astetta radikaalimpi muodonmuutos

by - helmikuuta 22, 2018

(varoitus: voi sisältää huumoria, kaksihaaraisia ja mahdollista katumusta)


Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on pitkänteisyyttä ja kykyä kasvattaa ja huoltaa tukkaansa, esimerkiksi ylläpitämällä omaa luonnollista hiustenväriään.

Minä en ole yksi niistä ihmisistä.

Kynnykseni lähteä tekemään mitä tahansa hiuksilleni on täysin olematon, sitä ei ole. Se on enemmänkin liukumäki, jonka yläpuolella olen ja odotan vain sopivaa kuvaa, tyyliä tai pelkkää päähänpistosta, ja kouruun hypätään  samoin tein, pää edellä. Eräs ystäväni totesikin osuvasti kerran kun erehdyin häneltä kysymään, miksei hän huomaa uusinta tukkatyyliäni: "Sulla on aina erilainen tyyli kun nähdään, ei jaksa aina mainita siitä erikseen!"

Niin, no tottahan se on.

Tein kuitenkin jonkin tyyllisen henkilökohtaisen ennätyksen tässä viime kuukausina, kun jaksoin 5kk ajan olla koskematta tukkaani vaalennuspulvereilla (raitoja ei lasketa). Sitten kuitenkin tuli taas se impulssi ja tietenkin jämpitinä ihmisenä minä sitten että antaa mennä sen kummempia miettimättä.

Tein siis tukalleni tällä kertaa liukuvärjäyksen, tai kuten internätiönälisesti voi sanoa; hombre-värjäyksen (pun intented). Olen ennenkin liukuvärjännyt tukkaani, joskus paremmalla, joskus pahemmalla menestyksellä. Ei niistä kuitenkaan sen enempää.

Ainiin ja napsasin myös sen otsatukan. Sivu-sellaisen, mutta kuitenkin.
Tässä siis  lopputulos:




Omasta mielestäni homma onnistui yllättävän hyvin. Latvat ovat arvatenkin tässä vaiheessa saattohoidossa ja muistuttavat materiaaliltaan lähinnä viljaa, mutta sekä väri että tasainen lopputulos olivat positiivinen yllätys. On mukavaa saada aina silloin tällöin (tai vähän useamminkin) päivitystä tukkaan. Eipähän kyllästy!


älkää kysykö tuosta tupeerauksesta...


Jos nyt sait samallaisen tukkaitsemurha-kipinän kuin minä, niin olen tuohon alas listannut vinkkivitoset siihen, miten homma hoituu näppärästi kotona (huom! en ole ammattilainen mutta voin värjätä).


Varmat vinkit liukuvärjäykseen kotona: 

-varmista ensin, että tukkasi on siinä kunnossa, että voit sitä vaalentaa. Kuinka? No esimerkiksi jos tukkasi pitää rapisevaa ääntä, tai irtoilee päästä ja latvoista kuin koirankarva konsanaan, suosittelisin odottamaan vielä hetken. 

-Mene lähimpään äss/koomarkettiin, tai jos olet porvari, Sokokselle. Vertaile siellä valikoimaa; valitse vaalennusaine, joka EI sisällä ammoniakkia tai mielellään edes vetyperoksidia. Nuo aineet tuhoavat kaiken tieltään.  Äläkä varsinkaan osta raita-ainetta tai (h)ombe-värejä. Molempia kokeiltu, ei kannata. 

saattohoitoon näillä tuotteilla
-valitse kylkeen myös valmiiksi sävyte, jolla voit myöhemmin värjätä vaallenuksesta oranssihtavat kiharasi. Let's face it: vaalennuksen luomaa hailakan oranssia sävyä ei pysty kantamaan todellakaan kukaan, joten sävytys on ehdottomasti paikallaan. (Ellet sitten halua näyttää 15-vuotiaalta amistytöltä.)


-Levitä väri niihin pituuksiin, mitkä jäisivät ponkkarisi kohdalta vapaaksi. Älä mene liian ylös, sillä muuten värjäystulos näyttää lähinnä epäonnistuneelta blondaukselta. 

-tasoita väri muovisella harjalla (esim. tangle teaser), jotta värjäystulos olisi mahdollisimman luonnollinen. (Mikä varmasti on todella tärkeä arvo sinulle ylipäätään siinä vaiheessa kun olet tähän projektiin lähtenyt...)

-muista hoitaa tukkaasi erityisen hyvin vaalennuksen jäljiltä, niin ulkoa kuin sisältäkin. Itse käytän olaplex-hoitotuotteita tai muuta vastaavia, sekä syön biotiinia, joka rakentaa hiusta sisältä päin. Tekohengitys must. 

-rukoile kuin viimeistä päivää jumalaa tai Henry Harjusolaa tai kehen tahansa nyt uskotkaan, että tukkasi selviää prosessista hengissä ja terveenä.


Että ei sitten muuta kuin värjäilemään! 
Ps. ei kaduta, ainakaan vielä.









You May Also Like

0 kommenttia

jätä kommenttia!