessa suhteessa jossa molempia osapuolia kunnioitetaan. Omasta mielestäni ainakin se, että saat olla rennosti toisen seurassa on oleellinen osa myös rakkautta. Joten jos se pieru lirvahtaa kikatuksen tuoksennassa, niin anna mennä! Sitten voitte nauraa seuraavaksi sille, että olet ällöttävä laktoosimonsteri. 
















Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Newer Posts
Older Posts

about

Tervetuloa seuraamaan Suomen (nais)hauskinta blogia!
Blogi sisältää huomoristisia tekstejä ihmissuhteista, aikuistumisesta ja naislogiikasta. Mukaan mahtuu myös välissä ehkä vähän vakavampiakin ajankohtaisia aiheita, sekä omaa arkeani treenaamisen, shoppailun, elämästä nauttimisen, opiskelun (välttelyn) ja muiden upeiden asioiden parissa.

Blog Archive

  • ►  2019 (1)
    • ►  helmikuuta 2019 (1)
  • ▼  2018 (50)
    • ▼  marraskuuta 2018 (1)
      • halloween kuvina
    • ►  lokakuuta 2018 (1)
      • Wanhan akan näsäviisauvet
    • ►  syyskuuta 2018 (1)
      • back to School
    • ►  elokuuta 2018 (1)
      • Ero ystävästä
    • ►  kesäkuuta 2018 (2)
      • parisuhde kuukauden tauolle
      • kesäksi kesäkotiin
    • ►  toukokuuta 2018 (3)
      • bikini(fitness)helvetti
      • Talven karut paljastukset
      • Vuosipäivä ja kolme vinkkiä parisuhteeseen
    • ►  huhtikuuta 2018 (7)
    • ►  maaliskuuta 2018 (7)
    • ►  helmikuuta 2018 (11)
    • ►  tammikuuta 2018 (16)
  • ►  2017 (9)
    • ►  joulukuuta 2017 (9)

instagram

Categories

  • aikuisuus
  • bodypositiivisuus
  • feminismi
  • huumori
  • itsetunto
  • joulu
  • juhlat
  • kauneus
  • koti
  • meemit
  • motivaatio
  • muoti
  • my day
  • naiset vs. miehet
  • naiseus
  • parisuhde
  • pohdintoja
  • pukeutuminen
  • rakkaus
  • shoppailu
  • sisustus
  • suhteet
  • treeni
  • vaakakapina
  • vapaa-aika
  • viikon vakava
  • yhteiskunta
  • ystävät

Suositut tekstit

  • halloween kuvina
    Hei ja harmaata mutta sitäkin iloisempaa marraskuun alkua! Kuten varmasti monet tietävätkin, on minun henkilökohtainen lempivuodenaik...
  • Näillä kikoilla peppu pikaisesti pyöreämmäksi!
    (varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä huumoria ja klikkiotsikointia) Nykypäivän ehdoton ykkösasuste, pyöreät pakarat, ovat jokaisen ...
  • Kuinka saada ystäviä aikuisena?
      Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....
  • Naisten shoppailu vs. miesten shoppailu
    (varoitus: sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Sekä sarkasmia) Let's face it: jos mies sanoo nauttivasta shoppailusta, hän joko a) v...
  • Mitä nainen haluaa?
    (varoitus: voi sisältää sarkasmia ja pieniä määriä  paljastuksia naisten ajatusmaailmasta)  Luin tässä vähän aikaa sitten mielipidekir...
  • saako nainen olla enää naisellinen?
    Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten...
  • My Day kuvina
    Nyt kun on arki potkaistu kunnolla käyntiin joululoman jäljiltä, ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, miten noin suurinpiirtein mu...
  • Wanhan akan näsäviisauvet
    TANKKI TÄYTEEN! Hellurei ja hellä takamus! Syksy on pyörähtänyt jo lokakuun loppupuolelle, ja minusta on varttunut neljännesvuo...
  • kesäksi kesäkotiin
    Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli...
  • bikini(fitness)helvetti
    Kuten jo  tällä viikolla raportoin onnettomasta kesäkuntotilanteestani, päätin kerrankin tehdä asioille jotain valituksen sijaan ja lähteä ...
Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

  Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista

Ilmoita väärinkäytöstä

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates