Meikittömyys on ollut minulle aina suht hankala asia. En koe olevani täysin itseni, jos naamaa ei ole meikattu, pyntätty, ehostettu ja tällinkissä. 

Ihailen todella ihmisiä, jotka pystyvät vetämään meikittömän lookin vailla huolen häivää. Mitä itsevarmuutta! Nämä  samat ihmiset ovat tosin usein niitä, jotka eivät syö lihaa, pukeutuvat vain luomuvillaisiin puseroihin ja tuoksuvat kukkasilta. If you know what I mean...

 Itse olen ehkä kerran täysi-ikäisenä mennyt julkiselle paikalle täysin au naturel (tosin vatteet päällä) , ja voi sitä epävarmuuden määrää! Joka kerta katsoessani peiliin, ensin säikähdin ja sitten pohdin, että tuo tyttö kyllä kaipaa vähän väriä kasvoilleen. 

Olisi viikon vakavan aika.

Keskustelimme ystävieni kanssa nykyisistä kauneusihanteista ja siitä, kuinka nykyään varsinkin nuoremmilla tuntuu olevan pakkomielteisyyttä muistuttava tarve muokata kehostaan täydellinen. Keskustelu lähti siis liikkeelle tästä artikkelista.

Kysymys kuuluukin, kuka ottaa vastuun? 

Totuushan on, että loppupeleissä kuka tahansa täysi-ikäinen saa tehdä keholleen mitä haluaa, ja käytännössä tämän yksittäisen tapauksen tiimoilta voitaisiin sanoa että kliniikka on tapahtuneessa vastuussa. 

Mutta kuka todella on vastuussa siitä, mihin me ja meitä nuoremmat ovat ajautumassa? Miksi 18-vuotias kokee kehonsa niin vajaaksi, että on valmis menemään Latviaan tai Liettuaan otattamaan itselleen useissakin tapauksissa vaaralliseksi ja hyvin epäkäytännölisiksi todeltut implantit perskannikoihin?

Mistä syntyy tarve, ja mistä syntyvät näin naurettavat ulkonäköpaineet, joita varsinkin nuoriin kohdistuu? Miksi me ollaan heitetty roskiin kaikki se työ ja tuska, jonka eteen naiset ennen meitä, meitä varten, ovat taistelleet?

Surullistahan se on, että nykymaailmassa vaippoja muistuttavat ulokkeet ovat maksamisen arvoista ulkonäkövaluuttaa, kun samalla (ja jopa pienemmällä) hinnalla voisi halutessaan ostaa itselleen salijäsenyyden ja PT-palvelut ja saada pyöreät pakarat luonnollisesti. Ongelma tuleekin vastaan, kun kaikki halutaan nyt ja heti. Riippumatta siitä, olisiko kehosi todella kyvykäs vastaanottamaan fyllinkiä ja pumplaatteja.

Tietenkään tämmöinen ulkonäköihanne ei ole syntynyt tyhjästä. Kardashianien ja muiden kurvikuningattarien myötä niin media kuin erilaiset ihmisryhmät pitävät tärkeimpänä asiana niinkin naurettavaa asiaa kuin persauksen muoto. Nuori mieli imee kaiken sen informaation itseensä totuutena ja rakentaa siitä itselleen sen todellisuuden, missä sitten eletään. Nuori on kehittyvä, pieni yksilö, joka ei vielä osaa lukea mediaa tai ympäröivää maailmaa kriittisesti, vaikka niin ehkä kuvittelisi. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään huono itsetunto ja tarve miellyttää muita, on soppa valmis. 

En ajattele, etteikö tämä maa ja maailma saisi ihailla näitä täydellisiä naisia tai fitness-ihmisiä, kaikkihan rakastavat idoleita! Mutta kuka ottaa vastuun siitä, mitä sanoo ja tekee ja antaa ulospäin näkyä? Luodaan illuusiota täydellisyydestä, vaikka totuus voisi olla paljon muutakin. Varsinkin, kun kuka tahansa voi nykyään olla fit tai bould tai curvy, mutta tietoa ja taitoa käsitellä ja jakaa informaatiota ei välttämättä ole. Upeasta kehosta huolimatta. 

Vaikka fitness-urheilijat eläisivät ja hengittäisivät fitnesstä urheilumielessä ja haluavat jakaa sitä positiivista energiaa muillekin, niin kuka todella ottaa vastuun siinä vaiheessa, kun nuoret ja lapset ajattelevat että "hei, tolta pitää kai myös munkin näyttää ja käyttäytyy", vaikka edellytyksiä, saati taitoa ei nuorella olisi tavoitella samoja asioita terveellisesti.

Liian usein fitneksessä näkyvät vain ne pyöreät pakarat ja valkaistu hymy ulkopuolisille. Tällöin mennään metsään ja pahasti jo sen takia, että suurin osa haluaa ruveta fitnessurheilijaksi vain ulkonäkökeskeisistä syistä. Unohdetaan korostaa, että se on elämäntyyli ja asenne, ja parhaassa tapauksessa kilpaurheilu-taustaisen ihmisen keho, mikä on muokkautunut vuosien ja vuosien kovan työn tuloksena. Monet tällaiset "roolimallit" hyvistä tarkoitusperistään huolimatta unohtavat oman vaikutusvaltansa, ja pistävät tykittäen vain sitä omaa elämäänsä ja kroppaansa joka tuutista ulos ikään kuin normina, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, mutta eivät koskaan muista mainita, että "hei, sun ei tarvii olla niinkuin minä, sä olet just hyvä just tollasena kun oot, olet sä sitten pieni, iso, lauta tai kurvikas. Tee sitä omaa juttuasi, ja nauti siitä kehosta mikä sulle on annettu, koska se on ainutlaatuinen".  Monet käyttävät henkilökohtaisia some-profiileitaan myös pt-palveluidensa markkinoimiseen, jolloin jatkuvalle "haluatko säkin olla hyvässä kunnossa ja parempi ihminen?"-kommentit kaikuvat korviin tahtomattaankin. 

 Ja se on väärin.

Nykyinen ulkonäkökeskeisyys on uskomattoman raakaa: kuvavirtaa tulee toinen toistaan kauniimmista ja komeimmista vartaloista, deittailu perustuu siihen, onko kivat ja imartelevat kuvat ja suosiosi ja vaikutusvaltasi siihen, kuinka pulleat ovat huulesi ja seuraajamääräsi somessa.

Kun nytkin selaan instagramia,  90% näistä kuvista on kuvia kaunottarista, täytetyistä huulista, täydellisistä pakaroista, kapeasta uumasta ja kaiken kaikkiaan täydellisistä vartaloista. "Täydellisyys" tuntuu olevan nykyään jokin perusominaisuus, mikä sinulla tulee olla, että voit menestyä.

Täydellisyys on kuitenkin vain harhaa, millä ei ole oikeasti mitään todellista sisältöä. Jos itse mietit vaikkapa ystäviäsi: oletko heidän ystävänsä siksi, koska heillä on täydellinen pylly tai kanta-asiakaskortti Siluettiin? Ovatko esikuvasi ja ihmiset, joita ihailet, mielestäsi upeita siksi, että heillä on suuret rinnat tai valtava haukkari?

Mutta vähitellen ihminen unohtaa, että elämässä voisi olla muutakin tavoittelemisen arvoista kuin  täydellinen kroppa.

Meistä kaikista saa otettua onnistuneita kuvia, joissa tissit on tyrkyllä, vyötärö kapea ja huulet sekä kannikat pulleat. Harva laittaa itsestään esille niitä epäonnistuneita otoksia. Näin filtteröityy ihmisten, varsinkin nuorten päähän kuva siitä, että tältä ihminen näyttää aina. Ja se on todella surullista.

Siinä ei ole mitän vikaa, jos haluaa kehittyä, tai vaikka muuttaa sitä kehonsa koostumusta, itsekin treenaan paljon. Kuitenkin senkin pitäisi tapahtua terveys (fyysinen ja henkinen) edellä, omia tavoitteitaan ja maailmankuvaa mukaillen. Se, että yritämme tunkeutua kaikki samaan pienenieneen muottiin kuristaa meidät vain hengiltä.

Oleellista kaikessa itsensä muokkaamisessa olisi se, että hyväksyt itsesi jo nyt sellaisena kuin olet ja rakastat itseäsi, ihan todella. Sitten, kun osaat rakastaa itseäsi, teet itsellesi hyviä juttuja ja sen näkyy ulospäin. Se näkyy aitona hymynä, positiivisuutena, kykynä ajatella kriittisesti ja älykkäästi, itsevarmuutena.

Mutta jos lähtee muokaamaan omaa kehoaan sellaisista lähtökohdista, että pakkomielteisesti vain tuijotetaan sitä peilikuvaa tai vaakalukemaa tai jonkun somepersoonan muokattua kuvaa, eikä edes osata nähdä sitä omaa positiivista kehitystä omalta itseinholta, niin silloin mennään kyllä pahasti persus edellä puuhun.

Joten juuri sinulle, joka nyt ajattelet itsestäsi, että voi kumpa olisin sitä tai tätä ja parempi ja kauniinpi:

Täydellisyys ei ole normi. Sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Olet paljon mielenkiintoisempi juuri noin, kuin persoonattomana kloonina. Ja jos haluat muutosta, tee se itsesi vuoksi, koska rakastat itseäsi. Ei muiden vuoksi, ei siksi että näyttäisit yhtä hyvältä kuin joku toinen. Vain sinä voit olla maailman paras sinä. Ole siis badass ja ole paras versio itsestäsi. Lue, käy elokuvissa, tapaa ystäviäsi ja suhtaudu intohimoisesti niihin asioihin, mitkä ovat sinulle tärkeitä. 

Se jos mikä on seksikästä.