Ensinäkin: se kuuluisa kesäkunto. Vedin viimevuotiset bikinit päälle ja pällistelin kuvajaistani: ei, ei miellytä. Mutta oliko tämä joku yllätys, ei. Aina on joku kohta, joku kulma, joku makkara mikä on tullut sinne mihin valo ei ole koskettanut talven aikana, vaan sai kypsyä siellä kaikessa rauhassa odottaen kesän tiristyksiä. Tämä varsinkin naisille tyypillinen ajatusmaailma  siitä, että kaikki on ihan päin persettä kehossa, on yhtä varmaa kuin fysiikan lait. Mutta iän karttuessa muutaman ylimääräisen makkaran ilmestyminen ei olekaan enää se pahin. Ei, ikä nimittäin tuo mukanaan  ei-toivottuja yllätyksiä, joista ei kerrottu cosmossa 16-vuotiaana. Toisin sanoen suonikohjuja, selluliittiä ja kamalan kasan luomia. Jos joillain  ”kesäkuntoon 2k18” on tarkoittanut laihdutusta tai kiinteytymistä, on minulla se tarkoittanut internetin syövereihin valumista vuoroin laskimotukos- ja melanoomapelkojen takia.  

Toisena: rusketus. Ehkä mikään ei ole kirkkaanpi valon valkea hehku, kuin suomalaisen kinttu shortseissa ensimmäisenä kesäpäivänä. Sama tilanne täälläkin. Ja vaikka haluaisin tälläkin hetkellä käristää itseäni auringossa beibioilit niskassa kuin kesämies hiillosmakkaraa pallogrillissä, pitäisi kuitenkin varovasti aloitella sen auringonoton kanssa ettei niitä luomia tulisi enää enempää. Niin, pitäisi. 

Ja mikä siinäkin on, että suojakertoimista huolimatta illan päätteeksi peilistä ei katso päivettynyt kahvipapu, vaan turvonnut kirkkaanpunainen tomaatti? Ja miksi ruotsalaiset, samoista leveyspiireistä huolimatta, ovat aina niin täydellisen ruskettuneita?!

Kolmantena: vaatetus. Ne viimevuotiset kesäshortsit ovat hävinneet, kun syksyn konmarituksissasi olet ajatellut, että kesävaatteet on varastoitava jonnekin liian hyvään talteen. Päälle pitäisi vetäistä nyt sitten jotain kesäistä, joten kuvioihin astuvat viisi vuotta  liian pienet levikset ja halterneck-toppi 2008-luvun uumenista, missä lukee tyylikkään rahvaanomaisesti ”paradise”. No, ainakaan ei tarvitse mennä kaupasta erikseen hakemaan niitä perseposkishortseja ja napapaitaa tälle kesälle.  Bikineillekään ei löydy mätsäävää alaosaa joten auringosta nautitaan sitten tropiikkikuvioisessa yläosassa ja puuvilla-alushousuissa. Hellou vaan naapurit! 

Ja neljäntenä: karvoitus. Sinisenä hohkaava iho saa täydellisen kruununsa jalkakarvoista, jotka viettelevästi kihartuen pohkeitasi pitkin luovat kauniin kesäisen matta-hehkun säärillesi, joita et ole muistanut rasvata vuodenvaihteen jälkeen. Viimeisen silauksen voit kesäkarvalookkiisi luoda letittämällä turkkisi, vaikkapa kalanruotoleteille. 

Jos kuitenkin päätät, että haluat mennä posliinireitenä kohti kesää, on tätä talven tuhoista pusikkoa turha yrittää leikata pois pelkällä sheiverillä. Karvat ovat kasvattaneet itsellensä vuoden kuluessa sellaisen teräspinnan, että ainut keino, jolla karvoista pääset eroon on safari-veitsi. 

Mutta toisaalta, mitä väliä näilläkään on? Tässä auringon alla naputellessa tätä tekstiä olen vain onnellinen, että vihdoin on lämmintä ja viimeinkin olen siinä iässä, että en välitä, jos on jalkakarvat uimarannalla. Tai yksi uusi vuosirengas-makkara.