(varoitus: sisältää arjen realismia ja tavallisen naisen tuskailuja) 

En varmasti ole ainoa jolla lähtee aina silloin tällöin lapasesta, nimittäin sen viikonlopun ruokailun kanssa.

Kääk.

Kun viikonloppuna on vetänyt pastaa, pizzaa, tortilloja, karkkia ja sipsejä (kyllä), on suhtautumisen taso omiin valintoihini näin maanantaisin vähintäänkin verrattavissa esiavioiseen seksin harrastamiseen himouskovaisilla.

Ärsyttää, kun piti syödä kaikkea ja nyt meni koko kehon balanssi pilalle, mitähän Juttakin tähän nyt sanoisi? Nyt vatsa pömpöttää, naama on turvonnut ja nilkat on suolasta paksut. Puntarille ei edes kannatta mennä, jos haluat säilyttää mielenterveytesi. Mikrot ja makrot sekaisin, ja kehon PH-arvo on ihan vinkuralla.

Siis ka-ma-laa!!

Tai sitten se on vain ihan luonnollinen asia, mitä pitäisi opetella itsessään sietämään.
Niitä tunteita mitä tulee, kun haluaa elää rennommin.

Nykyään tuntuu siltä, että kokoajan on suoritettava: joka tuutista tulee viestiä siitä, että pitää olla parempi, kehittyä, olla paras versio itsestäsi. Vapaa-aika ei ole vapaa-aikaa vaan aikaa, jolloin voit kehittää itseäsi. Olemme oman elämämme yrittäjiä.

Jopa tavan tallaajillakin on ilman suurempaa syytä "cheatdayt" ja muut härpäkkeet ja hörpäkkeet. Alkoholia ei juoda koska yksi saunaolut sotkee seuraavan kahden viikon treenit täysin! Ja paine olla täydellinen kasvaa. 

Jos haluat elää näin, en sitä todellakaan ole pahemksumassa tai kieltämässä. Jokaisella ihmisellä on ne omat intohimot, ja jokainen saa tehdä keholleen juuri niitä asioita joita haluaa ja kokee tarpeelliseksi.

On kuitenkin myös ihan ok syödä rasvaisempaa tai "epäterveellisempää" ruokaa, ja nauttia ulkona syömisestä sekä satunnaisesta saunaolusesta. Viikonlopun tapahtumat kruunautuvat usein meillä päin hyvällä ruualla ja juomalla, ja sitä pitäisikin oppia arvostamaan ja nauttimaan, eikä alkaa soimaamaan itseään jälkikäteen siitä, että on elänyt, nauttimut, nauranut ja viettänyt aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. 

"Rakas röllykkä, kiitos kun suojaat sisuskalujani"

Kun tänään katsoin itseni peilistä alusvaatteissani, en valehtele: kauhistelin, ajattelin: "Miten annoin itseni sillä tavalla repsahtaa! Mikä pömppis, ja reidetkin hiilaa toisiaan! Mitähän Jutta nyt sanoisi..".

Ja sitten hengitin hetken, otin askeleen taakse ja  katselin itseäni kauempaa: mitä väliä?

On ihan ok olla välillä vähän turvonnut, pikkaisen pulleampi. Kyllä se siitä.  

Nää itserakkausjutut on välillä vaikeita, mutta näin sitä harjoitellaan. Yksi vilkaisu kerrallaan. Toivottavasti tekin. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!