"katse eteen ja suupielet alaspäin"- Plastinen

Pitäisikö olla huolissaan, kun  teinit eivät edelleenkään peitä nilkkojaan, vaikka on -10 astetta pakkasta? Ymmärrän, että teineillä status- ja valtataistelut perustuvat pitkälti sanomattomiin sääntöihin siitä, kuinka hyvin kestää kylmyyttä, mutta come on! En usko, että vanhemmat päästävät lapsiaan aamulla kouluun paljasnilkkaisina. Haluaisinkin tehdä ratsian kaikkien teinien laukkuihin selvittääkseni, kuinka monella on alibi-housut tai nilkkurit matkassa.

Pitäisikö olla huolissaan, että jotkut oikeasti luulevat hopeaveden terveelliseksi?

Pitäisikö olla huolissaan, kun naapurikiinteistössä on edelleen joulukuusi pystyssä? En sano, etteikö joulu ole jokaisen sydämmessä, joulu on vaikka joka päivä ja arkihuolesi kaikki heitä jne. mutta heivatkaa nyt jo se kuusi! 

Pitäisikö olla huolissaan, sillä netflixissä ei ole enää mitään katsottavaa, ja siksi joudun vaihtamaan HBO:n puolelle? Netflix, get your shit together. 

Pitäisikö olla huolissaan, kun naapurit eivät ole edelleenkään valittaneet kovaäänisestä laulamisestani? Onkohan ne kuuroja?

Pitäisikö olla huolissaan, kun Herra F (kissani) on mustasukkainen J:lle? Se ei suostu syömän J:n tarjoamaa ruokaa, ei suostu nukkumaan samassa sängyssä eikä varsinkaan suostu istumaan J:n kanssa samalla sohvalla. Onko tämä normaalia kissan käytöstä? Pitäisikö olla huolissaan?

Pitäisikö olla huolissaan, jos rupeaa näkemään äidissä niitä piirteitä, mitä on itselläänkin? Hypoteettinen jos.

Pitäisikö olla huolissaan, että yli 6 % äänesti Paavo Väyrystä presidentiksi? "Ilman miljoonarahoituksia, talkoohengessä!".

Pitäisikö olla huolissaan, kun laitoin huonekasvilleni laastarin, jotta se paranisi nopeammin? Siitä huonekasvista siis. Ei minusta. Minulla ei ole mitään hätää. 

Pitäisikö olla huolissaan, että tekstasin äidilleni yli tunti sitten, eikä hän ole vieläkään vastannut? En todellakaan ole neuroottinen tai hyppää nopeasti johtopäätöksiin, tai että ikävät ajatukset valtaisisivat tällaisissa tiedottomuuden tiloissa mieleni, mutta ihan vain varuilta oliko se 112 vai 113?

Pitäisikö olla huolissaan ihmisistä, jotka tituleeraavat itseään positiivisessa mielessä lämpimiksi ja pörröisiksi? Ihmisten keskilämpötila on n. 36-37 paikkeilla, eli ylimääräinen lämpö on enemmänkin merkki siitä, että on aika lääkärin. Karvoitus taas ei ole in muuta kuin hipstereillä ja metsuriseksuaaleilla. Niin että pitäisikö olla huolissaan, että tällaisia ihmisiä on olemassa?

Pitäisikö olla huolissaan, kun J on vaihtanut aamiaispuuroon laitettavat pakastemustikat kuningatarsekoitukseen? Mitähän muuta se meinasi tässä taloudessa vielä vaihtaa?! 

Pitäisikö olla huolissaan, koska en sopeudu kuulema kovin hyvin muutoksiin?

(varoitus: sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Sekä sarkasmia)

Let's face it: jos mies sanoo nauttivasta shoppailusta, hän joko a) valehtelee, b) ei ole olemassa. Miehen käsitys shoppailusta on ylimmälläkin liigatasolla max. puolen tunnin pituinen suoritus, johon yleensä tarvitaan vähintään yksi lisäpelaaja tai hänen unelmatapauksessaan nettialusta. Hommat hoidetaan kerralla pakettiin, välinnat ja päätökset tehdään usein budjettia ajatellen sekä aikaa säästäen.

Naiset sen sijaan ovat tehneet shoppailusta samaa, mitä miehet ovat tehneet jalkapallosta: taitolajin.

jokainen liike, jokainen kuvio, jokainen ostotapahtuma on kuin ekonominen baletti, vuosien harjoittelun tulos. Kun mies kävelee liikkeeseen ja ostaa sen mikä sattui sopimaan päälle, on nainen kierrellyt kaikki putiikit läpikotaisin usean viikon ajan. Hän on nettikaupassa tehnyt hintavertailuja, tutustunut vaatteiden materiaalivalintoihin sekä eettisyyteen. Hän on vertaillut haluttuja ryijyjä instagramin ja pinterestin kuvavirrasta sekä joissain tapauksissa jopa tehnyt omia kollaaseja kaikista niistä asukokonaisuuksista, joita aikoo hankkia. Rakkaudesta lajiin.

Myös itse ostotapahtuma ottaa rituaalinomaista lähestymistapaa toteutuakseen, jota naiset kutsuvat usein koodinimellä "omaa aikaa". 

Tässäpä siis hypoteettinen tilanne, jota mukaillen voi nähdä näitä yllä mainittuja esimerkkejä käytännön valossa, täysin oletusarvoisesti tietenkin.  

Mies: "Miksi ei voida vaan tilata netistä?" kysyt tyttöystävältäsi kun kävelette kohti valtavaa ostoskeskusta. 

Nainen: "Koska shoppailu on mun kardio!" Astut sisälle kauppaan, jossa haluttu vaatekappale sijaitsee. Varo katsomasta itseäsi peilistä, ettei epätoivo iske jo ennen sovittamista.

Mies: astut naisen vanavedessä kauppaan, katsot viimeistä kertaa tyttöystävääsi syvälle silmiin ja toteat toiveikkaalla äänellä: "nähdään kassoilla?" Lähdet kohti miestenosastoa. 

Nainen: Katselet ympärillesi, skannaat väkijoukon: jos keski-ikä vaikuttaa yli 18-vuotiailta, olet oikealla kentällä.

Näet edessäsi valtavan pitkän kentän, täynnä vaaroja ja harhautuksia:

alennusrekit.

Ne ovat saartaneet kulkureittisi täysin ja sinun on nyt improvisoitava, alkuperäinen reittikuvio voidaan heittää samantien roskiin. Älä vain vilkaise ympärillesi, et tullut tänne tätä varten. Olet vahva, itsenäinen nainen joka tekee itse omat valintansa!

15min myöhemmin olet selviuýtynyt alennusviidakosta, kädelläsi kolme eläinkuosista vaatetta. Selviytyminen ottaa uhrinsa. 

Mies: Nouset rullaportaat ylös miesten osastolle. Näet edessäsi vaatemeren, etkä tiedä mitä tehdä. Epätoivo iskee, sillä et vieläkään ole päässyt täysin kärryille siitä, miksi kenenkän pitäisi omistaa muita vaatekappaleita kuin huppari, 3 t-paitaa ja kahdet farkut. Ja kollarit. 

Boxeritkin ovat lähinnä elämäntapa-kysymys. 

Nainen: Saavut liikkeen keskiosaan, jossa sijaitsevat nuorten vaatteet. Otat ylimielisen asenteen ja tuhahdat itsellesi, "kuka tuollaisiakin vaatteita mukamas pitää, teineillä ei ole kyllä minkäänlaista makua". Samalla annat itsellesi henkisen taputuksen olalle; olet aikuistunut, hyvä me! 

Luulet olevasi jo kuivilla, kun silmäkulmaasi osuu jotain kimaltavaa, jotai upeaa, jotain loistavaa:

Yksisarvispaita.

Yrität kääntää katseesi, mutta et voi estää kättäsi ojentumatta kohti tätä upeaa ilmestystä. Ajattelet, että noh, tämän kerran. Eihän minulla näitä vielä ollut.

Tässä värissä.

10min myöhemmin kädessäsi on kolme yksisarvispaitaa (kaikissa väreissä, just in case), kaksi t-paitaa, joissa lukee jotain muka-kornia sekä nilkat paljastavat farkut ja napapaita. Tai no, teineille nämä olisivat varmaankin täysipitkät vaatetukset.

Mies: Päätät hyödyntää elämässäsi hyväksi oppimaa kikkaa saadaksesi apua tässä ostosviidakossa; esität tietämätöntä. Tämä on erinomainen taktiikka, sillä harhaileva, hieman epätoivoinen katse, päämäärätiedoton vaeltelu ja pienet tuskan parahdukset siellä täällä houkuttelevat 5/5 ajasta jonkun auttavaisen kaupan työntekijän paikalle. Kuten tälläkin kertaa. 

Nainen: Olet nyt ohittanut teinien ostoskimaran ja edessäsi on suo. Loputon suo. Nimittäin niitä alusvaatteita. Hikikarpalot vierivät otsallesi, ja päätät antautua kuin Reino Nordin.

Totuushan on, että kukaan ei ihan oikeasti osaa valita niitä taikatamineita, joilla raamisi näyttäisi Viktoorian salaisuudelta. Ainakaan ilman apua. Samalla hetkellä myyjä kysyy olakasi takaa "tarvitsetko apua?". Kuin apteekin hyllyltä vastaat "Ei kiitos, mä vaan kattelen". 

Perse. 

 Päätät käydä avuttomana hipelöimässä muutamaa rintaliiviä epävarmasti. Olet kuitenkin juuri lukenut fifty shades darkerin, joten henkinen Anastasia ottaa ohjat. Matkaasi tarttuu jotain, minkä ilmeisesti pitäisi olla body, mutta muodostuu pelkästä naruista. 

Mies: valkoinen ritarisi ananastukassa ja pillifarkuissa sähähtää paikalle, ja yhdessä alatte suunnittelemaan asukokonaisuuttasi. Myyjä ottaa pikaisen silmäisyn figuuristasi ja nanosekunnissa kädessäsi on kolmet farkut, kaksi kulmapaitaa, neljä  villatakkia ja yksi takki. Et ole varma, mitä juuri tapahtui, mutta päätät olla kyseenalaistamatta tapahtunutta sen enempää. Senkin olet havainnut toimivaksi kikaksi elämässä. 

Nainen: Päätät nyt mennä pukukoppiin. Osittain siksi, että olet pukenut aivan liikaa päällesi ja olet valmis heittäytymään nudeksi tässä ja heti jo muutenkin, ja osittain siksi, että kätesi ei enää jaksa kantaa kaikkea sitä häpeää, mitä olet sen päälle asettanut.

Pukukopin valaistus kertoo aina omaa tarinaansa. Sellaista tarinaa, mitä et tiennyt, että kehollasi on kerrottavana tai ylipäätään mahdollista olla olemassa. Voiko selluliittiä oikeasti keräytyä tuonne?!

Epätoivoinen tunne valtaa mielesi. Rupeat kiskomaan vaatteita puolittaisessa paniikissa päällesi: Tämä paita on liian tiukka tästä, nämä farkut ei menisi päälle edes Metti Forssellille. Höpö höpö, Mettille sopisi mikä tahansa, se on pahvipalan paksuinen muutenkin. Mitä ihmettä olen miettinyt kun olen tämän mekkoa muistuttavan tuubisukan napannut matkaani, eikö tämän kuulukaan peittää perskannikoita? Minkä kokoisille ihmisille näitä vaatteita tehdään, anorektisille hobiteille?! 

Mies: Sovitat kimaltelevan ananastukka-miehen antamia vaatteita päällesi, ja ihmettelet, kun kaikki istuvat niin hyvin. Tämä shoppailuhan on tosi helppoa! Keräät vaatteesi tyytyväisenä ja siirryt kassoille. Tyttöystävää ei näy missään. Voih. Siirryt miestenpaikalle, eli istumaan mallinukkejen jalustoille, niikuin kaikki muutkin tyttöystävänsä hukanneet raukat. 

Nainen: joku koputtaa pukukoppisi oveen, ja kysyy onko kaikki hyvin.  Kuulet kyyneltesi alta kuhinaa oven takaa: "en ole varma mitä tapahtui, kuului parkaisuja, huutoja, ja outoa kolinaa..." Toinen vastaa: "onkohan se taas joku kassialma joka yrittää keittää trangiassa makaroonia meidän kopeissa? Mä en niin ala siivoo sitä sotkua!" 

Pyyhit kyyneleesi ja huudat myyjille: "mä oon ihan ok. Tarviin vaan vähän apua". Avaat oven ja näet myyjien järkyttyneet katseet. 

"Miten sä olet laittanut ton päällesi?" toinen myyjistä kysyy kauhuissaan, ja vilkaiset itseäsi peilistä. Narubody on antanut kehollesi sille kuuluvaa kunniaa, jos kunniaksi lasketaan se että näytät nyt kuumalta kinkulta. Kinkulta, joka on tungettu liian tiukkaan verkkoon ja pursuaa nyt ulos joka reijästä ja hikoilee kuin pieni possu.

Mies: Odotat edelleen tyttöystävääsi. 

Nainen:  Toivuttuasi kinkkuepisodista ja päätettyäsi ettet enää ikinä kieltäydy avusta kun sitä tarjotaan, lähdet kohti kassoja. Joudut pysähtymään hengähtääksesi, sillä sykkeesi on edelleen siellä 140 paikkeella, kun yritit selviytyä sisään ja ulos kaikista niistä vaateansoista. Samalla päätät, ettet enää ikinä poimi vinkkejä pukeutumiseen instagramista.

Sovituksen jälkeen kädessäsi on enää yksi t-paita, bleiseri, bile-toppi (mistä tämä tuli?), hattu, 10x stringejä (eihän sitä koskaan tiedä), housupuku virallisuuksia varten ja tietenkin yksisarvispaita. Siirryt kassalle. 

Mies: näet tyttöystäväsi. Hän näyttää siltä että olisi juuri tulossa ydinsodasta. Mitä ihmettä on tapahtunut?!

Nainen: Mitään et ostanut ja silti loppusumma näyttää kolminumeroisia lukuja. Lompakkosi ei kestä tätä kulutusta ja päätät omistaa lopun elämäsi kirppareilla kiertelyyn. 

Toivut kuitenkin nopeasti kulutus-itse-inhostasi, koska mielesi täyttää se todellinen hyvinvoinnin barometri: 

materialismionnellisuus. 

Näet poikaystäväsi istuskelemassa ovien läheisyydessä ja saavut hänen luokseen vieläkin puuskuttaen. Miten hän on jo valmis? 

Kohdattuanne mies kysyy epäröiden: "miten olet noin punakka ja hikinen?"

Vastaat: "no kyllähän sä tiedät, shoppailu on mun kardio." 

Kuvat: Pinterest 

(varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä huumoria ja klikkiotsikointia)

Nykypäivän ehdoton ykkösasuste, pyöreät pakarat, ovat jokaisen huulilla (ei kirjaimellisesti, toivottavasti) ja tavoitteena. Mietitään, miten siitä omasta ahterista saataisiin täydellinen persikka, ja salilla hinkataan reidenloitontajaa kuin ikkunoita keväisin.

Onko siis sinunkin tavoitteena tänä vuonna saada täydellinen bikinivartalo jota koristaa komeat kankut? Oletko aina halunnut osallistua twerkkaustunneille mutta et omista hyllyvää hyytelöä? Oletko aina haaveillut elämästä täydellisen ahterin kanssa? Ei hätää! Olen tähän listannut mielestäni ne parhaat ja toimivammat kikat, mitkä auttavat hetkessä paremman peräsimen kaipuuseen!

Silvous pyllyy:

1.pyllistä peiliin tai kameraan

Tämä on henkilökohtainen kestolempparini. Voit tehdä tämän kotona, salilla, kaupungilla, koulussa, missä vain! Etsi vain peili ja halutessasi kamerasi, ota tukeva asento, toinen lonkka koholle ja työnnä takamustasi taaksepäin. Jos haluat tehostaa liikettä, vedä hieman vatsaa sisään ja räpsäise kuva! Täydellinen persie, ja takuuvarmat tulokset hetkessä. Muista ladata kuva sosiaaliseen mediaan, jolloin maksimoit tuloksesi. 

2. täytä sukkahoususi sellufaanilla tai vaihtoehtoisesti  vaatepunteilla

Tavoitteena näyttää vaippoihin pukeutuneelta ihmislapselta tai Kim Kardashianilta? No broblemos! Tämä liike toimii erinomaisesti täällä kylmässä Suomessa, jossa bikinikautta on n. 2pv vuodesta. Loput päivät voitkin yksinkertaisesti vetäistä päällesi ihonväriset sukkahousut ja laittaa täytettä pöksyihin kuin Ru Paul konsanaan! 
Kun yläasteella 2000-luvulla täytettiin push-up-liivit sukilla ja wc-paperilla, nyt täytettä tungetaan  sukkahousuun. Ammattilaiset sosittelevat määräksi n. 7-10 vaatepunttia, riippuen haluamastasi volyymista.  Muista kuitenkin tasoitella mahdolliset muhkurat, sillä emmehän tietenkään halua, että kukaan saa selville kauniin kumpusi saloja?

muista tasoittaa muhkurat ennen ulos menoa, ethän halua näyttää hölmöltä!

3.Ole jatkuvasti kyykkyasennossa

Oletko törmännyt instafiidissäsi tai snapchatissa kyykisteleviin trikootyyppeihin, ja miettinyt, kuinka heillä onkin noin upea takamus! Tämä liike antaakin vastauksen kysymykseesi, ja sopii erityisesti Slaavilaisille ja niihin instagram-kuviin. 
Muista kokeilla erilaisia kyykkyjä: perinteinen kyykky, kyykky tangon kanssa, geisha-istuminen (polvet koukussa ja selkä suorassa), yhden jalan kyykky- kokeile ja testaa, mikä sinulle sopii juuri parhaiten! Muista optimoida pyllysi pyöreys tiukoilla trikoilla ja oikeilla häshtägeillä, niin liikkuvuus ja liketykset ovat varma homma!

4. Kävele joka paikkaan selkä notkolla

Tämä liike vaatii jo hieman enemmän omistautumista asiallesi. Jos kävely tuntuu hankalalta, pyri joko juoksemaan tai rivakasti kävelemään haluamaasi paikkaan tavalliseen tapaan, ja yksinkertaisesti notkoile paikan päällä. Hyvän kaaren selällesi saat, kun kuvittelet taaksesi viimeisillään raskaana olevan naisen masun, tai hot dog-kojuilla viihtyvän amerikkalaisen turistin. Halutessasi voit lisätä kantapäitten alle korot, jolloin notkoa tulee jo puoli-ilmaiseksi. Varo kuitenkin korkkareilla juoksua, se on edistyneemmille notkoiljoille.

5. Älä stressaa pyllystä, se on perseestä

Vuodenvaihde on erinomaista aikaa kaikille klikinmetsästäjille saada lisäyleisöä treenikanavalleen. Otsikot kuten "näillä kikoilla peppu piukeammaksi" tai "Haaveena pakarat kuin Kimillä? Ei hätää, tällä ohjelmalla onnistut!" tai "juuri tällä p*rseellä paskot paremmin!" pomppaavat varmasti monen treenarin fiidiin aika ajoin.  Pepun treenaaminen on muodikasta ja onkin mahtavaa, että meitä kurvikkaampiakin naisia saa ihannoida! Kuitenkin, jos pakarasi toimii hyvin liikkeessä ja makuulla, sekä tekee tarvittavat luontoäidin toimitukset saniteettitiloissa, en lähtökohtaisesti lähtisi huolehtimaan liikaa pyllyn muodosta tai ottamaan yhteyttä YK:n tukikohtaan huolenaiheestasi. 




Faktahan kuitenkin on se, että mitään taikakeinoja takamuksen ojennukseen ei ole, shokkiuutis-otsikoista huolimatta: riittävällä treenillä ja ruualla kasvaa kankku kuin kankku. Bulgarialaisia kyykkyjä, takapotkuja ja pirusti sitä prässiä ja smithiä. Isosoilla painoilla isoja liikkeitä. Muista syödä hyvin ja riittävästi, jotta pakara pullistuu myös levossa. 
Mutta nämähän jokainen taitaa jo tietää muutenkin. Siispä, näillä eväillä viikonlopun viiettoon, muistakaa tankata kunnolla (muutakin kuin sitä viiniä!). 

Nyt kun on arki potkaistu kunnolla käyntiin joululoman jäljiltä, ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, miten noin suurinpiirtein mun tavallinen tiistai menee. 

Itse tykkään arjesta. Siitä, että on tiettyjä asioita, joita teet päivittäin, tietynlaisesta jatkuvuudesta. Ehkäpä olen oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista. En pidä siitä, että minulla on liikaa tekemistä eikä lainkaan omaa aikaa. Jos kalenterini alkaa näyttämään punaista, pyrin raivaamaan omaa aikaa ainakin johonkin väliin. Mielestäni on tärkeää olla aikaa pysähtyä, myös arjessa. Silloin jaksaa paremmin, henkisesti ja fyysisesti.

Haluan myös joka päivä tehdä ainakin yhtä sellaista asiaa, mistä nautin, oli se sitten suunniteltua tai ei. Usein se liittyy joko syömiseen, liikkumiseen, taiteiluun, musiikkiin tai ihan vaikkapa kodinhoitoon. En halua liikaa suunnitella päiviäni, vaikka niistä löytyykin paljon ihan niitä perusarkisia asioita. 

Yleensä herään siinä puoli ysin ja puoli kympin välillä, sillä uskon siihen, että ihminen oikeasti tarvitsee unta selvitäkseen päivistä. Usein myös treenaan iltaisin, joten unta ei meinaa tulla palloon millään ennen klo 1. Onneksi luonto on tässä puolellani, sillä ilmeisesti joidenkin tutkimusten mukaan ihmiselle luontaisin ja terveellisin aika herätä onkin juuri yhdeksän pintaan.

Aamiaiseksi meillä vedetään nassuun usein puuroa, raejuustoa ja jotain pakastemarjoja. Kahvia keitetään, noh, riittävästi (lue: koko pannu). En ennen ollut kauhea puuron ystävä, sillä jouduin syömään sitä joka ikinen  aamu siihen asti, että täytin 17, joten pienet traumat ovat varjostaneet minun ja puuron rakkaus-tarinaa. Olemme kuitenkin jälleen yhdessä! 

Meikkaamisen jälkeen usein teen hommia koneella ennen kouluun lähtöä. Pyrin tähän aikaan tekemään kaikki asialliset hommat, kuten koulujutut, sillä myöhemmin illasta niitä harvoin jaksaa enää ajatella.  Lisäksi vireystilat on näihin aikoihin parhaat aivoille omaksua ja tuottaa uutta tietoa! (fakta!)

Tällä hetkellä työmaani koostuu suurimmaksi osaksi gradun välttelystä aloittamisesta. Olisihan se vaan niin helppoa lähteä tekemään sitä muttakun ei niin ei. Hankala ihminen kun olen. Itselleni. Pyrin kuitenkin vähintään pari kertaa viikossa edes tuijottamaan gradukansiotani, ja jos jotain tekstiä syntyy, niin hyvä. Ei saa olla liian armoton.

Päivän asu, kaikki kun eivät hyväksy Minni Hiiri-huppareita julkisilla paikoilla, en kyllä tiedä miksi!

Yliopistolla käyn tällä hetkellä lähinnä psykologian luennoilla. On muuten todella kiinnostava aine ja ala, suosittelen ihan kaikille jotka ovat miettineet kyseiselle alalle hakemista! Tosin,  työ- ja organisaatiopsykologian aloitusluento oli tällä kertaa näinkin  "mielenkiintoinen".

Kuuntelen todella paljon musiikkia, mutta välillä on ihan kiva kuunnella kuulottimista vähän muutakin. Suplasta löytyy paljon kaikennäköisiä hyviä podcasteja, tällä viikolla olen korva-ahminut tätä ihanuutta. Jenni on ihana, ja niin on myös nuo naiset!

Käytiinhän me salillakin kaivertamassa etukinttuja J:n kanssa. Salilla käynti kuuluu vahvasti perusarkeeni, ja käynkin jumpalla 3-5 kertaa viikossa. Treenaaminen on minulle todella tärkeä ja rakas harrastus, ja nautin siitä todella paljon. 

"Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Onko ihanampaa aamua kuin tää..."

Näissä sävelissähän taitaa jokaisen maanantait lähteä aina käyntiin, vai mitä? 

Nyt kun tätä yhteiseloa on tuon paremman puoliskon kansaa kertynyt jo korkeat puoli vuotta, on mielestäni sopiva aika valottaa kaikille niitä empiirisiä havaintoja meidän aamuistamme, joita olen tässä puolivuotisen aikana tehnyt. Jälleen kerran tilanteet ovat hypoteettisia, vain auttamaan havainnoillistamaan aamujen ihanuutta. Jätettäköön jokaisen lukijan tulkittavaksi, onko kyseiset tilanteet todella ottaneet paikkansa kattomme alla. 

Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten vuoksi, sillä olen kuitenkin ihan normaalimitoissa ja "viehättävän näköinen", naisellinen nainen. Tämä kysymys sai minut ensin raivon partaalle, ja sen jälkeen todella miettimään: voiko naista ottaa vakavasti tai tosissaan, jos hän on ns. naisellinen?

Naisellisuudella tarkoitan nyt sitä, että ulkoiselta olemukseltaan noudattelee perinteisesti feminiinisiksi miellettyjä piirteitä: pitkähköt hiukset, käyttää silloin tällöin mekkoja ja meikkiä, korostaa kurvikkuutta, ehkä lakkaa jopa kyntensä- perinteisempiä naiseuden tunnusmerkkejä. Omasta mielestäni on todella vaikeaa edes laittaa "naiseutta" johonkin tiettyyn lokeroon, nytkin jouduin todella miettimään noita esimerkkejä listattaessani, mitkä edes voisivat kuvastaa naisellista naista. Mielestäni esimerkiksi asenne kertoo enenmmän naisellisuudesta kuin ulkoinen olemus, ulkonäkö on kuitenkin usein sinun oman persoonasi ja tyylisi heijastamista ulospäin. Ulkonäkö ei sinänsä kerro mitään ihmisen luonteesta tai maailmankuvasta. 

Itse pyrin tunnustamaan erilaisia naiseuksia: inhoan slutsheimausta tai toisten alentamista sen takia, että he näyttävät erilaisilta tai eivät muistuta näitä perinteisiä naisihanteita- naisten kokonaisvaltaista arvostelemista heidän pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Miksi se, miltä näytät, pitäisi olla este sille, mitä sanot? 

Jos ajat pääsi kaljuksi ja kasvatat pinkit kainalokarvat, sinun on hyväksyttävää puhua mistä haluat ja ihmiset lankeavat jalkoihisi, osa vihaa sinua sen takia ja loput paheksuu tai hehkuttaa Jodelin blogijuoruissa. On kuitenkin outoa, että jos oletkin feminiinisempi ulkoiselta olemukseltasi, sinulla ei ole oikeutta puhua naisten epävarmuuksista, tai vaikka ihan vain tavallisista naisten huolista ja ajatuksista, mitä meillä jokaisella kuitenkin on, ripsenpidennyksillä tai ilman.

Uskon, että slutsheimaus ja erilaiset naisen alentamiset ja vähättelyt johtuvat samoista asioista, mistä ne ovat johtuneet jo vuosituhansia: ennakkoluuloista. Ihmiset tekevät mitä erikoisimpia päätelmiä toisista jo pelkän pään koristuksen perusteella: jos sinulla on shokkiväriä päässä, olet elämäm_kolu. Jos sinulla on kalju, olet femakko. Jos sinulla on pitkät hiukset tai vaikka pidennyksetkin, olet bimbo. Jos sinulla on tupee, olet Mauri Pekkarinen. 

Ei ole tekopyhää tai feikkiä puhua epävarmuuksista, itsetunnosta tai kannustaa muita, vaikka näyttäisit miltä. Tiedän useita valtavan kauniita naisia, jotka ovat todella epävarmoja itsestään, eivätkä edes uskalla puhua näistä asioista kenellekään, ehkä juuri siksi että hekin vain pelkäävät, ettei heitä uskota tai oteta tosissaan. Heille sanotaan "fuck you, sähän oot täydellinen, ei sulla oo oikeutta ajatella noin".  On tärkeää muistaa, että sinä et voi tietää, mitä toisen päässä liikkuu tai mitä taisteluita hän on käynyt. Hän voi pitää vaikka itseään maailman rumimpana ihmisenä, siinä missä sinä näet hänet täydellisenä.  Voit kuitenkin aina tarjotua kuuntelemaan ja antaa toisen kertoa. 

Se mitä sanot ja teet, niillä on todella merkitystä. Oikeat ihmiset löytävät varmasti luoksesi, kunhan vain olet aito oma itsesi. On turhaa yrittää miellyttää täällä kaikkia ihmisiä, keskity mieluummin niihin ihmisiin, ketkä tekevät sinut onnelliseksi. Ja aloita itsestäsi. Ole juuri sen näköinen kun itse haluat olla, naisellinen tai ei niin perinteisen naisellinen. Puhu niistä asioista, mitkä ovat sinun mielestäsi tärkeitä jakaa muille. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa toisesta, jätä sanomatta. Ja ennen kaikkea: Lopeta toisten ennakkoluuloinen tuomitseminen ja arvioiminen henkilönä sen takia, miltä he näyttävät. Tutustu, keskustele ja kuuntele: saatat vaikka yllättyä, positiivisesti! 

Heippa!

Kuukausi on mennyt nopeasti ja uskomattoman paljon olette jaksaneet näitä jorinoitani lukea, mahtavaa!

 Ajattelinkin sen kunniaksi tehdä tämmöisen listauksen asioista, mitkä auttaisi teitä lukijoita tuntemaan minut ehkä hieman paremmin. Ja koska en ole ollut koskaan erityisen kiintynyt tasalukuihin niin tässäpä niitä olisi 21.

Joten, täältä pesee:

1. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa OKL:ssa luokanopettajaksi, sekä pitkänä sivuaineena psykologiaa.

2. En tiedä edelleenkään, mikä minusta tulee isona.

3. Rakastan kissoja ja oikeastaan kaikkea mikä on pörröistä ja söpöä. Ja Disneytä.

4. Vaihdan hiusväriä kuin sukkia. Tämä ei ole edes liioittelua, sillä viimeisen kolmen vuoden aikana tukkani on ollut musta, raidoitettu, tumma ombre, blondi (kahdesti), harmaa, punainen, oranssi, mahonki ja kaikki 50 shades of brown. 

5. Palaan kuitenkin aina takaisin tummaan/mustaan. Hiusväriin siis. 

6. Olen teininä käynyt läpi erilaisia vaiheita, kuten emo, gootti ja  gyaru. Asuakaan en vaihtaisi!

 7.Olen harrastanut musiikkia 9-vuotiaasta asti, ensin klassista selloa ja sen jälkeen pop/jazz-laulua.

8. En ole käynyt kampaajalla 12 vuoteen.

9. Leikkaan ja värjään tukkani siis itse.

10. Leikkasin ensimmäisen kerran tukkani 11-vuotiaana, valinnaksi päätyi tyylikkään klassinen osittain silmän päälle tuleva puoliotsatukka. Tavoittelin siis sivuotsista, mutta koska keittiön sakset eivät olleet ne kaikista terävimmät tehtävään, jouduin tyytymään kyseiseen hieman portaikkoa muistuttavaan lookiin. Äitini ilme oli vailla vertaa, kun näki minut ensimmäisen kerran uuden tukkani kanssa yleisöstä sellokonsertissa.

11. Omistan todella eriskummallisen huumorintajun ja erityisesti ironiaa tykkään viljellä, joskus muiden kyllästymiseen tai väärinkäsityksiin asti.

12.  Olen ollut sekä ylipainoinen ja alipainoinen.

13. Haaveilin pienenä unelma-ammatista laulajana. Edelleenkin haaveilen samasta alasta, mutta realiteetit ovat tainneet tulla vastaan...

14. Treenasin kotonani vuoden ajan (17-18v.) ennen kuin uskalsin hankkia ensimmäisen salikorttini, sillä minua hävetti aivan liikaa narukäteni ja lättäpyllyni. Nykyään treenaan noin 3-5 kertaa viikossa. 

15. Olen ollut kerran avoimessa suhteessa.

16. Kirjoitin äidinkielestä laudaturin.

17. ...vaikka minulla on lievä lukihäiriö. Nämäkin tekstit luen valehtelematta 5-10 kertaa läpi vain sen takia, ettei joku virhe jäisi huomaamatta. 

18. Paras dippi on ehdottomasti ranch.

19. Minulla on edelleen karkkipäivä, perjantai! Muut päivät ovat sitten herkkupäiviä.

20. Olen piirtänyt ja maalannut aivan pienestä pitäen, ja teininä lempihommiani oli tehdä parhaan ystäväni kanssa omia manga-sarjakuvia. Luulen, että ne ovat edelleen jossain tallessa, oi voi...

21. Rakastan sisustamista ja shoppailua. Ja rakastamisella oikeasti tarkoitan sitä; kerran oltuani shoppailukiellossa korkean kuukauden ajan, palkitsin itseni, milläpä muullakaan, kuin 200€ shoppailukierroksella.

Noniin, siinäpä noita. Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat jaksaneet tykätä ja kommentoida juttujani somessa, on ollut todella jees startti, eiköhän jatketa samaan malliin!