AIKUISTESTI

Huumorista, naiseudesta ja kasvamisesta.

(Varoitus: seuraava kirjoitus ei ole koskaan tapahtunut, ei tule tapahtumaan eikä tule antamaan mitään esimerkkiä siitä, miten juuri minä olen toiminut kyseisessä tilanteissa) 

Olen malliesimerkki  siitä, kuinka terrorisoida mahdollinen orastava parisuhde siihen pisteeseen, että toisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa äkkilähtö Ugandaan. Tarkoitan siis sitä täysin luonnollista asiaa, mikä liittyy puhelimiin, stalkkaukseen ja lähestulkoon laitoshoitoa vaativaan neuroottisuuteen mitä tulee toisen ihmisen jatkuvaan ahdisteluun.





Vaikkei minua ole koskaan laitettu laitokseen (mitä ihmettelen), olen tehnyt erityisen pahaa jälkeä ihan vain omalla neuroottisuudellani. Minä nimittäin olen juuri se ihminen, joka varsinkin tapailun alkupuolella (en siis todellakaan enää nykyään) on täysin rauhallinen, luottavainen ja chill ja otetaan hitaasti ja ei tää oo vakavaa. Niin siis se ihminen, joka on viimeistään 20 minuutin hiljaiselon jälkeen varma, että puolisokandidaatti on joutunut laskuvarjo-onnettomuuteen.

Tai no, ehkä tuo on vähän over the top, joku rationaalisempi skenaario olisi ehkä autokolari. 

Tai sitten se pettää sua.  

Kolmen kimpassa. 

Se on joutunut laskuvarjo-onnettomuuteen harrastaessaan kolmen kimppaa.





Toisaalta, full on crazy bitch-vaihde voi yhtä lailla mennä päälle, kun lähetät sen viestin. Se-viestillä tarkoitan siis nyt ihan oikeastaan mitä vaan viestiä, minkä lähettämistä olet jännittänyt ja samalla haaveillut viikkotolkulla, jota olet muotoillut näyttöpäätteellesi kymmeniä kertoja painamatta lähetä-näppäintä.  Se on se-viesti, jonka odotat avaavan portit auvoisaan rakkauden täyteiseen tulevaisuuteen, valkoisiin mekkoihin ja mersuihin. Se-viesti, josta kerroitte ystävillenne yökyläilyreissuilla kun olitte kymmenen ja pohditte, minkälaisen hunnun kanssa se-viesti sopisi yhteen.
Se-viesti on tietysti muotoltu täydellisyyteen asti vaikuttamaan rennolta mutta määrätietoiselta tavalta selvittää, ihan nyt tuli vaan tässä mieleen-tyylisesti, että missähän sitä mennään tässä vaiheessa suhetta, että millonkas niitä lusikkaleipiä saa ruveta väsäämään.

Mutta toisaalta se-viesti voi tuhota kaiken ja heittää märän rätin kasvoillesi ja nauraa sinulle pilkallisesti, koska kuvittelit että sinä saisit se-viestiin mukamas positiivista vastakaikua ja mersun kaupan päälle. 
Liian usein omalla kohdallani tämän se-viestin lähettäminen on johtanut jokanaisen (ja varmaan myös miehen) kauheimpaan kauhuskenaarioon, ja en puhu nyt kaljuuntumisesta, vaan: 

Nähty klo. xx.xx. 

Ja ei vastausta. 

Ok. 
Seuraavat kaksi tuntia yrität raivon ja epätoivon sekaisissa tunnelmissa selvittää, miksi helevetishä se ei mukamas yhtäkkiä osaa vastata, vaikka vasta äsken se kyllä osasi kertoa, kuinka oli juuri käynyt salilla. Selaat puhelintasi jatkuvassa kylmien ja kuumien aaltojen sekasotkussa. Yrität selvittää, onko tietokatkos johtunutkin vain päivityksen tarpeesta? Ei. Netti pätkii? Ei. Lisää deodoranttia. Onko se kuollut? Ei. Onkohan se vahingossa murtanut kaikki sormensa ja nyt ei voi kirjoittaa viestiä? MIKSEI KUKAAN KOSKAAN VOI RAKASTAA MUA?! Kyllä se saatana nyt yhden viestin luulis jaksavan kirjoittaa kun siellä salillakin ravaa harva se päivä. Tai sitten se ihan oikeasti on osallistunut jollekin pervolle kolmenkimppa-laskuvarjosyrjähyppy-kurssille!
Onko se käynyt viestin jälkeen puhelimella? 

On. 
Ok, elämäsi on virallisesti kuin yksi iso Titanic, bussissa vesipisaroita katseleva femme fatale sijoitettuna Oasiksen musiikkivideoon.



Vaivut epätoivoon ja teet sen, minkä takia jopa Romeo ja Juliakin kääntyy kuvitteellisissa haudoissaan: 

"Mikset vastaa..?:))"

Ja juuri ennen kuin kerkeät painamaan lähetä-nappulaa, näet maailman kaikkeuden kauneimman ja aikamme romanttisimman sanan ilmestyvän puhelimesi ylälaitaan:

"Kirjoittaa..."

Todellisuudessa äijjä oli käynyt salin jälkeen kaupassa, suihkussa ja tehnyt ruokaa samalla kun oli miettinyt mitä voisi vastata sinulle, jottei hänen oma cooliutensa ja otetaan tässä vaan ihan rennosti-fasaadi särkyisi yllättävillä rakkauden tunnustuksilla. Kysyt, miksi ihmeessä hän ajatteli, että hän ei voisi vastata mitä hän vain ajatteli asiasta, johon hän totetaa:
"Nokun sä oot aina niin cool ja chill ja edetään hitaasti-tyyppinen mimmi ni en halunnu vaikuttaa mitenkään hullulta."

Niinpä niin. Oikeesti äijjä chill. 



Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: sisältää suuria määriä sarkasmia ja huonoja elämänohjeita) 

Muistatko sen ajan ennen täysi-ikäisyyttä, kun ainut asia mitä haaveilit oli olla täysi-ikänen? Aikuinen, vailla rajoituksia ja kieltoja. Päivät pitkät unelmoitiin että "sitten kun olen täysi-ikäinen" ja mietittiin, miten sitten kaikki on niin paljon paremmin ja siistimpää ja hauskempaa ja kaiken kaikkiaan paljon vapaampaa ja rennompaa.

No eihän siinä niin käynyt.



Aikuisuuden myötä olen älynnyt, että ainoa tapa selvitä alfa-aikuisena muiden joukossa, on stressata. Ja tällä tarkoitan, että stressata kaikkea mahdollista. Ja myös kertoa siitä kaikille mahdollisille ihmisille. Jakaa aikuisuuden epistolaa niin, että kaikki muutkin ymmärtävät, että ei sen aikuisuuden ja täysi-ikäisyyden porttien takana ole  auvoisaa autuutta, ehei. Siellä on loputon määrä stressattavia aiheita, ja mitä enemmän stressaat, sitä parempi aikuinen olet!
Stressattavien asioiden määrällä kilpaillaan muiden alfa-aikuisten kanssa ja se voittaa, jolla on kaikista kurjimpaa.
Tässäpä siis minun vinkkini parhaisiin stressin aiheisiin, kerää vinkit ylös ja ala sinäkin stressaamaan niin kuin kunnon aikuinen:

Opiskelut/työ

Stressaako projekti tai viikonlopun työvuoro? Saatko tarpeeksi aikaan vai vositko tehdä vielä vähän lisää? Oleellisinta opiskeluista tai työstä stressaamisessa on se, että stressaa mahdollisimman paljon etukäteen. Mieti jo viikkoja aikaisemmin sitä, kuinka neljän sivun essee pitäisi saada valmiiksi ja aikaa on enää vain 5 kuukautta!!  Nykynuorisoa lainanten: SOS.
Ja muista erityisesti stressata asioista silloinkin, kun olet ns. "vapaalla". Vapaalla lainausmerkeissä koska eihän nyt hyvä ihme kukaan oikeasti voi olla "vapaalla", kun on niin paljon stressattavaa! Viikonloppuna ystävien seurassa muista muistuttaa itseäsi jatkuvasti siitä, että tälläkin hetkellä voisit olla tekemässä jotain oikeasti tuottavaa ja hyödyllistä. Kesäfestareilla älä ajattelekaan rentoutumista, sillä sinunhan pitää tuntea huonoa omatuntoa siitä, että alunperin pyysitkin töistä vapaata tälle viikonlopulle, tämmöiseen turhuuteen, ja nyt työporukkasi ei millään selviä kesäviikonlopusta ilman sinua.

älä säkään rentoudu tänä viikonloppuna!

Terveys 

En tiedä teistä, mutta minulla ainakin on jonkin tyylinen pakkomielle stressata joka ikistä pienintäkin kehonmuutosta joka kropassani tapahtuu. Oli kyse sitten rypystä, ripulista, uudesta luomesta tai epäilyttävästä kohoumasta kaulassa, on se täysin taattu, että nyt sitten stressin kautta paniikkin ja äkkiä!
Terveydessä stressaamisessa tärkeintä on tietenkin itsediagnosointi. Hakeudu samantien oireen kanssa interwebbiin ja ala googletella. Muista hieman avittaa hakutuloksia kirjoittamalla hakukenttään esim. "kyhmy + kaula+ syöpä". Näin saat varmasti useammankin stressiä ja pakokauhua aiheuttavan diagnoosin, joiden avulla varmasti pääset kiinni siihen joka aikuisen oikeuteen eli omasta terveydestäsi valittamiseen!
Ja jos mikään ei ole  ulkoisesti vialla, ei sinun todellakaan tarvitse ottaa rennosti: Aladinia lainaten sinulla on kokonainen uusi maailma googlettamatta kun vain kirjoitat hakukenttään  "sisätauti + sairaudet".

Found all the fucks, better pick them up


Someaktiivisuus 

Jos sinusta tuntuu siltä, että olet jo stressisi stressannut ja ei ole enää mitään muuta stressattavaa, niin älä huokaise helpotuksesta, sillä aina löytyy lisää syytä stressiin! Nimittäin sosiaalinen media ja sen tuomat paineet ja vastuu näyttää mahdollisimman menevätä, aktiiviselta, rikkaalta, sosiaaliselta ja upealta kaikin puolin.  Jos sinua ahdistaa, ettei sinulla ole varaa pitää yllä sosiaalista statustasi, niin anna vain tuon tunteen viedä, mikä olisikaan sen kamalampaa!
Muista lukea paljon erilaisia provokatiivisia facebook-keskusteluita ja blogi-kirjoituksia, jotta stressikäyräsi nousevat huippulukemiin: oma suosikkini on Tuomas Embusken blogi.  Tämän jälkeen siirry instagramiin: selaile siellä 16-vuotiaiden tyttöjen kuvia jotka omistavat viisi autoa, 25-vuotiaan kehon ja 54 miljoonaa seuraajaa. Joko ahdistaa? Syvemmälle vaan! Katso videoita fitness-tähdistä, kuvia Helsingin high lifestä ja hyvin toimeen tulevista samanikäisistä aikuisista. Oleellista on ruoskia itseäsi sellaisella sisällöllä, mitä tiedät että itsekin voisit saavuttaa jos et olisi niin huono ja surkea ja laiska ja kaikin puolin huono aikuinen.  Ai et halua itse olla sellainen ihminen mitä some meille tyrkyttää? Ei se ole oleellista, vaan oleellista on vain se, että saat itsellesi täysin ja totaalisen riittämättömän olon täysin turhasta ja merkityksettömästä ja meitä koskemattomasta sisällöstä,  jonka jälkeen on taas helppo stressata pienemmistäkin asioista!

Joten jos nyt vielä luet tätä, ja sinulla ei ole huolen häivää, niin otappa vinkki vitonen ylös ja ala säkin stressaamaan niinkuin jokainen kunnon aikuinen!









Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia


"en halua maksaa 60e ravintolaillallisesta"


"haluan sen sijaan mäkkäriin. "


"luen edelleen Aku Ankan joka keskiviikko"


"mua väsyttää, enkä todellakaan jaksa lähtee töihin"







"en katso iltauutisia"

"luen sen sijaan Seiskaa" 


"kissanpennut ovat söpömpiä kuin ihmispennut"


"googletan hankalat sanat ennen kun lähetän viestin kaverille "



"Diagnosoin itseni ja läheiseni googlessa: ilmeni että minulla on pernasyöpä ja muilla persoonallisuushäiriöt"





"En yksityisautoile. Syynä ei ole ilmastoaktivismi vaan se, että minulla ei ole siihen varaa."

"oikeastaan haluisin vaan pitää lomaa tällä lomalla."

"pyöräilen ja harrastan arkiliikuntaa vain siksi että se on ainut transpotaatiomuoto, johon minulla on varaa."


"en ottanut portaita hissin sijaan."


"vihaan sanoja dialogi, dinneri, breku, hubby, masuasukki, wörtti, tahtotila ja meikämandoliini"


"syön vitamiineja vain koska luin netistä, että ne tekevät ihosta kauniimman"

"uskon, mitä netissä sanotaan"




"säästötilini ei oikeasti ole säästötili vaan paikka, josta voin ottaa rahaa aina, kun haluan ostaa jotain mitä en tarvitse. "


"en tykkää sushista vaan söisin mieluummin irtokarkkeja"


"koti ei ole siellä missä sydän on. Se on siellä missä voit kävellä mummoalushousuissa, likaisissa hiuksissa ja dipata sipsiä jäätelöön." 

"oikeasti haluisin vaan muuttaa maalle ja pistää pystyyn kissafarmin"









Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
(varoitus: voi sisältää pieniä määriä ironiaa, henkilökohtaisuuksia, pekaanipähkinää sekä kokemusasiantuntijuutta)

Niin, tätä kysymystä olemme me ihmiset miettineet aikojen alusta lähtien.

Tai no, ainakin tinderin aikana. The time of tinder.

Itse olen nykyisen siippani Tinderin avulla itselleni siepannut, ja kolmen vuoden jälkeen tässä sitä edelleenkin yhdessä ollaan.Voin siis täydellä kokemusammattilaisen statuksellani kertoa teille rakkaat rakkauden etsijät: kyllä, tinderistä voi löytää parisuhteen.

Se ei kuitenkaan ole helppoa.




Joidenkin lähteiden mukaan ihmiset hakeutuvat Tinderiin etsimään ainostaan ns. panoseuraa. Kuulen myös usein, että Tinderissä on liian helppo heittää kaveri ö-mappiin vain sen profiininsa perusteella, tai vielä pahempaa, kuvan perusteella. Ihmisistä tulee pelinappuloita, ja usein myös itse Tinderiin käyttökokemuksena viitataan termillä "pelata". 
Jos kuitenkin olet saanut houkuteltua tinder-verkkoosi sievoisen määrän kannattavia siippaehdokkaita, alkaa  väistämättä hiljainen myhäily mätsien välillä; pareja on kerätty kuin  sukupuolitauteja, mutta kun ne on saatu mätsättyä, ei kumpikaan koskaan aloita keskustelua. Ja ne jotka sen aloittavat, osottautuvat usein täysin erilaisiksi, mitä olisit toivonut. Ei, ei tullut verkkoon Disney-prinssiä, ei taiteilijasielua sixpäkillä varustettuna, ei valkoista ratsua ja jättimunaa.  Äh, surkea sovellus, miksei se tarjoa minulle rakkautta ensi pyyhkäyksellä!?



Tinder ei kuitenkaan mielestäni eroa erityisemmin arkielämän kohtaamisista; arjessa ja juhlasakin me swaippaamme ihmisiä vasemmalle (vai oliko se oikealle?) sen mukaan, herättävätkö he meissä kiinnostusta vai ei. Emme tee sitä tietoisesti, mutta teemme sitä kuitenkin. Koska Tinder on käyttökokemus ja siinä olet tietoisesti läsnä, saattaakin kokemus olla erityisen herkkä ajatukselle siitä, että tässä sitä nyt tuomitaan menemään ihmisiä ilman kummempaa syytä. Vaikka teemme sitä jatkuvasti ja kokoajan arjessakin.

Ja sitten ne hiljaiset mätsit: kuinka monta kertaa olet arjessa mennyt kertomaan vastaan kävelevälle ihmiselle tuosta noin vain että "oletpa soma/komea, voitaisiinko joskus tavata?".
Niin, et varmaan kovin usein. Tai jos olet, et luultavasti ole näiltä napapiirivyöhykkeiltä kotoisin.
Ajattelemme, että kun ne nyt on siinä näytöllä  sitten somasti rivissä, niin tottakai niille kaikille pitäisi puhua. Mutta jos asiaa alkaa miettimään, niin emmehän me tosiaan normaalistikaan tuntemattomille noin vain lähde lepertelemään, vaikka silmäpeliä tai lupaus isosta valkoisesta ratsusta  saattaisikin olla!


Kuinka sitten lähestyä sitä potentiaalista kumppania ja saada se mahdollisesti treffeille? Mielestäni paras tapa on ehdottomasti vain aloittaa keskustelu rohkeasti sen tyypin kanssa, kuka sinua kiinnostaa, olit sitten mies tai nainen. Älä turhaan mieti aloitusta, mutta esimerkiksi jo surullisen kuuluisaksi aloitukseksi muodostunut "moi:)" ei kanna keskustelun kannalta kovin pitkälle eikä juuri herätä kiinnostusta niiden kymmenien muiden "moiden:)"  joukossa, trust me. Tämä  "moi:)" ei toimi baarissa, joten ei se toimi Tinderissäkään, yleensä. 
Jälleen: mieti, mitä sanoisit toiselle ihmiselle IRL ja pääset jo pitkälle. Kysy ihmiseltä jotain liittyen hänen profiiiliinsa, kehu kuvaa tai esittelyteksistä. Mutta ei mitään liian ulkonäkökeskeistä tai creepyä, kukaan ei varmastikaan halua treffailla oman elämänsä psyko-Eliasta.

...Ja kyllä, esittelyyn kannattaa laittaa tekstiä, sillä pelkkien emojien käyttö viittaa vahvasti siihen että olet joko kirjoitustaidoton tai ihmislapsi.



Joidenkin tutkimusten mukaan on todennäköistä että olemme tavanneet ihmisen, jonka kanssa tulemme päätymään yhteen, ennen 23. ikävuottamme. Jos tavoitteenasi on siis saada Tinderistä muutakin kuin seksiseuraa, voit selata matsejäsi ja miettiä, onko näistä joku sellainen, kenet tunnet jo ennestään, tai olisiko teillä joku yhteinen tuttu (tässä vaiheessa ota yhteyttä FBI-ystävääsi , joka kyllä selvittää tarvittavat taustatiedot). 
Näin esimerkiksi kävi minun ja J:n kohdalla: en ollut ajatellutkaan koko miestä vuosiin, ja ensimmäinen mielikuva mikä hänestä muistui oli Bieber-tukka, äärimmäinen antaumuksellisuus laiskotteluun, sekä jo tuntomerkiksi muodostuneet ainaiset futis-kuteet. Toisen mahdollisuuden antaminen kuitenkin kannatti, varsinkin, kun Bieber-kampaus oli poissa.

Futiskuteet ovat ja pysyvät.

Jos teillä on jotain  yhteistä jo alusta alkaen, tulee molemmille helpotuksen tunne siitä, että tässä ihmisessä on jotain tuttua. Ihmiset usein etsivät kumppania, jossa on jotain samaistuttavaa; vaikka sanotaan että vastakohdat viehättävät, on yhteisten asioiden löytäminen äärimmäisen tärkeää, kun haluat muodostaa parisuhteen.  Rohkeimmat uskaltavat myös tavata täysiä ventovieraita, mutta muista silloinkin pirauttaa FBI-ystävällesi ja selvittää, ettei kyseessä ole sarjamurhaaja.
Tai vielä pahempaa, vegaani. 


Noniin, ehkäpä näissä oli nyt joitain omia hyväksi havaitsemiani vinkkejä, joilla edetä ajassa Tinderin. Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka, mutta tyydytään nyt tältä erää näihin.
Ja muistakaa, että kokemusasiantuntijaan kannattaa aina luottaa!



Kuvat: Pinterest


Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia


Vaikka emme elä enää 1500-luvulla, emmekä ole täysin enää kirkon vallan alla toimivia kirjoitustaidottomia maalaispoikia tai noitia (mikä on kyllä itsessään suuri kulttuurinen uhraus, koska olen aina halunnut saada noidan voimat), on meillä kaikilla omat syntimme, joita harjoitamme varmasti aina silloin tällöin. 




Mulla on kaksihaaraisia ja valkoiset läikät deodorantista mun paidassa, syntinen nainen. 



Minun nykypäivän syntilistani tuntuu olevan loputon. Ensinäkään, en omista sykemittaria, joka mittaisi askeleeni kohti taivaallisia totuuksia, tai minkä ihmeen takia ihmiset nyt niitä mittailevatkaan.  En myöskään käy joka päivä salilla, tai tee aerobista välipäivinä, omista personal treinerin tekemää saliohjelmaa tai ruokavaliota. Minä kävelen, juoksen, syön ja hengitän, vailla minkään laisia ulkoisia ohjeistuksia! Miten pystyn siihen, 2010-luvulla? En tiedä, mutta en varmastikaan pelkän pyhän hengen armosta. 


En myöskään ole vegaani, tai edes kasvissyöjä. Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä yrittänyt; sosiaalisessa mediassa olen yrittänyt jakaa innostustani kasvisperäiseen ruokavalioon ja buustannut ekotekoasennettani katsomalla toinen toistaan silmiä avaavampia dokumentteja Netflixistä. Siltikin pyhimyksen rooli ei ole kauaa ylläni pysynyt, vaan syntiin olen langennut, usein hampurilaisen tai kanapastan merkeissä viikon kitumisen sekä resepti- ja rahapulan takia. 


Syön myös makeaa, joka päivä. Kyllä, joka päivä. Shokeeraavaa, eikö? Ja kyllä, pidän myös varsinaisia karkkipäiviä, koska niitä viikolla syötyjä ei lasketa kun ei ollu niin suunnitellut sitä niillä herkuttelua. Eikä minulla ole mitään järkevää syyntä sille, miksi nautin pienistä herkkuhetkistä päivittäin, minä vain teen niin. En pelkää happohyökkäyksiä tai turhia kaloreita, vaikka ehkä pitäisi. Olen tästäkin makean kierteestä pyrkinyt pääsemään eroon ja  lukenut self help-oppaista , kuinka makeamörkö taltutetaan kahdessa viikossa, mutta perskale kun aina sorrun jo toisena päivänä. Olen kyllä biblikaalisuuden ilmentymä, siinä syntisessä mielessä.


Ja sitten se synneistä pahin, eli seurustelu: olen aloittanut suhteen toisen miehen kanssa, vaikka edellisestä suhteesta ei ollut kerennyt kulua paria viikkoakaan. Kaikkien some-puritaristien mukaan suhteesta kun kuuluu toipua vähintään puolet siitä ajasta, mitä kerkesi seurustelemaan edellisen kanssa. Ehkä matikkapääni on pettänyt tai sitten harkintakykyni, mutta minusta tuo kaksi viikkoa tuntui ihan tarpeeksi pitkältä ajalta, varsinkin kun edellinen suhde oli käynyt tasakäyntiä jo vähintään puolet siitä ajasta mitä olimme kerenneet olla yhdessä.  Ja raamatullisia teemoja ajatellen en edes kehtaa tähän kirjoittaa, miksikä minua verrattaisiin siinä opuksessa. 


Joten kyllä, olen syntinen. Pyrin siihen, että nauttisin elämästäni, ilman turhia rajoituksia tai sääntöjä, joita laatisin itselleni vain jotta olisin hieman parempi ihminen. Puhun mitä sattuu, otan santsiannoksen, stalkkaan ihmisiä somessa, nukun niin pitkään kun huvittaa, ja ostan sen perjantain punkkupullon sillä ajatuksella, että se saattaa nyt sitten oikeasti mennä yhdeltä istumalta. 

Ja jos omistat sen sykemittarin, niin niksipirkkavinkki: osta perjantain viinipullo ja pistä ranneke käteen baariin lähitiessäsi, saat kuin ilmaiseksi ne 10 000 askelta ja hymynaaman ja samalla pääsit vähän nauttimaan syntistä elämää. 

Joten karte dör vaan kaikille muillekin, ja ihanaa, syntistä loppuviikkoa kaikille! 




Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Jo 90-luvulla Sinkkuelämän myötä opimme, kuinka meillä jokaisella voi olla hyvin erilaisia ystäviä ympärillään, jotka tekevät meistä niitä ihmisiä, keitä olemme. Myös omalla kohdallani minulla on hyvin eriskummallinen ystäväpiiri, joista jokaisesta löytyy mitä mielenkiintoisimpia piirteitä. Heidän avullaan voin selvittää salaisuuksia, jakaa huolia ja pitää hauskaa. Tässä muutama analyysi ihmistyypeistä, kenen kanssa minä olen tullut tutuiksi vuosien mittaan:  


Niksipirkka: jos haluatte hetkellisesti leventää omia leukaperiänne, menkää poistattamaan viisaudenhampaanne! Tulos näkyy hetkessä ja kansa erehtyy jatkuvasti luulemaan sinua Ridge Forresteriksi. 


Kana-emo 



Kana-emo tai äitihahmo on se ystävä, joka holhoaa ja hoitaa kaikkia ympärillään olevia ystäviään. Hän kokkaa, tiskaa, järjestää syntymäpäivät, nukkumapaikat, on aina tukenasi ja toisinaan myös sanoo hyvin napakasti, jos olet, noh, vaikka perseillyt. Kana-emo huolehtii ja on aito, lämmin ystävä  vailla vertaa. Voit aina luottaa, että hänen luonaan jääkaappi on täysi ja avautumiskiintiö tyhjä. Kana-emolle voit suoltaa huolesi, hän lohduttaa ja tarjoaa usein mitä älykkäimpiä ratkaisuja niin parisuhdehuoliin kuin vaikka sitten vain auton huoltoon tai kodin hoitoon liittyen. Sinusta tuntuu, että ei ole mitään mistä Kana-emo ei tietäisi kaikkea!

kuva


Miss FBI

Tämä ystävä on se, ketä ajattelet aina ensimmäisenä, kun sinun tarvitsee saada ensikäden tietoa jonkun henkilön uudesta työpaikasta, ihastuksen tämän hetkisestä parisuhdestatuksesta tai vain selvittää, kuka se tyyppi oli, joka juuri käveli sinua kadulla vastaan. Mahdoton tehtävä? Ei Miss FBI:lle!  Tämä ystävä tarttuu häikäilemättä haasteeseen kuin haasteeseen, ja raportit saapuvat usein ennätysajassa sisältäen mitä yksityiskohtaisimpaa tietoa haluamastasi kohteesta. Miss FBI on äärimmäisen tarkka, ja tarjoaa vain ensiluokkaista tietoa, ja tiedonkeruu menetelminään hän käyttää niin facebookkia, instagramia kuin  muitakin tarvittavia sosiaalisen median palveluita. Jos ystäväsi tarjoaa sinulle tutkimuskohteesta tietoa, jota et ikinä uskonut hänen löytävänsä, (esim hänen syntymätodistuksensa) älä kysele, vaan ota tieto vastaan mukisematta. Miss FBI on sekä äärimmäisen tehokas, kuin myös ihan piiikkuisen vaarallinen.
kuva



Terapia-Taina

Terapia-Taina on ystävä, joka on aina valmis kuuntelemaan huoliasi. Hän nauttii, kun saa olla apuna, ja tarjota esimerkiksi vinkkejä, joilla selvitä elämäsi haasteista, ja voi tarjota hyvinkin syvällisiä ja älykkäitä ohjeita omasta elämästään tai kokemuksistaan. Terapia-Tainaan hyväsydämisyyteen voi aina luottaa, ja hänelle uskaltaa kertoa ne syvimmätkin salaisuudet, ilman pelkoa siitä, että joutuisit tilivelvolliseksi niistä kenellekään jälkikäteen. Terapia-Taina ei tuomitse tai halveksu tekemisiäsi, vaan hänellä on uskomaton kyky saada olosi hetkessä kevyemmäksi. Muista kuitenkin, että myös Terapia-Tainalla voi olla omia murheita tai ongelmia, jolloin myös hän voi kokea tarvitsevansa kuuntelevaa ystävää. Älä siis oleta Terapia-Tainan vastaanottoaikojen olevan yksinpuhelua, vaan muista myös itse tarjoutua olemaan vastavuoroisesti tukena ja kuuntelemassa!

kuva


Bile-Daniela 



Tutkimusten mukaan meillä jokaisella on kaveriporukassa vähintään yksi ystävä, joka on aina valmis bilettämään, oli sitten ilta, päivä, aamu tai haalaribileet. Hän on Bile-Daniela, jonka veressä virtaa viini ja aivot tuntuvat toimivan tuhannen glitterin peittämän Fab-five-miehen voimalla! Bile-Danielaan voi aina luottaa; kun suu alkaa napsumaan tai tanssijalka vipattamaan, vain soitto hänelle, ja parin tunnin päästä hän saapuu paikalle viinipullot ja sipsit kourassa, valmiina tekemään tästäkin illasta ikimuistoisen! Bile-Danielan ehdottomia suosikkilausahduksia ovat mm. "save water, drink champagne" ja "it's wine o'clock!". Bile-Daniela osaa muutenkin tuoda elämään pientä luksusta ja hemmottelua, sillä usein hänen seurassaan taittuu niin herkulliset pizzat kuin paremmatkin ravintolaillalliset, toki ei koskaan ilman kunnon pulloa viiniä! 

kuva


Tässä siis muutama ystävä-tyyppi, tunnistitko kenties itsesi tai ystäväsi näistä syväluotaavista analyyseista? 








Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Aina silloin tällöin käyn kotikaupungissani, ja usein siinä samalla pyrin näkemään vanhoja ystäviäni ja viettämään aikaa erilaisten kotikaupunki-aktiviteettien parissa. Koska kyseessä on kohtalaisen pieni kaupunki, ovat nämä vaihtoehdot hyvin rajallisia, ja päädyn joko näkemään perhettä, viettämään ystävien kanssa tyttöjeniltoja, tai sitten löhöilen kotona netflixin ja sipsien kanssa siinä pelossa, että joku oikeasti haluaisi nähdä minut. 

buu!

Välillä tuntuu, ehkä johtuen semi-introvertista luonteestani tai vain yleisestä kyvyttömyydestä käyttäytyä kuin normaalit ihmiset sosiaalisissa tilanteissa, että vanhojen tuttavien yllättävät kohtaamiset tuntuvat jotenkin todella haastavilta. Enkä nyt siis tarkoita ystäviä, vaan enemmänkin ihmisiä, joiden kanssa olet joskus ollut tekemisissä, mutta joiden elämään et oikeastaan enää kuulu millään tavalla, ymmärrättekö? Minä esimerkiksi kirjaimellisesti juoksin lauantaina vanhaa soitonopettajaani karkuun, koska ajatus siitä, että olisin joutunut kiusalliseen heimitäkuuluuhyväsäätänään-keskusteluun tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Itse soitonopettajassa ei ole mitään vikaa, mukaava tyyppi.  

Tänä pääsiäisenä muiden suunnatessa lappiin viettämän after ski-elämää, minä päätin tosiaan lähteä jälleen kotikonnuille. Olimme sopineet ystävieni kanssa, että näemme lauantaina, ja niinhän me tehtiinkin. Kävin kyykkäämässä Alkossa ja suuntasin ystäväni luokse, jossa kokoonnuimme juhlistamaan jälleennäkemistämme. 

Päätimme suunnata vielä paikalliseen ravintolaan jatkamaan jo hyvin alkanutta juhlaa. Paikan päällä pohdittiin, tormätäänköhän illan aikana vanhoihin parisuhdekummituksiin ja mietittiin myös, mikä olisi sopivin tapa lähestyä heitä niin, etteivät he huomaisi, kun juomat on jo heitetty  heidän päälleen.

Yksi positiivinen kummitus vanhasta elämästä tuntuu olevan baarimikkojen uskollisuus heidän "kanta-asiakkailleen". Vain vilkaisu luottojuottajaan ja kaksi sormea ylös juomamäärien merkiksi, ja pian nenäsi edessä on juuri sitä mitä halusitkin. En ole ihan varma, mutta empiiristen tutkimusten perusteella baarimikoilla taitaa olla vähintäänkin eideettinen muisti. En tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia.

kummitteleeko sinuakin joskus?


Toisaalta kotikaupungin kummitukset voivat olla myös sellaisia, jotka tuovat huonoja muistoja mieleen: ystäväsi näkee tutun, jolle suuntaa juttelemaan, ja sen sijaan että pääsisit osaksi heidän keskustelujaan, jäät väistämättä ulkopuolelle siemailemaan sitä jallukolaasi. Yritys liittyä keskusteluun on usein turhaa, sillä keskustelu vanhojen tuttujen kesken on niin intensiivistä, ettet oikein tiedä, millä avauslainilla sinun kannattaisi keskusteluun lähteä mukaan vaikuttamatta täydeltä idiootilta. 

Tällaiset tilanteet ovat normaaleja ja niitä käy jokaiselle, mutta jotain erilaista siinä on, kun olet kotipaikkakunnallasi. Johtuen ehkä nostalgisesta mijööstä, vanhoista kasvoista tai ihan vaan siitä, että vanhat paikat herättävät vainhoja muistoja mieleen; ne saavat väistämättä mieleesi nousemaan kaikki ne muistot niistä samoista tilanteista siinä samassa kaupungissa. Koulukiusaamisesta, ulkopuolelle jättämisestä, paskan puhumisen kulttuurista. Niistä kummituksista, mitä et todellakaan kaipaisi elämääsi enää, nyt kun kaikki on jälleen, Unelmahäitä lainaten, hyvin. 

Mutta on kotikaupungissa vierailussa onneksi paljon enemmän sitä hyvää, minkä ei tarvitse kummitella. Koti, perhe, tutut naamat, oman kissan hoitaminen, shoppailu lemppari kirppareillasi ja tietenkin niiden vanhojen ystävien näkeminen. Kun kaikki tuntuu ylivoimaiselta, on liikaa töitä, liikaa tekemättömiä raportteja ja liian vähän sivuja gradu-tutkielmassasi ja viisauden hammaskin pitäisi poistaa, voi niinkin pieni asia kuin ystävän kysymys: "no mutta, mitenkäs sulla menee ja mitä oot puuhaillut viime aikoina?" tuntua niin uskomattoman tervetulleelta, että se saa sinut hymyilemään koko loppupäivän. 

Ehkä viikonkin, jos olet niinkuin minä. 



Share
Tweet
Pin
Share
No kommenttia
Newer Posts
Older Posts

about

Tervetuloa seuraamaan Suomen (nais)hauskinta blogia!
Blogi sisältää huomoristisia tekstejä ihmissuhteista, aikuistumisesta ja naislogiikasta. Mukaan mahtuu myös välissä ehkä vähän vakavampiakin ajankohtaisia aiheita, sekä omaa arkeani treenaamisen, shoppailun, elämästä nauttimisen, opiskelun (välttelyn) ja muiden upeiden asioiden parissa.

Blog Archive

  • ►  2019 (1)
    • ►  helmikuuta 2019 (1)
  • ▼  2018 (50)
    • ►  marraskuuta 2018 (1)
    • ►  lokakuuta 2018 (1)
    • ►  syyskuuta 2018 (1)
    • ►  elokuuta 2018 (1)
    • ►  kesäkuuta 2018 (2)
    • ►  toukokuuta 2018 (3)
    • ▼  huhtikuuta 2018 (7)
      • full on crazy bitch-vaihde
      • näitä asioita stressaamalla paremmaksi aikuiseksi
      • Asioita, joita aikuinen ei saa sanoa ääneen
      • Voiko Tinderistä saada parisuhdetta?
      • Oletko säkin syntinen?
      • Erilaiset eriskummalliset ystävät
      • kotikaupungin kummituksia
    • ►  maaliskuuta 2018 (7)
    • ►  helmikuuta 2018 (11)
    • ►  tammikuuta 2018 (16)
  • ►  2017 (9)
    • ►  joulukuuta 2017 (9)

instagram

Categories

  • aikuisuus
  • bodypositiivisuus
  • feminismi
  • huumori
  • itsetunto
  • joulu
  • juhlat
  • kauneus
  • koti
  • meemit
  • motivaatio
  • muoti
  • my day
  • naiset vs. miehet
  • naiseus
  • parisuhde
  • pohdintoja
  • pukeutuminen
  • rakkaus
  • shoppailu
  • sisustus
  • suhteet
  • treeni
  • vaakakapina
  • vapaa-aika
  • viikon vakava
  • yhteiskunta
  • ystävät

Suositut tekstit

  • halloween kuvina
    Hei ja harmaata mutta sitäkin iloisempaa marraskuun alkua! Kuten varmasti monet tietävätkin, on minun henkilökohtainen lempivuodenaik...
  • Näillä kikoilla peppu pikaisesti pyöreämmäksi!
    (varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä huumoria ja klikkiotsikointia) Nykypäivän ehdoton ykkösasuste, pyöreät pakarat, ovat jokaisen ...
  • Kuinka saada ystäviä aikuisena?
      Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....
  • Naisten shoppailu vs. miesten shoppailu
    (varoitus: sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Sekä sarkasmia) Let's face it: jos mies sanoo nauttivasta shoppailusta, hän joko a) v...
  • Mitä nainen haluaa?
    (varoitus: voi sisältää sarkasmia ja pieniä määriä  paljastuksia naisten ajatusmaailmasta)  Luin tässä vähän aikaa sitten mielipidekir...
  • saako nainen olla enää naisellinen?
    Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten...
  • My Day kuvina
    Nyt kun on arki potkaistu kunnolla käyntiin joululoman jäljiltä, ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, miten noin suurinpiirtein mu...
  • Wanhan akan näsäviisauvet
    TANKKI TÄYTEEN! Hellurei ja hellä takamus! Syksy on pyörähtänyt jo lokakuun loppupuolelle, ja minusta on varttunut neljännesvuo...
  • kesäksi kesäkotiin
    Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli...
  • bikini(fitness)helvetti
    Kuten jo  tällä viikolla raportoin onnettomasta kesäkuntotilanteestani, päätin kerrankin tehdä asioille jotain valituksen sijaan ja lähteä ...
Sisällön tarjoaa Blogger.

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

  Ystävänpäivä, 14.2. Romanttisia aamubrunsseja, suuria rakkauden eleitä, kalliita ravintolaillallisia ja rakkauden tekoja lakanoissa....

Sivun näyttöjä yhteensä

Hae tästä blogista

Ilmoita väärinkäytöstä

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates