au naturel I

by - tammikuuta 15, 2018

Meikittömyys on ollut minulle aina suht hankala asia. En koe olevani täysin itseni, jos naamaa ei ole meikattu, pyntätty, ehostettu ja tällinkissä. 
Ihailen todella ihmisiä, jotka pystyvät vetämään meikittömän lookin vailla huolen häivää. Mitä itsevarmuutta! Nämä  samat ihmiset ovat tosin usein niitä, jotka eivät syö lihaa, pukeutuvat vain luomuvillaisiin puseroihin ja tuoksuvat kukkasilta. If you know what I mean...

edes kamera ei suostunut ottamaan minusta kunnon kuvaa meikittömänä...


 Itse olen ehkä kerran täysi-ikäisenä mennyt julkiselle paikalle täysin au naturel (tosin vatteet päällä) , ja voi sitä epävarmuuden määrää! Joka kerta katsoessani peiliin, ensin säikähdin ja sitten pohdin, että tuo tyttö kyllä kaipaa vähän väriä kasvoilleen. 

Kunnes tajusin sen olevan minä itse. 


Asiaahan ei helpottanut se, että muunmuassa joka paikassa on halogeenilampuin valaistut sisätilat, joten jokainen ihon virhe erhe ja näppylä pääsi kyllä edustamaan koko A-tiimillään. 
Vähemmästäkin siis turhauduin ja koikkeloin Sokoksen meikkiosastolle testailemaan, mitä uutuuksia heillä onkaan tullut myyntiin...


Kun huijaat ihmisiä luulemaan että poseeraat, kun oikeasti haistelet kainaloitasi.



Ja jos joku nyt miettii, että jopas nyt on taas jeesustelua, niin myös minulla on arkoja kohtia. Naamassani. Vielä noin 23-vuotiaaksi asti minua erehdyttiin jatkuvasti luulemaan 16-vuotiaaksi, ja voi sitä hämmennyksen määrää, kun riisuin naamapanssarin ja alta paljastui 12-vuotias heppatyttö. 


Nykyään ilman kunnon pakkelia lähinnä säikyttelen pikkulapsia, ja lääkäriäni. Äitini kysyy joka kerta nähdessään minut ilman meikkiä olenko sairas? Ja et ole luultavasti nähnyt silmänalusiani. Ovat  niin tummat että jopa gootit ovat minulle kateellisia.

Ajattelinkin siksi haastaa itseni uuden vuoden kunniaksi ja kokeilla ensin vain laittaa sosiaaliseen mediaan kuvan itsestäni ilman meikkiä, ja sen jälkeen jopa uskaltautua ulkoilmaan vailla tällinkiä. Ajattelin ottaa tämän projektin hyvinkin tosissani. Siksipä aijon tänään käydä seisomassa kerrostalomme pihalla meikittä. Viisi minuuttia. 

Okei, ehkä kaksi on realistisempi.

Vauva-askelia. 

Seuraava askel olisi käydä lähikaupassa. Luulen, että se tulee olemaan yksi elämäni hankalimmista tehtävistä tähän mennessä, ja olenhan sentään opettanut filosofiaa 16-vuotiaille. 


Meikittömyys tekesi muutenkin hyvää, sillä haluaisin todella olla ihminen, joka pystyy rennon reippaasti saapastelemaan paikkaan kuin paikkaan, välittämättä siitä miltä näyttää! Vahva, itsenäinen feministi. Varsinkin kun tiedän, ettei naamani nyt ole ihan täysi katastrofi, varsinkin jos on muistanut hoitaa sitä hyvin. Joten ehkäpä tosiaan nyt otan sen vauva-askeleen ja uskaltaudun sinne ulkoilmaan ihan vaan omana itsenäni. 
Ja tätä muutosta inspiroimassa, ehkä teitä muitakin naisia, erään viisaan miehen mietelmä: 


Olet ensimmäinen nainen, joka sai minut tajuamaan, ettei ulkonäöllä ole mitään väliä. 







You May Also Like

0 kommenttia

jätä kommenttia!