Oletko säkin syntinen?
Vaikka emme elä enää 1500-luvulla, emmekä ole täysin enää kirkon vallan alla toimivia kirjoitustaidottomia maalaispoikia tai noitia (mikä on kyllä itsessään suuri kulttuurinen uhraus, koska olen aina halunnut saada noidan voimat), on meillä kaikilla omat syntimme, joita harjoitamme varmasti aina silloin tällöin.
 |
| Mulla on kaksihaaraisia ja valkoiset läikät deodorantista mun paidassa, syntinen nainen. |
Minun nykypäivän syntilistani tuntuu olevan loputon. Ensinäkään, en omista sykemittaria, joka mittaisi askeleeni kohti taivaallisia totuuksia, tai minkä ihmeen takia ihmiset nyt niitä mittailevatkaan. En myöskään käy joka päivä salilla, tai tee aerobista välipäivinä, omista personal treinerin tekemää saliohjelmaa tai ruokavaliota. Minä kävelen, juoksen, syön ja hengitän, vailla minkään laisia ulkoisia ohjeistuksia! Miten pystyn siihen, 2010-luvulla? En tiedä, mutta en varmastikaan pelkän pyhän hengen armosta.
En myöskään ole vegaani, tai edes kasvissyöjä. Älkää ymmärtäkö väärin, olen kyllä yrittänyt; sosiaalisessa mediassa olen yrittänyt jakaa innostustani kasvisperäiseen ruokavalioon ja buustannut ekotekoasennettani katsomalla toinen toistaan silmiä avaavampia dokumentteja Netflixistä. Siltikin pyhimyksen rooli ei ole kauaa ylläni pysynyt, vaan syntiin olen langennut, usein hampurilaisen tai kanapastan merkeissä viikon kitumisen sekä resepti- ja rahapulan takia.
Syön myös makeaa, joka päivä. Kyllä, joka päivä. Shokeeraavaa, eikö? Ja kyllä, pidän myös varsinaisia karkkipäiviä, koska niitä viikolla syötyjä ei lasketa kun ei ollu niin suunnitellut sitä niillä herkuttelua. Eikä minulla ole mitään järkevää syyntä sille, miksi nautin pienistä herkkuhetkistä päivittäin, minä vain teen niin. En pelkää happohyökkäyksiä tai turhia kaloreita, vaikka ehkä pitäisi. Olen tästäkin makean kierteestä pyrkinyt pääsemään eroon ja lukenut self help-oppaista , kuinka makeamörkö taltutetaan kahdessa viikossa, mutta perskale kun aina sorrun jo toisena päivänä. Olen kyllä biblikaalisuuden ilmentymä, siinä syntisessä mielessä.
Ja sitten se synneistä pahin, eli seurustelu: olen aloittanut suhteen toisen miehen kanssa, vaikka edellisestä suhteesta ei ollut kerennyt kulua paria viikkoakaan. Kaikkien some-puritaristien mukaan suhteesta kun kuuluu toipua vähintään puolet siitä ajasta, mitä kerkesi seurustelemaan edellisen kanssa. Ehkä matikkapääni on pettänyt tai sitten harkintakykyni, mutta minusta tuo kaksi viikkoa tuntui ihan tarpeeksi pitkältä ajalta, varsinkin kun edellinen suhde oli käynyt tasakäyntiä jo vähintään puolet siitä ajasta mitä olimme kerenneet olla yhdessä. Ja raamatullisia teemoja ajatellen en edes kehtaa tähän kirjoittaa, miksikä minua verrattaisiin siinä opuksessa.
Joten kyllä, olen syntinen. Pyrin siihen, että nauttisin elämästäni, ilman turhia rajoituksia tai sääntöjä, joita laatisin itselleni vain jotta olisin hieman parempi ihminen. Puhun mitä sattuu, otan santsiannoksen, stalkkaan ihmisiä somessa, nukun niin pitkään kun huvittaa, ja ostan sen perjantain punkkupullon sillä ajatuksella, että se saattaa nyt sitten oikeasti mennä yhdeltä istumalta.
Ja jos omistat sen sykemittarin, niin niksipirkkavinkki: osta perjantain viinipullo ja pistä ranneke käteen baariin lähitiessäsi, saat kuin ilmaiseksi ne 10 000 askelta ja hymynaaman ja samalla pääsit vähän nauttimaan syntistä elämää.
Joten karte dör vaan kaikille muillekin, ja ihanaa, syntistä loppuviikkoa kaikille!
0 kommenttia
jätä kommenttia!