Istun välitunnilla, vanhan lukioni käytävällä, ja katselen ympärilleni. Vähemmästäkin nousee päähän väsyttävä ajatus, että  olenpa vanha. Ja en nyt siis tarkoita liian vanhalla mitään keski-ikäistynyttä uraohjusta, vaan vanhaa sillä tavalla, että huomaan olevani vain liian vanha ollakseni  noin nuori.

Olen liian vanha pitämään nahkatakkia talvella. -5 asteessa. Ilman hattua. Hyvät kansalaiset, toppatakit, oletteko kuulleet niistä?

Olen liian vanha stressaamaan siitä, saanko kokeesta korkeimman mahdollisen arvosanan. Tsiisus, olen liian vanha enää stressaamaan edes siitä, saanko koetta läpi. Ainut mikä luo stressiä on se, saanko tarpeeksi opintopisteitä Kelalle. Se, jos mikä, on stressaavaa!

 Olen liian vanha syömään purkkaa. Julkisesti. Tästä eteenpäin.

Olen liian vanha kailottamaan pitkin käytäviä siitä, kuinka paljon tuli vedettyä viime viikonloppuna. Nykyään siitä ei kerrota kuin maksimissaan kuiskaten. Terapeutilleen. Ja usein kuitenkin kehutaan päälle, kuinka oli järkevä rahankäyttäjä baarissa. Mikä ei varmasti muuten  pitänyt paikkaansa.

Olen liian vanha sanomaan v*ttu joka v*tun lauseen v*tun välissä. V*ttu.

Olen liian vanha tulemaan kouluun 15min ennen tunnin alkua. Minulle saavutus on, jos edes ilmestyn luennolle. Olen nimittäin liian nuori menemään yliopistolle sen takia, että siellä olisi tarjolla jotain, mistä voisi olla minulle ja opinnoilleni hyötyä. 

Olen liian vanha pukeutumaan noin hyvin ja tyylikkäästi kouluun. Lukion tytöt ovat varmasti käyttäneet useamman minuutin  tänä aamuna asukokonaisuutensa huolelliseen valitsemiseen, laukusta aina takkiin ja kenkiin asti. Mitä mielenlujuutta, mitä päättäväisyyttä. Itse vedin tällä viikolla  samoissa treenihousuissa kolme päivää. En kommentoi, ovatko ne edelleen päällä. 

Ovat. 

En edes aloita, miten olen liian vanha meikkaamaan noin hyvin. Ja paljon. Henry Harjusolia solahtelee joka kulmasta. Guuurrrrls. 

Olen vain liian vanha tähän ihmisjoukkoon. Kun viereisessä pöydässä puhutaan, ketä -99 syntyneitä on paikallisen futisjoukkueen edustusjoukkueessa, olen valmis ottamaan avaruusalukseni ja poistumaan Maapallolta kuuhun ja tulla takaisin vain kirjautuakseni ennenaikaisesti vanhainkotiin. -99?Vastahan ne pääsivät vaipoistaan.

Noniin, tässä on ollut aikuistumista ihan riittävästi tälle päivälle. On aika tuntea olonsa jälleen nuorekkaaksi  ja käppäillä opettajanhuoneeseen. Siellä ainakin saa vielä kuulla, kuinka olen ihan saman näköinen kuin sillon kymmenvuotiaana!

En ole varma, onko se hyvä juttu.