AIKUISTESTI

Perjantai, perjantai, millin perjantai...

Näin mun sisäinen kello aina ilmoittaa mulle, että viikonloppu on saapunut. Maailman raskaimmalla mainosvärssyllä.

Thanks.

Mutta tosiaan, tänään on perjantai, ja sen kunniaksi olemme päättäneet kokoontua kanasten kanssa kotkottamaan, sillä kun sielu kaipaa virkistystä, p*skan jauhantaa, vatvomista ja tonkan viiniä, on aika suunnitella tyttöjen ilta!

"Kuulinko siilin aivastuksen..?"

Koska itse olen aikamoinen 007 ja minulla on jonkin verran myös miespuolisia ystäviä, ajattelin nyt hieman pistää omia havaintojani vertailuun siitä, kuinka tyttöjen ilta ja poikien ilta eroavat toisistaan. Tässä siis täysin hypoteettinen asetelma empiirisistä havainnoistani:

18.00

Tytöt: Paikalle saavutaan täsmälleen oikeaan aikaan. (paitsi se yksi kaveri, joka on aina vähintään 2h myöhässä.) Mieluiten jopa hieman ajoissa, niin että jää aikaa todella vaihtaa rauhassa kuulumiset. (Todellisuudessa saavuit paikalle, koska et malta enää pysyä erossa viinistäsi ja haluat kertoa emännälle, miten Kirsti loukkasi tunteitasi viimeviikolla, ennen kuin hän itse saapuu paikalle.)

Pojat: äijjät saapuu paikalle. Omat kaljat kylmään ja isännän jo valmiiksi kylmät kiertoon. Änäri tai fifa päälle- kaikki istumaan sohvalle pelaamaan. Joku kysyy missä Jorma on, joku kertoo että jonkun kiisun luona. Keskustelu loppuu siihen.

18.30

Tytöt: kaikki ovat saapuneet ja alkumaljat maistettu (paitsi sinulla, koska mielestäsi oli hyvä idea ottaa alkuhömpsyt ennen muita, jotta olisit rennompi) ja nyt vaihdetaan kuulumisia. Kerrotaan kaikki perusarjen tylsyydet, kunnes möläytät kysymyksen, jota sinkut pelkäävät ja johon pariutuneet eivät malta olla vastaamatta: "mitenkäs se kaikkien rakkauselämä sujuu?"

Pojat: pelataan fifaa. Kolmannet kaljat auki.

19.00

tytöt: ollaan siirrytty pöytään, jonne emäntä on pistänyt parastaan: esillä kolmea eri kanasalaattia, gluteenittomia piirakoita, vegaanisia pikkunaposteltavia ja tietenkin erilaisia raakakakkuja ja siemenkeksejä. Hyvä balanssi on on oltava: makrot kuntoon niin se 12 annosta ei tunnu missään!

Pojat: joku ehdottaa, että tilataan pizzaa. Joku tilaa pizzaa. Fifa jatkuu. Viidennet kaljat aukeaa.

20.00

tytöt: nyt ollaan siinä pisteessä, että paluuta ei enää ole. Viinistä on juotu puolet ja olet huolissasi, saatko tarpeeksi hyvän pöhinän, sillä vielä ei tunnu missään. Mähän voisin vaikka ajaa autoa!

Eikä haittaa, ettei mulla ees oo ajokorttia.

Olohuoneessa ollaan kollektiivisesti keräännytty noitavainoamaan jotain vanhaa yhteistä tuttuanne ja joku heittää psykoanalyysia toisten parinvalinnoista. Onhan hän käynyt kaksi kurssia psykan opintoja. Lukiossa.

Pojat: pizzat saapuvat. Syödään. Joku kysyy, onko Jormasta kuulunut edelleen mitään. Toinen vastaa että ei. Joku kommentoo "ääiiijjääää". Fifa jatkuu.

21.00

tytöt: Joku ehdottaa juomapeliä. Neljä haluaa pelata, Loput eivät. Seuraavaksi taistellaan, mitä peliä pelataan ja millä säännöillä. Peliksi valikoituu party-Alias ja säännöksi että on juotava niin monta kertaa kun meni oikein. Parin kierroksen jälkeen kukaan ei muista, mitä aluksi sovittiin ja juomakriteeriksi riittää enää se, että olet mukana. Ei ole enää sääntöjä, on vain luonnon laki. This. Is. Spartaa!

Pelistä jättäytyneet tunkeutuvat tässä vaiheessa vessaan kohentamaan meikkejään ja kehumaan, kuinka luonnollisen kaunis toinen on. "Voisimpa mä olla yhtä nätti ku sä!" "Mut sähän oot!" vastaa toinen kontour-palettinsa takaa. Ehkä muutama kyynel. Varo maskaraa.

Pojat: fifaa. Joku ehdottaa juomapeliä, joku huutaa "äijääääääät". Kaikki kerääntyvät pelaamaan juomapeliä. Lukuisia kaljoja avautuu.

22.30

tytöt: joku huomaa että kello on jo vaikka mitä, ja kohta pitää lähteä keskustaan, enää puolitoista tuntia aikaa! Kaikille syntyy kollektiivinen tarve korjata jo kerran juhlatällinkiin pistettyä naamaansa, ja joku hiipii kaverin kanssa emännän vaatekaapille. "Sillä on vaa niin paljon kivempia vaatteita ja kenkiä kun mulla."

pojat: Fifaa. Kaksi kaveria on jättäytynyt joukosta ja harjoittelevat kulmassa Oasiksen wonderwall-kappaleen alkeita. Eihän sitä ikinä tiedä, jos vaikka tästä upeasta taidonnäytteestä olisi hyötyä tänä iltana mimmimarkkinoilla...

23.30

tytöt: Nyt kun kaikki tuoksuvat Sokoksen kemppariosastolta ja ovat änkeytyneet tuubisukkaan, on aika tilata taksi ja siirtyä keskustaan juhlimaan: tilataksin tilauksen jälkeen Kirsti päättää ilmoittaa, että aikoo sittenkin kävellä, koska hänen yksi kaveri tulee tuohon ulos ja vaan nopeesti vaihdetaan kuulumiset, mä tuun kyl sit sinne samaan paikkaan teijän kaa!
No, ihan sama, ei me sitä Kirstiä oltais kuitenkaan jaksettu enää yhtään enempää.

Toinen päättää, että vielä on nopeesti syötävä jotain että jaksaa ~~juoda~~ tanssia!

Kolmas meikkaa. Edelleen.

Neljäs tekstaa poikaystävälleen, kuinka rakastaa tätä ihan älyttömästi ja ajattelee sitä koko illan tehdessään vastuuttomia ratkaisuja!

Viides itkee nurkassa, eikä kenelläkään ole mitään hajua miksi. Vielä. 50/50 mahdollisuudet, joko siksi ettei saanut Tinder-matchia ja siksi kukaan ei rakasta häntä, tai siksi että viini loppui liian aikaisin.
Kuudes saa hermoromahduksen, koska olisi halunnut saada ryhmäkuvan ja nyt se on liian myöhäistä. Kuinka nyt kukaan saa tietää ja olla kateellinen siitä, miten kivaa meillä on?!

Taksin tilannut panikoi eteisessä ja yrittää saada kaikkia kokoontumaan ja laittamaan kenkiä jalkaan. Takkeja ei oteta, koska nythän on talvi ja eihän siellä voi olla kovin pitkiä jonoja.

Ulos selviydään 23.59.

pojat: fifaa. Joku kysyy, monelta baariin. Toinen vastaa "äijjääääää". Kaikki suihkauttavat Axea eteisessä ja käydään vahaamassa tukat. Kaikki lähtövalmiina 23.40. Jorma odottaa jo taksissa.

No kommenttia

Olisi viikon vakavan aika.

Keskustelimme ystävieni kanssa nykyisistä kauneusihanteista ja siitä, kuinka nykyään varsinkin nuoremmilla tuntuu olevan pakkomielteisyyttä muistuttava tarve muokata kehostaan täydellinen. Keskustelu lähti siis liikkeelle tästä artikkelista.

Kysymys kuuluukin, kuka ottaa vastuun?

Totuushan on, että loppupeleissä kuka tahansa täysi-ikäinen saa tehdä keholleen mitä haluaa, ja käytännössä tämän yksittäisen tapauksen tiimoilta voitaisiin sanoa että kliniikka on tapahtuneessa vastuussa.

Mutta kuka todella on vastuussa siitä, mihin me ja meitä nuoremmat ovat ajautumassa? Miksi 18-vuotias kokee kehonsa niin vajaaksi, että on valmis menemään Latviaan tai Liettuaan otattamaan itselleen useissakin tapauksissa vaaralliseksi ja hyvin epäkäytännölisiksi todeltut implantit perskannikoihin?

Mistä syntyy tarve, ja mistä syntyvät näin naurettavat ulkonäköpaineet, joita varsinkin nuoriin kohdistuu? Miksi me ollaan heitetty roskiin kaikki se työ ja tuska, jonka eteen naiset ennen meitä, meitä varten, ovat taistelleet?

Surullistahan se on, että nykymaailmassa vaippoja muistuttavat ulokkeet ovat maksamisen arvoista ulkonäkövaluuttaa, kun samalla (ja jopa pienemmällä) hinnalla voisi halutessaan ostaa itselleen salijäsenyyden ja PT-palvelut ja saada pyöreät pakarat luonnollisesti. Ongelma tuleekin vastaan, kun kaikki halutaan nyt ja heti. Riippumatta siitä, olisiko kehosi todella kyvykäs vastaanottamaan fyllinkiä ja pumplaatteja.

Tietenkään tämmöinen ulkonäköihanne ei ole syntynyt tyhjästä. Kardashianien ja muiden kurvikuningattarien myötä niin media kuin erilaiset ihmisryhmät pitävät tärkeimpänä asiana niinkin naurettavaa asiaa kuin persauksen muoto. Nuori mieli imee kaiken sen informaation itseensä totuutena ja rakentaa siitä itselleen sen todellisuuden, missä sitten eletään. Nuori on kehittyvä, pieni yksilö, joka ei vielä osaa lukea mediaa tai ympäröivää maailmaa kriittisesti, vaikka niin ehkä kuvittelisi. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään huono itsetunto ja tarve miellyttää muita, on soppa valmis.

Minä.

Minä myös. Nauru kauneimmista asioista mitä tiedän.

En ajattele, etteikö tämä maa ja maailma saisi ihailla näitä täydellisiä naisia tai fitness-ihmisiä, kaikkihan rakastavat idoleita! Mutta kuka ottaa vastuun siitä, mitä sanoo ja tekee ja antaa ulospäin näkyä? Luodaan illuusiota täydellisyydestä, vaikka totuus voisi olla paljon muutakin. Varsinkin, kun kuka tahansa voi nykyään olla fit tai bould tai curvy, mutta tietoa ja taitoa käsitellä ja jakaa informaatiota ei välttämättä ole. Upeasta kehosta huolimatta.

Vaikka fitness-urheilijat eläisivät ja hengittäisivät fitnesstä urheilumielessä ja haluavat jakaa sitä positiivista energiaa muillekin, niin kuka todella ottaa vastuun siinä vaiheessa, kun nuoret ja lapset ajattelevat että "hei, tolta pitää kai myös munkin näyttää ja käyttäytyy", vaikka edellytyksiä, saati taitoa ei nuorella olisi tavoitella samoja asioita terveellisesti.

Minä.

Myöskin minä. Sama nainen, eri asento.

Liian usein fitneksessä näkyvät vain ne pyöreät pakarat ja valkaistu hymy ulkopuolisille. Tällöin mennään metsään ja pahasti jo sen takia, että suurin osa haluaa ruveta fitnessurheilijaksi vain ulkonäkökeskeisistä syistä. Unohdetaan korostaa, että se on elämäntyyli ja asenne, ja parhaassa tapauksessa kilpaurheilu-taustaisen ihmisen keho, mikä on muokkautunut vuosien ja vuosien kovan työn tuloksena. Monet tällaiset "roolimallit" hyvistä tarkoitusperistään huolimatta unohtavat oman vaikutusvaltansa, ja pistävät tykittäen vain sitä omaa elämäänsä ja kroppaansa joka tuutista ulos ikään kuin normina, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, mutta eivät koskaan muista mainita, että "hei, sun ei tarvii olla niinkuin minä, sä olet just hyvä just tollasena kun oot, olet sä sitten pieni, iso, lauta tai kurvikas. Tee sitä omaa juttuasi, ja nauti siitä kehosta mikä sulle on annettu, koska se on ainutlaatuinen". Monet käyttävät henkilökohtaisia some-profiileitaan myös pt-palveluidensa markkinoimiseen, jolloin jatkuvalle "haluatko säkin olla hyvässä kunnossa ja parempi ihminen?"-kommentit kaikuvat korviin tahtomattaankin.

Ja se on väärin.

Nykyinen ulkonäkökeskeisyys on uskomattoman raakaa: kuvavirtaa tulee toinen toistaan kauniimmista ja komeimmista vartaloista, deittailu perustuu siihen, onko kivat ja imartelevat kuvat ja suosiosi ja vaikutusvaltasi siihen, kuinka pulleat ovat huulesi ja seuraajamääräsi somessa.

Kun nytkin selaan instagramia, 90% näistä kuvista on kuvia kaunottarista, täytetyistä huulista, täydellisistä pakaroista, kapeasta uumasta ja kaiken kaikkiaan täydellisistä vartaloista. "Täydellisyys" tuntuu olevan nykyään jokin perusominaisuus, mikä sinulla tulee olla, että voit menestyä.

Täydellisyys on kuitenkin vain harhaa, millä ei ole oikeasti mitään todellista sisältöä. Jos itse mietit vaikkapa ystäviäsi: oletko heidän ystävänsä siksi, koska heillä on täydellinen pylly tai kanta-asiakaskortti Siluettiin? Ovatko esikuvasi ja ihmiset, joita ihailet, mielestäsi upeita siksi, että heillä on suuret rinnat tai valtava haukkari?

Mutta vähitellen ihminen unohtaa, että elämässä voisi olla muutakin tavoittelemisen arvoista kuin täydellinen kroppa.

Meistä kaikista saa otettua onnistuneita kuvia, joissa tissit on tyrkyllä, vyötärö kapea ja huulet sekä kannikat pulleat. Harva laittaa itsestään esille niitä epäonnistuneita otoksia. Näin filtteröityy ihmisten, varsinkin nuorten päähän kuva siitä, että tältä ihminen näyttää aina. Ja se on todella surullista.

kinkkua löytyy.

..myös tässäkin asennossa.

Siinä ei ole mitän vikaa, jos haluaa kehittyä, tai vaikka muuttaa sitä kehonsa koostumusta, itsekin treenaan paljon. Kuitenkin senkin pitäisi tapahtua terveys (fyysinen ja henkinen) edellä, omia tavoitteitaan ja maailmankuvaa mukaillen. Se, että yritämme tunkeutua kaikki samaan pienenieneen muottiin kuristaa meidät vain hengiltä.

Oleellista kaikessa itsensä muokkaamisessa olisi se, että hyväksyt itsesi jo nyt sellaisena kuin olet ja rakastat itseäsi, ihan todella. Sitten, kun osaat rakastaa itseäsi, teet itsellesi hyviä juttuja ja sen näkyy ulospäin. Se näkyy aitona hymynä, positiivisuutena, kykynä ajatella kriittisesti ja älykkäästi, itsevarmuutena.

Mutta jos lähtee muokaamaan omaa kehoaan sellaisista lähtökohdista, että pakkomielteisesti vain tuijotetaan sitä peilikuvaa tai vaakalukemaa tai jonkun somepersoonan muokattua kuvaa, eikä edes osata nähdä sitä omaa positiivista kehitystä omalta itseinholta, niin silloin mennään kyllä pahasti persus edellä puuhun.

Joten juuri sinulle, joka nyt ajattelet itsestäsi, että voi kumpa olisin sitä tai tätä ja parempi ja kauniinpi:

Täydellisyys ei ole normi. Sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Olet paljon mielenkiintoisempi juuri noin, kuin persoonattomana kloonina. Ja jos haluat muutosta, tee se itsesi vuoksi, koska rakastat itseäsi. Ei muiden vuoksi, ei siksi että näyttäisit yhtä hyvältä kuin joku toinen. Vain sinä voit olla maailman paras sinä. Ole siis badass ja ole paras versio itsestäsi. Lue, käy elokuvissa, tapaa ystäviäsi ja suhtaudu intohimoisesti niihin asioihin, mitkä ovat sinulle tärkeitä.

Se jos mikä on seksikästä.