Kesäkuu on viimein täällä, ja niin ovat myös uudet tuulet (kovin kirjaimellisestikin). Muutimme nimittäin J:n kanssa Savon sydämmeen eli Mikkeliin kesätöiden ja jalkapallon perässä (kyllä), ja vanhempiemme onneksi päätimme hankkia asunnon tällä kertaa lähempää keskustaa, pois pyörimästä heidän nurkistaan. 

Itse pidän Mikkelistä paljon, vaikka monet täältä poistuneet ovatkin tämän paikan ilolla jättäneet taakseen. Täällä luonto on kaunista, ihmiset rempseitä ja kaupunkitunnelma on jotenkin aitoa ja turvallista. Jyväskylässä asuessa on jo kerennyt tottumaan siihen, että ihmiset ovat jollain tavalla kylmiä ja etäisiä, ja kontaktia ei oteta edes pakon edessä (muuta kuin haalaribileissä). Täällä on myös kohtuullisen paljon elämää, vaikka joskus Jodel antaakin toisin ymmärtää. Toissa päivänä kävellessäni salille kirkkopuistossa oli ihana kesäkonsertti ja valtavasti ihmisiä, keskellä päivää. Se oli jotenkin todella Mikkelimäistä. Kirkkopuisto, ihmiset ja kesäpäivä.

Asumme siis tämän kesän J:n kanssa 45 neliön kaksiossa lähellä työpaikkaani. Vaikka kämpässä onkin muovilattiat, en vain pääse yli siitä, kuinka on kivaa asua kerrankin kesä kaupungissa, lähellä ystäviä ja palveluita. Olen jo vuosia majaillut kesät vanhempieni luona maaseudulla, joten erilainen kesä on todellakin tiedossa, enkä malta odottaa mitä kaikkea pääsenkään tekemään!

Saimme sisustettua asunnon todella hyvin, kiitos Millan,  ja muutenkin asiat tuntuvat tällä hetkellä kovin stressittömiltä ja elämä pitkästä aikaa rennolta, perusarjelta. 

Opiskelija-elämässä haasteena usein tuntuu olevan ajan ja vastuun järjestäminen ja priorisointi. Vaikka elämä näyttäytyy somessa rennolta ja arki koostuu  kolmesta B:stä eli bilettämisestä, bodaamisesta ja beerbongista, ei se sitä todellakaan jatkuvasti ole. Vapaus tuo vastuuta, ja vastuu on välillä, viiden itsenäisen kurssin ja kolmen ryhmätyön lomassa viimeinen asia, mitä haluaisi. Sen takia aijonkin ottaa nyt kaiken irti tästä rennosta, huolettomasta ajasta, minkä saan täällä kesäkodissamme ja kotikaupungissani viettää. Käydä töissä, tehdä hyvää ruokaa, nähdä ystäviä, maistella viinejä, urheilla, käydä teatterissa ja keikoilla, tehdä asioita jotka eivät vaadi paljoa, mutta antavat todella paljon. 

En aijo tehdä mitään kliseistä joka bloggarin kesän bucket-listiä, koska a) ne eivät ikinä toteudu ja b) olen huomannut, että parhaat asiat tapahtuvat extempore-tyylillä. Jotenkin myös tuntuisi siltä, että jos tekisin lupauksia siitä, miten hauskaa aijon tänä kesänä pitää ja listaisin ne ylös, muuttuisi lista ajan kanssa vain suorittamiseksi eikä asiat olisi enää kivoja juttuja mitä haluaisi tehdä. Jokainen tyylillään, minä aijon nyt ottaa rennosti, kaikin puolin. 

Joten nauttikaa tekin kesästä ja koittakaa rentoutua!