Mietin tätä kysymystä usein, varsinkin julkisilla paikoilla. Pienen tuskailun jälkeen totean, että olen todellakin 24-vuotias nainen, joka lukuisten identiteettikriisien ja itsetunto-oppaiden jälkeen seisoo edelleen siinä samassa H&M:n jonossa se leopardikuvioinen DIVIDED-toppi kourassaan ja pohtii, onko yksisarviskuvioisten sukkien ostaminen liian lapsellista.

Ei ole.

Voitte varmaan jo nyt päätellä, miksi otsikoin blogini kuten olen sen otsikoinut.

Olen aina halunnut kirjoittaa ajatuksiani ylös jonnekin, mutten ole vain saanut aikaiseksi. Olen niin sanottu jossittelija: mitä jos kukaan ei lue? Mitä jos ketään ei kiinnosta? Mitä jos mulla loppuu kiinnostus koko homman suhteen?

Nyt kuitenkin päätin ottaa itseni niskasta kiinni ja rykäistä ulos ihka ensimmäisen blogini!
Jos nyt mietit, että mitähän olen lähtenyt lukemaan ja hiiren kuva vetäytyy kohti sivulehden ruksia, niin odota! Kerron miksi sinun, siis juuri sinun, pitäisi jatkaa lukemistasi.

Tarkoituksenani on kirjottaa tänne juttuja tosielämästä sekä pohdintoja aikuisuuden kynnyksellä tasapainottelusta, kuitenkin huumorin siivittämänä. Jos odotat shampanjaa ja luxuselämää Nikon D850:n kautta, niin joudun valitettavasti tuottamaan pettymyksen. Vaikka rakastankin kiiltäviä asioita ja RuPaulia, ei tämän hetkinen elämäntilanne kustanna näitä henkisiä tarpeitani. Pyrin kuitenkin luomaan sisältöä, mikä olisi hauskaa, viihdyttävää ja edes jollain mittarilla laadukasta.

Tervetuloa blogini pariin!

ps. Ei oteta sitten kaikkea niin tosissaan, eihän?