(varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä huumoria ja klikkiotsikointia)

Nykypäivän ehdoton ykkösasuste, pyöreät pakarat, ovat jokaisen huulilla (ei kirjaimellisesti, toivottavasti) ja tavoitteena. Mietitään, miten siitä omasta ahterista saataisiin täydellinen persikka, ja salilla hinkataan reidenloitontajaa kuin ikkunoita keväisin.

Onko siis sinunkin tavoitteena tänä vuonna saada täydellinen bikinivartalo jota koristaa komeat kankut? Oletko aina halunnut osallistua twerkkaustunneille mutta et omista hyllyvää hyytelöä? Oletko aina haaveillut elämästä täydellisen ahterin kanssa? Ei hätää! Olen tähän listannut mielestäni ne parhaat ja toimivammat kikat, mitkä auttavat hetkessä paremman peräsimen kaipuuseen!

Silvous pyllyy:

1.pyllistä peiliin tai kameraan

Tämä on henkilökohtainen kestolempparini. Voit tehdä tämän kotona, salilla, kaupungilla, koulussa, missä vain! Etsi vain peili ja halutessasi kamerasi, ota tukeva asento, toinen lonkka koholle ja työnnä takamustasi taaksepäin. Jos haluat tehostaa liikettä, vedä hieman vatsaa sisään ja räpsäise kuva! Täydellinen persie, ja takuuvarmat tulokset hetkessä. Muista ladata kuva sosiaaliseen mediaan, jolloin maksimoit tuloksesi. 

2. täytä sukkahoususi sellufaanilla tai vaihtoehtoisesti  vaatepunteilla

Tavoitteena näyttää vaippoihin pukeutuneelta ihmislapselta tai Kim Kardashianilta? No broblemos! Tämä liike toimii erinomaisesti täällä kylmässä Suomessa, jossa bikinikautta on n. 2pv vuodesta. Loput päivät voitkin yksinkertaisesti vetäistä päällesi ihonväriset sukkahousut ja laittaa täytettä pöksyihin kuin Ru Paul konsanaan! 
Kun yläasteella 2000-luvulla täytettiin push-up-liivit sukilla ja wc-paperilla, nyt täytettä tungetaan  sukkahousuun. Ammattilaiset sosittelevat määräksi n. 7-10 vaatepunttia, riippuen haluamastasi volyymista.  Muista kuitenkin tasoitella mahdolliset muhkurat, sillä emmehän tietenkään halua, että kukaan saa selville kauniin kumpusi saloja?

muista tasoittaa muhkurat ennen ulos menoa, ethän halua näyttää hölmöltä!

3.Ole jatkuvasti kyykkyasennossa

Oletko törmännyt instafiidissäsi tai snapchatissa kyykisteleviin trikootyyppeihin, ja miettinyt, kuinka heillä onkin noin upea takamus! Tämä liike antaakin vastauksen kysymykseesi, ja sopii erityisesti Slaavilaisille ja niihin instagram-kuviin. 
Muista kokeilla erilaisia kyykkyjä: perinteinen kyykky, kyykky tangon kanssa, geisha-istuminen (polvet koukussa ja selkä suorassa), yhden jalan kyykky- kokeile ja testaa, mikä sinulle sopii juuri parhaiten! Muista optimoida pyllysi pyöreys tiukoilla trikoilla ja oikeilla häshtägeillä, niin liikkuvuus ja liketykset ovat varma homma!

4. Kävele joka paikkaan selkä notkolla

Tämä liike vaatii jo hieman enemmän omistautumista asiallesi. Jos kävely tuntuu hankalalta, pyri joko juoksemaan tai rivakasti kävelemään haluamaasi paikkaan tavalliseen tapaan, ja yksinkertaisesti notkoile paikan päällä. Hyvän kaaren selällesi saat, kun kuvittelet taaksesi viimeisillään raskaana olevan naisen masun, tai hot dog-kojuilla viihtyvän amerikkalaisen turistin. Halutessasi voit lisätä kantapäitten alle korot, jolloin notkoa tulee jo puoli-ilmaiseksi. Varo kuitenkin korkkareilla juoksua, se on edistyneemmille notkoiljoille.

5. Älä stressaa pyllystä, se on perseestä

Vuodenvaihde on erinomaista aikaa kaikille klikinmetsästäjille saada lisäyleisöä treenikanavalleen. Otsikot kuten "näillä kikoilla peppu piukeammaksi" tai "Haaveena pakarat kuin Kimillä? Ei hätää, tällä ohjelmalla onnistut!" tai "juuri tällä p*rseellä paskot paremmin!" pomppaavat varmasti monen treenarin fiidiin aika ajoin.  Pepun treenaaminen on muodikasta ja onkin mahtavaa, että meitä kurvikkaampiakin naisia saa ihannoida! Kuitenkin, jos pakarasi toimii hyvin liikkeessä ja makuulla, sekä tekee tarvittavat luontoäidin toimitukset saniteettitiloissa, en lähtökohtaisesti lähtisi huolehtimaan liikaa pyllyn muodosta tai ottamaan yhteyttä YK:n tukikohtaan huolenaiheestasi. 




Faktahan kuitenkin on se, että mitään taikakeinoja takamuksen ojennukseen ei ole, shokkiuutis-otsikoista huolimatta: riittävällä treenillä ja ruualla kasvaa kankku kuin kankku. Bulgarialaisia kyykkyjä, takapotkuja ja pirusti sitä prässiä ja smithiä. Isosoilla painoilla isoja liikkeitä. Muista syödä hyvin ja riittävästi, jotta pakara pullistuu myös levossa. 
Mutta nämähän jokainen taitaa jo tietää muutenkin. Siispä, näillä eväillä viikonlopun viiettoon, muistakaa tankata kunnolla (muutakin kuin sitä viiniä!). 

Nyt kun on arki potkaistu kunnolla käyntiin joululoman jäljiltä, ajattelin tehdä tällaisen postauksen siitä, miten noin suurinpiirtein mun tavallinen tiistai menee. 

Itse tykkään arjesta. Siitä, että on tiettyjä asioita, joita teet päivittäin, tietynlaisesta jatkuvuudesta. Ehkäpä olen oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista. En pidä siitä, että minulla on liikaa tekemistä eikä lainkaan omaa aikaa. Jos kalenterini alkaa näyttämään punaista, pyrin raivaamaan omaa aikaa ainakin johonkin väliin. Mielestäni on tärkeää olla aikaa pysähtyä, myös arjessa. Silloin jaksaa paremmin, henkisesti ja fyysisesti.

Haluan myös joka päivä tehdä ainakin yhtä sellaista asiaa, mistä nautin, oli se sitten suunniteltua tai ei. Usein se liittyy joko syömiseen, liikkumiseen, taiteiluun, musiikkiin tai ihan vaikkapa kodinhoitoon. En halua liikaa suunnitella päiviäni, vaikka niistä löytyykin paljon ihan niitä perusarkisia asioita. 

Yleensä herään siinä puoli ysin ja puoli kympin välillä, sillä uskon siihen, että ihminen oikeasti tarvitsee unta selvitäkseen päivistä. Usein myös treenaan iltaisin, joten unta ei meinaa tulla palloon millään ennen klo 1. Onneksi luonto on tässä puolellani, sillä ilmeisesti joidenkin tutkimusten mukaan ihmiselle luontaisin ja terveellisin aika herätä onkin juuri yhdeksän pintaan.

Aamiaiseksi meillä vedetään nassuun usein puuroa, raejuustoa ja jotain pakastemarjoja. Kahvia keitetään, noh, riittävästi (lue: koko pannu). En ennen ollut kauhea puuron ystävä, sillä jouduin syömään sitä joka ikinen  aamu siihen asti, että täytin 17, joten pienet traumat ovat varjostaneet minun ja puuron rakkaus-tarinaa. Olemme kuitenkin jälleen yhdessä! 

Meikkaamisen jälkeen usein teen hommia koneella ennen kouluun lähtöä. Pyrin tähän aikaan tekemään kaikki asialliset hommat, kuten koulujutut, sillä myöhemmin illasta niitä harvoin jaksaa enää ajatella.  Lisäksi vireystilat on näihin aikoihin parhaat aivoille omaksua ja tuottaa uutta tietoa! (fakta!)

Tällä hetkellä työmaani koostuu suurimmaksi osaksi gradun välttelystä aloittamisesta. Olisihan se vaan niin helppoa lähteä tekemään sitä muttakun ei niin ei. Hankala ihminen kun olen. Itselleni. Pyrin kuitenkin vähintään pari kertaa viikossa edes tuijottamaan gradukansiotani, ja jos jotain tekstiä syntyy, niin hyvä. Ei saa olla liian armoton.

Päivän asu, kaikki kun eivät hyväksy Minni Hiiri-huppareita julkisilla paikoilla, en kyllä tiedä miksi!

Yliopistolla käyn tällä hetkellä lähinnä psykologian luennoilla. On muuten todella kiinnostava aine ja ala, suosittelen ihan kaikille jotka ovat miettineet kyseiselle alalle hakemista! Tosin,  työ- ja organisaatiopsykologian aloitusluento oli tällä kertaa näinkin  "mielenkiintoinen".

Kuuntelen todella paljon musiikkia, mutta välillä on ihan kiva kuunnella kuulottimista vähän muutakin. Suplasta löytyy paljon kaikennäköisiä hyviä podcasteja, tällä viikolla olen korva-ahminut tätä ihanuutta. Jenni on ihana, ja niin on myös nuo naiset!

Käytiinhän me salillakin kaivertamassa etukinttuja J:n kanssa. Salilla käynti kuuluu vahvasti perusarkeeni, ja käynkin jumpalla 3-5 kertaa viikossa. Treenaaminen on minulle todella tärkeä ja rakas harrastus, ja nautin siitä todella paljon. 

"Voiko ihanammin päivä enää alkaa? Onko ihanampaa aamua kuin tää..."

Näissä sävelissähän taitaa jokaisen maanantait lähteä aina käyntiin, vai mitä? 

Nyt kun tätä yhteiseloa on tuon paremman puoliskon kansaa kertynyt jo korkeat puoli vuotta, on mielestäni sopiva aika valottaa kaikille niitä empiirisiä havaintoja meidän aamuistamme, joita olen tässä puolivuotisen aikana tehnyt. Jälleen kerran tilanteet ovat hypoteettisia, vain auttamaan havainnoillistamaan aamujen ihanuutta. Jätettäköön jokaisen lukijan tulkittavaksi, onko kyseiset tilanteet todella ottaneet paikkansa kattomme alla. 

Sain tässä eräs päivä erikoisen kysymyksen siitä,  koenko olevani jollain tavalla feikki kaiken bodypositiivisuuden ja itsetunto-postausten vuoksi, sillä olen kuitenkin ihan normaalimitoissa ja "viehättävän näköinen", naisellinen nainen. Tämä kysymys sai minut ensin raivon partaalle, ja sen jälkeen todella miettimään: voiko naista ottaa vakavasti tai tosissaan, jos hän on ns. naisellinen?

Naisellisuudella tarkoitan nyt sitä, että ulkoiselta olemukseltaan noudattelee perinteisesti feminiinisiksi miellettyjä piirteitä: pitkähköt hiukset, käyttää silloin tällöin mekkoja ja meikkiä, korostaa kurvikkuutta, ehkä lakkaa jopa kyntensä- perinteisempiä naiseuden tunnusmerkkejä. Omasta mielestäni on todella vaikeaa edes laittaa "naiseutta" johonkin tiettyyn lokeroon, nytkin jouduin todella miettimään noita esimerkkejä listattaessani, mitkä edes voisivat kuvastaa naisellista naista. Mielestäni esimerkiksi asenne kertoo enenmmän naisellisuudesta kuin ulkoinen olemus, ulkonäkö on kuitenkin usein sinun oman persoonasi ja tyylisi heijastamista ulospäin. Ulkonäkö ei sinänsä kerro mitään ihmisen luonteesta tai maailmankuvasta. 

Itse pyrin tunnustamaan erilaisia naiseuksia: inhoan slutsheimausta tai toisten alentamista sen takia, että he näyttävät erilaisilta tai eivät muistuta näitä perinteisiä naisihanteita- naisten kokonaisvaltaista arvostelemista heidän pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Miksi se, miltä näytät, pitäisi olla este sille, mitä sanot? 

Jos ajat pääsi kaljuksi ja kasvatat pinkit kainalokarvat, sinun on hyväksyttävää puhua mistä haluat ja ihmiset lankeavat jalkoihisi, osa vihaa sinua sen takia ja loput paheksuu tai hehkuttaa Jodelin blogijuoruissa. On kuitenkin outoa, että jos oletkin feminiinisempi ulkoiselta olemukseltasi, sinulla ei ole oikeutta puhua naisten epävarmuuksista, tai vaikka ihan vain tavallisista naisten huolista ja ajatuksista, mitä meillä jokaisella kuitenkin on, ripsenpidennyksillä tai ilman.

Uskon, että slutsheimaus ja erilaiset naisen alentamiset ja vähättelyt johtuvat samoista asioista, mistä ne ovat johtuneet jo vuosituhansia: ennakkoluuloista. Ihmiset tekevät mitä erikoisimpia päätelmiä toisista jo pelkän pään koristuksen perusteella: jos sinulla on shokkiväriä päässä, olet elämäm_kolu. Jos sinulla on kalju, olet femakko. Jos sinulla on pitkät hiukset tai vaikka pidennyksetkin, olet bimbo. Jos sinulla on tupee, olet Mauri Pekkarinen. 

Ei ole tekopyhää tai feikkiä puhua epävarmuuksista, itsetunnosta tai kannustaa muita, vaikka näyttäisit miltä. Tiedän useita valtavan kauniita naisia, jotka ovat todella epävarmoja itsestään, eivätkä edes uskalla puhua näistä asioista kenellekään, ehkä juuri siksi että hekin vain pelkäävät, ettei heitä uskota tai oteta tosissaan. Heille sanotaan "fuck you, sähän oot täydellinen, ei sulla oo oikeutta ajatella noin".  On tärkeää muistaa, että sinä et voi tietää, mitä toisen päässä liikkuu tai mitä taisteluita hän on käynyt. Hän voi pitää vaikka itseään maailman rumimpana ihmisenä, siinä missä sinä näet hänet täydellisenä.  Voit kuitenkin aina tarjotua kuuntelemaan ja antaa toisen kertoa. 

Se mitä sanot ja teet, niillä on todella merkitystä. Oikeat ihmiset löytävät varmasti luoksesi, kunhan vain olet aito oma itsesi. On turhaa yrittää miellyttää täällä kaikkia ihmisiä, keskity mieluummin niihin ihmisiin, ketkä tekevät sinut onnelliseksi. Ja aloita itsestäsi. Ole juuri sen näköinen kun itse haluat olla, naisellinen tai ei niin perinteisen naisellinen. Puhu niistä asioista, mitkä ovat sinun mielestäsi tärkeitä jakaa muille. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa toisesta, jätä sanomatta. Ja ennen kaikkea: Lopeta toisten ennakkoluuloinen tuomitseminen ja arvioiminen henkilönä sen takia, miltä he näyttävät. Tutustu, keskustele ja kuuntele: saatat vaikka yllättyä, positiivisesti! 

Heippa!

Kuukausi on mennyt nopeasti ja uskomattoman paljon olette jaksaneet näitä jorinoitani lukea, mahtavaa!

 Ajattelinkin sen kunniaksi tehdä tämmöisen listauksen asioista, mitkä auttaisi teitä lukijoita tuntemaan minut ehkä hieman paremmin. Ja koska en ole ollut koskaan erityisen kiintynyt tasalukuihin niin tässäpä niitä olisi 21.

Joten, täältä pesee:

1. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa OKL:ssa luokanopettajaksi, sekä pitkänä sivuaineena psykologiaa.

2. En tiedä edelleenkään, mikä minusta tulee isona.

3. Rakastan kissoja ja oikeastaan kaikkea mikä on pörröistä ja söpöä. Ja Disneytä.

4. Vaihdan hiusväriä kuin sukkia. Tämä ei ole edes liioittelua, sillä viimeisen kolmen vuoden aikana tukkani on ollut musta, raidoitettu, tumma ombre, blondi (kahdesti), harmaa, punainen, oranssi, mahonki ja kaikki 50 shades of brown. 

5. Palaan kuitenkin aina takaisin tummaan/mustaan. Hiusväriin siis. 

6. Olen teininä käynyt läpi erilaisia vaiheita, kuten emo, gootti ja  gyaru. Asuakaan en vaihtaisi!

 7.Olen harrastanut musiikkia 9-vuotiaasta asti, ensin klassista selloa ja sen jälkeen pop/jazz-laulua.

8. En ole käynyt kampaajalla 12 vuoteen.

9. Leikkaan ja värjään tukkani siis itse.

10. Leikkasin ensimmäisen kerran tukkani 11-vuotiaana, valinnaksi päätyi tyylikkään klassinen osittain silmän päälle tuleva puoliotsatukka. Tavoittelin siis sivuotsista, mutta koska keittiön sakset eivät olleet ne kaikista terävimmät tehtävään, jouduin tyytymään kyseiseen hieman portaikkoa muistuttavaan lookiin. Äitini ilme oli vailla vertaa, kun näki minut ensimmäisen kerran uuden tukkani kanssa yleisöstä sellokonsertissa.

11. Omistan todella eriskummallisen huumorintajun ja erityisesti ironiaa tykkään viljellä, joskus muiden kyllästymiseen tai väärinkäsityksiin asti.

12.  Olen ollut sekä ylipainoinen ja alipainoinen.

13. Haaveilin pienenä unelma-ammatista laulajana. Edelleenkin haaveilen samasta alasta, mutta realiteetit ovat tainneet tulla vastaan...

14. Treenasin kotonani vuoden ajan (17-18v.) ennen kuin uskalsin hankkia ensimmäisen salikorttini, sillä minua hävetti aivan liikaa narukäteni ja lättäpyllyni. Nykyään treenaan noin 3-5 kertaa viikossa. 

15. Olen ollut kerran avoimessa suhteessa.

16. Kirjoitin äidinkielestä laudaturin.

17. ...vaikka minulla on lievä lukihäiriö. Nämäkin tekstit luen valehtelematta 5-10 kertaa läpi vain sen takia, ettei joku virhe jäisi huomaamatta. 

18. Paras dippi on ehdottomasti ranch.

19. Minulla on edelleen karkkipäivä, perjantai! Muut päivät ovat sitten herkkupäiviä.

20. Olen piirtänyt ja maalannut aivan pienestä pitäen, ja teininä lempihommiani oli tehdä parhaan ystäväni kanssa omia manga-sarjakuvia. Luulen, että ne ovat edelleen jossain tallessa, oi voi...

21. Rakastan sisustamista ja shoppailua. Ja rakastamisella oikeasti tarkoitan sitä; kerran oltuani shoppailukiellossa korkean kuukauden ajan, palkitsin itseni, milläpä muullakaan, kuin 200€ shoppailukierroksella.

Noniin, siinäpä noita. Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat jaksaneet tykätä ja kommentoida juttujani somessa, on ollut todella jees startti, eiköhän jatketa samaan malliin! 

Niin. Olen viimeaikoina huolestunut itsestäni, sillä elämäni on ollut epäilyttävän huoletonta jo useamman kuukauden. Toki tehtävää on ollut, ja menoja riittänyt, mutta ne pienet asiat. Ei enää huoleta.

Viimeaikoina mm. en ole ollut huolissani siitä, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Tämä on jokseenkin outoa, sillä niin kuin varmasti monet muutkin, omistin about koko teini-ikäni muiden mielipiteiden vatvomiseen.

En ole huolissani siitä, että olen ruvennut kiinnostumaan poliittisista asioista. Tiedättehän, puoli yhdeksän uutisista, presidentin vaaleista, Trumpin toilailuista twitterissä, viinin ostamisesta klo. 21.00 jälkeen...Tiedättehän, poliittisista asioista.

En ole huolissani siitä, että Yle uutiset on mielestäni nykyään mielenkiintoinen ohjelmaformaatti. 

...ja Emmerdale. 

En ole huolissani siitä, että olen oikeasti innoissani, kun joku sanoo, että saisiko seuraa Ikeaan /Jyskiin. Pesänrakennus, gotta love it!

En ole huolissani siitä, että mielenkiintoisemmalta lauantai-illalta on alkanut kuullostaa tavaroiden järjestely ja konmarittaminen, kuin viininhuuruinen bailausputki. Parempi olla kaukaa viisas kuin läheltä tyhmä.



En ole huolissani siitä, että katsoin vähän aikaa sitten Frendien kaikki tuotantokaudet putkeen kuukaudessa. Kahdennenkymmenennen kerran.

En ole huolissani siitä, että minulla ei näytä olevan elämää. 

En ole huolissani siitä, että jonkin aikaa sitten kaupat lopettivat kollektiivisesti henkkareiden kysymisen omalla kohdallani. Ojennan ne edelleen tunnollisesti jokaiselle kassalle. Vaikkei niitä edes kysyttäisi. 

En ole huolissani siitä, että harkitsin eräs päivä ostavani Marimekon raitapaidan. Omaan käyttöön.

 En ole huolissani siitä, että selluliittiä on tullut kertyneeksi luoja ties minne.

En ole huolissani siitä, että minulla on kolme reikää hampaissa. Okei siitä pitäisi ehkä olla vähän huolissaan. 

Ja viimeisimpänä; en ole huolissani siitä, että olen ilmeisesti esiaikuisten mielestä niin vanhan näköinen, että he kysyivät minua hakemaan heille viinaa Alkosta. Pistin päälleni parhaan pepsodenttini ja sanon: en valitettavasti. Sydäntä lämmittävää murskata näiden lasten unelmat. Olen ilmeisesti oikealla alalla.

Meikittömyys on ollut minulle aina suht hankala asia. En koe olevani täysin itseni, jos naamaa ei ole meikattu, pyntätty, ehostettu ja tällinkissä. 

Ihailen todella ihmisiä, jotka pystyvät vetämään meikittömän lookin vailla huolen häivää. Mitä itsevarmuutta! Nämä  samat ihmiset ovat tosin usein niitä, jotka eivät syö lihaa, pukeutuvat vain luomuvillaisiin puseroihin ja tuoksuvat kukkasilta. If you know what I mean...

 Itse olen ehkä kerran täysi-ikäisenä mennyt julkiselle paikalle täysin au naturel (tosin vatteet päällä) , ja voi sitä epävarmuuden määrää! Joka kerta katsoessani peiliin, ensin säikähdin ja sitten pohdin, että tuo tyttö kyllä kaipaa vähän väriä kasvoilleen.